koho

See also: Koho, kohó, and kōho

Czech

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈkoɦo]

• Audio:

  (file)

Pronoun

koho

1. genitive/accusative of kdo

Finnish

Etymology

Probably a back-formation from kohota through the prefix koho-.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkoho/, [ˈko̞ɦo̞]
• Rhymes: -oho
• Hyphenation^(key): ko‧ho

Noun

koho

1. float (a buoyant device)

Declension

Inflection of koho (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		koho	kohot
genitive		kohon	kohojen
partitive		kohoa	kohoja
illative		kohoon	kohoihin
		singular	plural
nominative		koho	kohot
accusative	nom.	koho	kohot
	gen.	kohon
genitive		kohon	kohojen
partitive		kohoa	kohoja
inessive		kohossa	kohoissa
elative		kohosta	kohoista
illative		kohoon	kohoihin
adessive		koholla	kohoilla
ablative		koholta	kohoilta
allative		koholle	kohoille
essive		kohona	kohoina
translative		kohoksi	kohoiksi
abessive		kohotta	kohoitta
instructive		—	kohoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of koho (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kohoni kohoni accusative nom. kohoni kohoni gen. kohoni genitive kohoni kohojeni partitive kohoani kohojani inessive kohossani kohoissani elative kohostani kohoistani illative kohooni kohoihini adessive kohollani kohoillani ablative koholtani kohoiltani allative koholleni kohoilleni essive kohonani kohoinani translative kohokseni kohoikseni abessive kohottani kohoittani instructive — — comitative — kohoineni second-person singular possessor singular plural nominative kohosi kohosi accusative nom. kohosi kohosi gen. kohosi genitive kohosi kohojesi partitive kohoasi kohojasi inessive kohossasi kohoissasi elative kohostasi kohoistasi illative kohoosi kohoihisi adessive kohollasi kohoillasi ablative koholtasi kohoiltasi allative kohollesi kohoillesi essive kohonasi kohoinasi translative kohoksesi kohoiksesi abessive kohottasi kohoittasi instructive — — comitative — kohoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kohomme kohomme accusative nom. kohomme kohomme gen. kohomme genitive kohomme kohojemme partitive kohoamme kohojamme inessive kohossamme kohoissamme elative kohostamme kohoistamme illative kohoomme kohoihimme adessive kohollamme kohoillamme ablative koholtamme kohoiltamme allative kohollemme kohoillemme essive kohonamme kohoinamme translative kohoksemme kohoiksemme abessive kohottamme kohoittamme instructive — — comitative — kohoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kohonne kohonne accusative nom. kohonne kohonne gen. kohonne genitive kohonne kohojenne partitive kohoanne kohojanne inessive kohossanne kohoissanne elative kohostanne kohoistanne illative kohoonne kohoihinne adessive kohollanne kohoillanne ablative koholtanne kohoiltanne allative kohollenne kohoillenne essive kohonanne kohoinanne translative kohoksenne kohoiksenne abessive kohottanne kohoittanne instructive — — comitative — kohoinenne third-person possessor singular plural nominative kohonsa kohonsa accusative nom. kohonsa kohonsa gen. kohonsa genitive kohonsa kohojensa partitive kohoaan kohoansa kohojaan kohojansa inessive kohossaan kohossansa kohoissaan kohoissansa elative kohostaan kohostansa kohoistaan kohoistansa illative kohoonsa kohoihinsa adessive kohollaan kohollansa kohoillaan kohoillansa ablative koholtaan koholtansa kohoiltaan kohoiltansa allative koholleen kohollensa kohoilleen kohoillensa essive kohonaan kohonansa kohoinaan kohoinansa translative kohokseen kohoksensa kohoikseen kohoiksensa abessive kohottaan kohottansa kohoittaan kohoittansa instructive — — comitative — kohoineen kohoinensa

Derived terms

compounds

• kohokohta
• koholyönti
• kohopallo
• kohopenkki
• kohotahti
• kohovalikko
• ongenkoho
• verkonkoho

 

Further reading

• “koho”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Hopi

Etymology

From Proto-Uto-Aztecan *kut (“firewood”).

Noun

koho

1. wood (hard material from a tree), firewood, stick

Further reading

• A Concise Hopi and English Lexicon (→ISBN, 1985)

Karao

Noun

koho

1. (anatomy) fingernail; toenail
2. claw (of an animal)