Ero sivun ”Aale Tynni” versioiden välillä

[[Kuva: {{MitalitaulukkoYlä|Aale Tynni portrait.jpg|right250px|150Aale px]]Tynni.}}

{{MitaliLaji | [[OlympiakisojenTaidelajit taidekilpailutolympialaisissa|TaidekilpailutTaidelajit]]}}

{{Kultaa | [[Kesäolympialaiset 1948|XIV&nbsp;olympiadin&nbsp;kisatLontoo 1948 Lontoo]] | [[Taidelajit kesäolympialaisissa 1948#Kirjallisuus|lyriikka-<br>kirjallisuusLyriikka]] }}<ref name="k" />

Aale Tynnin äiti oli Lilja Maria Piipponen ja isä [[Kolppanan seminaari]]n johtaja [[Kaapre Tynni]]. Hänen sisariaan olivat kääntäjä [[Martta Tynni]] ja professori [[Katri Rehtijärvi]]. Tynnin perhe asui [[Inkeri]]ssä vuoteen [[1919]], jolloin he muuttivat [[Suomi|Suomeen]].<ref name="k">{{Lehtiviite | Tekijä = Lea Toivola| Otsikko = Ei vain pakolaistytöstä akateemikoksi| Julkaisu = Kanava-lehti| Ajankohta = 2013| Numero = 7| Sivut = 73-75| Julkaisupaikka = ForssaHelsinki| Julkaisija = Otavamedia| Issn = 0355-0303}}</ref> Tynni aloitti koulunsa [[Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu|Helsingin Suomalaisen Tyttölyseon]] valmistavalla luokalla. Koulu mahdollisti hänelle harrastustoiminnan, ja opettajista erityisesti äidinkielen lehtori Hilja Vilkemaa vaikutti Tynnin kirjoitusharrastuksen ja maailmankatsomuksen kehitykseen. Vilkemaa johti myös opintokerhoa, jossa tutustuttiin erityisesti [[yhteiskuntaoppi]]in ja [[feminismi|naisasia-aatteeseen]]. Tynni valmistui ylioppilaaksi lyseosta vuonna 1932.<ref name=kb/>

Tynni oli jo lapsena kirjoittanut runoja, ja varsinkin kouluaikana hän myös luki paljon runoutta. Vaikka hän perehtyi myös ulkomaiseen runouteen, varsinaisia esikuvia nuoruusvuosina olivat kotimaiset lyyrikot. Varhainen malli oli ikätoveri [[Saima Harmaja]], joka kävi samaa koulua. Harmajaan liittyy myös Tynnin muisto ensimmäisestä kirjallisesta saavutuksesta. Koulun yläluokilla molemmat tytöt osallistuivat Toverikuntaliiton kirjoituskilpailuun. Tynnin [[vapaamittainen runo]] ''Paholainen on kuollut'' sai toisen palkinnon, ja voiton vei Saima Harmajan ''Huhtikuu''.{{lähde|10.4.2023}}

Tynni itse arvioi merkittävimmäksi varhaistuotantoonsa vaikuttaneeksi runoilijaksi Harmajan ohella [[Uuno Kailas|Uuno Kailaan]].{{lähde|10.4.2023}} Kailaan esimerkin mukaan runouden piti parhaimmillaan olla itsetilitystä, syvyyksiin porautumista sekä eettistä painiskelua. Ajan käsityksen mukaan runoilijan oli purettava kompleksejaan ja ilmennettävä rikkinäisen sydämensä tuntoja.

Tynnin esikoiskokoelma ''[[Kynttilänsydän]]'' ilmestyi 1938. Tynni oli tarjonnut sitä [[WSOY]]|WSOY:lle]] entisen lausunnanopettajansa kannustamana. Teoksen rinnakkaisteos ''Vesilintu'' ilmestyi 1940. Sota oli jo alkanut, ja Tynni työskenteli Vapaan huollon Uudenmaan lääninUudenmaanläänin varastossa, josta jaettiin vaatteita [[Helsingin suurpommitukset|pommitusten]] uhreille. Samana vuonna hän avioitui filosofian maisteri, historiantutkija [[Kauko Pirinen|Kauko Pirisen]] (1915–1999) kanssa. Lasten syntymät 1942, 1944, 1946 heijastuivat Tynnin runouteen, ja niinpä hänen seuraavia julkaistuja kokoelmiaan, ''Lähde ja matkamies'' (1943), ''Lehtimaja'' (1946) ja ''[[Soiva metsä]]'' (1947) leimasivat naisen osa ja äitiyden tunnot. Tynni voitti [[kultamitali|kulta]]a [[olympiakisojen taidekilpailut|taidekilpailujen]] [[runous|lyriikka]]kirjallisuuden sarjassa runollaan ''Hellaan laakeri'' [[kesäolympialaiset 1948|XI olympiadin kisoissa 1948 Lontoossa]].<ref name="london">{{Kirjaviite | Nimeke=The Official Report of The Organising Committee for the XIV Olympiad | Selite= | Sivu=536 | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=The Organising Committee for the XIV Olympiad | Vuosi=1948 | Tunniste=}}<kb/ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://library.olympic.org/Default/digitalCollection/DigitalCollectionAttachmentDownloadHandler.ashx?parentDocumentId=186412&documentId=186413&skipWatermark=true|nimeke=OLYMPIC GAMES ART COMPETITION MEDALLISTS|julkaisu=Art competitions at the Olympic Games|selite=Sivu 16|ajankohta=2.5.2019|julkaisija=The Olympic Studies Centre/ Olympic Foundation for Culture and Heritage|viitattu=20.2.2020|kieli={{en}}}}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref>

Ensimmäisen avioliiton päätyttyä eroon vuonna 1960 Tynni avioitui samana vuonna runoilija, [[akateemikko]] [[Martti Haavio]]n kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20131029203139/http://www.inkeri.com/kaarisilta.pdf | Nimeke = Juhlaesitelmä inkeriläisten kesäjuhlilla | Selite = Artikkelissa kuvataan avioeroon johtaneet tapahtumat | Tekijä = Miettinen, Helena | Ajankohta = 14.-15.7.2007 | Julkaisu = Esitelmä | Viitattu = 21.10.2018 | arkisto = https://web.archive.org/web/20131029203139/http://www.inkeri.com/kaarisilta.pdf | arkistoitu = 29.10.2013 }}</ref> Avioliitto päättyi Haavion kuolemaan 1973. Tynni onkorosti eri yhteyksissä korostanut Haavion vaikutusta kirjailijantyöhönsä; Haavio toimi Tynnille kannustajana, innoittajana ja kriitikkona. Puolison kuolema leimaakin vuoden 1973 jälkeen ilmestyneitä Tynnin runokokoelmia.<ref name="k" />

Vaikka Tynni piti itseään ennen muuta runoilijana, hän olijulkaisi muutakin. Vuodestavuodesta 1938 lähtien hän julkaisi lyriikan ohella myös suomennoksia, [[lastenkirjallisuus|lastenkirjoja]], lukukirjoja ja [[essee|esseitä]]. Lisäksi kaksi hänen näytelmäänsä on esitetty. Etenkin 1950- ja 1960-luvuilla hänen suomennoksensa toivat tarjolle uudempaa runoutta. Tynnin mittaviin suomennoksiin kuuluu muun muassa kattava kokoelma maailmanlyriikkaa ''[[Tuhat laulujen vuotta]]'' (1957), valikoima modernia ranskalaista lyriikkaa ''Tulisen järjen aika'' (1962) sekä pohjoismaista muinaiskirjallisuutta: ''[[Runo-Edda|Edda]]n sankarirunot'' (1980) ja ''Eddan jumalrunot'' (1982). Tynni toimitti valikoiman ''Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa'' (1976) sekä suomensi [[William Shakespeare]]n ''Sonetit'' (1965). Lisäksi hän julkaisi erillisinä kokoelmina [[William Wordsworth]]in ja [[William Butler Yeats]]in lyriikan suomennoksia.

Tynni oli jo nuorena kiinnostunut [[teatteri]]sta, minkä on sanottu näkyvän hänen runoutensa rakenteellisessa näytelmänomaisuudessa ja sisäisessä dramaattisuudessa.{{lähde|10.4.2023}} [[Suomen Kansallisteatteri]] esitti 1965 Tynnin näytelmän ''Muuttohaukat''. ''Rautamarskin aika'' esitettiin 1991.

Tynni oli myöskasvanut demokraattiseen aatemaailmaan, eikä lähtenyt mukaan [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisen Karjala-Seuran]] toimintaan. Vasta vuoden 1990 teoksessa ''Inkeri, Inkerini'' hän nosti korostetummin esille taustaansa.<ref name="k" /> Tynni oli perustamassa [[Suomi–Irlanti-Seura]]a vuonna 1954.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000004297774.html|nimeke=Ruhollinen menestystarina|tekijä=Mielonen, Matti|julkaisu=Sunnuntai|ajankohta=26.3.2005|julkaisija=Helsingin Sanomat|viitattu=17.2.2020}}</ref>

* [[Kesäolympialaiset 1948|Olympiakultaa Lontoo]] 1948<ref name="k" />

* Filosofian [[kunniatohtori]] FT h.c. Helsingin yliopisto 1977

{{Viitteet|sarakkeet}}

* {{Kirjaviite | Tekijä=Seppälä, Mikko-Olavi & Seppälä, Riitta | Nimeke=Aale Tynni: Hymyily, kyynel, laulu | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2013 | TunnisteIsbn =ISBN 978-951-0-38306-3}}

[[Luokka:Suomalaiset kriitikotkirjallisuuskriitikot]]