Versio 11. toukokuuta 2014 kello 12.03 muokkaa Palosirkka (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 15 839 muokkausta p kh ← Vanhempi muutos		Versio 28. toukokuuta 2014 kello 22.35 muokkaa kumoa Thi (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 97 179 muokkausta fix, kh Uudempi muutos →
Rivi 5: Tynnin äiti oli Lilja Maria Piipponen ja isä [[Kolppanan seminaari]]n johtaja [[Kaapre Tynni]]. Tynnin perhe asui Inkerissä vuoteen [[1919]], jolloin he muuttivat [[Suomi\|Suomeen]].<ref name="k">{{Lehtiviite \| Tekijä = Lea Toivola\| Otsikko = Ei vain pakolaistytöstä akateemikoksi\| Julkaisu = Kanava-lehti\| Ajankohta = 2013\| Numero = 7\| Sivut = 73-75\| Julkaisupaikka = Forssa\| Julkaisija = Otavamedia\| Issn = 0355-0303}}</ref> Suomessa Tynni aloitti koulunsa [[Helsingin Suomalainen Tyttölyseo\|Helsingin Suomalaisen Tyttölyseon]] valmistavalla luokalla. Koulu mahdollisti hänelle harrastustoiminnan, ja opettajista erityisesti äidinkielen lehtori Hilja Vilkemaa vaikutti Tynnin kirjoitusharrastuksen ja maailmankatsomuksen kehitykseen. Vilkemaa johti myös opintokerhoa, jossa tutustuttiin erityisesti [[yhteiskuntaoppi]]in ja [[feminismi\|naisasia-aatteeseen]]. Tynni valmistui ylioppilaaksi lyseosta vuonna [[1932]]. Tynni opiskeli [[Helsingin yliopisto]]ssa pääaineenaan [[Suomen kirjallisuus\|kotimainen kirjallisuus]]. Opintoja täydentääkseen hän aloitti myös [[lausunta]]harrastuksen. Hän valmistui ~~[[filosofia]]n~~filosofian kandidaatiksi [[1936]] laudaturtyöllä ''Sapfon mitta suomalaisessa runoudessa''. Tynni alkoi opettaa suomen kieltä Liikeapulaiskoulussa ja Teknillisessä koulussa, mutta jatkoi nuoruusvuosina alkanutta kirjoittamista. [[Kuva:Aale tynni soiva metsä.jpg\|thumb\|200px\|''[[Soiva metsä]]'' (1947).]] Tynni oli jo lapsena kirjoittanut runoja, ja varsinkin kouluaikana hän myös luki paljon runoutta. Vaikka hän perehtyi myös ulkomaiseen runouteen, varsinaisia esikuvia nuoruusvuosina olivat kotimaiset lyyrikot. Varhainen malli oli ikätoveri [[Saima Harmaja]], joka kävi samaa koulua. Harmajaan liittyy myös Tynnin muisto ensimmäisestä kirjallisesta saavutuksesta. Koulun yläluokilla molemmat tytöt osallistuivat Toverikuntaliiton kirjoituskilpailuun. Tynnin vapaamittainen runo ''Paholainen on kuollut'' sai toisen palkinnon, ja voiton vei Saima Harmajan ''Huhtikuu''. Rivi 13: Tynni itse arvioi merkittävimmäksi varhaistuotantoonsa vaikuttaneeksi runoilijaksi Harmajan ohella [[Uuno Kailas\|Uuno Kailaan]]. Kailaan esimerkin mukaan runouden piti parhaimmillaan olla itsetilitystä, syvyyksiin porautumista sekä eettistä painiskelua. Ajan käsityksen mukaan runoilijan oli purettava kompleksejaan ja ilmennettävä rikkinäisen sydämensä tuntoja. Tynnin esikoiskokoelma ''[[Kynttilänsydän]]'' ilmestyi [[1938]]. Tynni oli tarjonnut sitä [[WSOY]]:lle entisen lausunnanopettajansa kannustamana. Teoksen rinnakkaisteos ''Vesilintu'' ilmestyi [[1940]]. Sota oli jo alkanut, ja Tynni työskenteli Vapaan huollon Uudenmaanläänin varastossa, josta jaettiin vaatteita pommitusten uhreille. Samana vuonna hän avioitui filosofian maisteri, historiantutkija [[Kauko Pirinen\|Kauko Pirisen]] (~~[[1915]]–[[1999]]~~1915–1999) kanssa. Lasten syntymät [[1942]], [[1944]], [[1946]] heijastuivat Tynnin runouteen, ja niinpä hänen seuraavia julkaistuja kokoelmiaan, ''Lähde ja matkamies'' ([[1943]]), ''Lehtimaja'' (1946) ja ''[[Soiva metsä]]'' ([[1947]]) leimasivat naisen osa ja äitiyden tunnot. Tynni voitti [[Kesäolympialaiset 1948\|Lontoon olympiakisoissa]] [[1948]] [[Taideolympialaiset\|taidelajien]] lyriikkasarjassa kultaa runollaan ''Hellaan laakeri''. Tynni oli kasvanut demokraattiseen aatemaailmaan, eikä lähtenyt mukaan [[Akateeminen Karjala-Seura\|Akateemisen Karjala-Seuran]] toimintaan, inkeriläisyydestään huolimatta. Vasta vuoden 1990 teoksessa ''Inkeri, Inkerini'' hän nosti korostetummin esille taustaansa.<ref name="k" /> [[Kuva:Aale tynni tarinain lähde.jpg\|thumb\|200px\|left\|''[[Tarinain lähde]]'' (1974)]] Ensimmäisen avioliiton päätyttyä eroon vuonna 1960 Tynni avioitui samana vuonna runoilija, [[akateemikko]] [[Martti Haavio]]n kanssa<ref>[http://www.inkeri.com/kaarisilta.pdf Inkeri.com] (Artikkelissa kuvataan avioeroon johtaneet tapahtumat)</ref>. Avioliitto päättyi Haavion kuolemaan [[1973]]. Tynni on eri yhteyksissä korostanut Haavion vaikutusta kirjailijantyöhönsä; Haavio toimi Tynnille kannustajana, innoittajana ja kriitikkona. Puolison kuolema leimaakin vuoden 1973 jälkeen ilmestyneitä Tynnin runokokoelmia.<ref name="k" /> Vaikka Tynni piti itseään ennen muuta runoilijana, hän oli muutakin. Vuodesta 1938 lähtien hän julkaisi lyriikan ohella suomennoksia, [[lastenkirjallisuus\|lastenkirjoja]], lukukirjoja ja [[essee\|esseitä]]. Lisäksi kaksi hänen näytelmäänsä on esitetty. Etenkin 1950- ja 1960-luvuilla hänen suomennoksensa toivat tarjolle uudempaa runoutta. Tynnin mittaviin suomennoksiin kuuluu ~~mm.~~muun muassa kattava kokoelma maailmanlyriikkaa ''[[Tuhat laulujen vuotta]]'' ([[1957]]), valikoima modernia ranskalaista lyriikkaa ''Tulisen järjen aika'' ([[1962]]) sekä ~~[[muinaispohjoismainen kirjallisuus\|~~pohjoismaista muinaiskirjallisuutta]]: ''[[Edda]]n sankarirunot'' ([[1980]]) ja ''Eddan jumalrunot'' ([[1982]]). Tynni toimitti valikoiman ''Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa'' ([[1976]]) sekä suomensi [[William Shakespeare]]n ''Sonetit'' ([[1965]]). Lisäksi hän julkaisi erillisinä kokoelmina [[William Wordsworth]]in ja [[William Butler Yeats]]in lyriikan suomennoksia. Ennen avioitumistaan Tynni ja Haavio tekivät yhteistyötä ~~mm.~~muun muassa lasten lukukirjojen uudistuksen parissa. Työn tuloksena syntyivät lukukirjasarjat ''Kultainen aapinen'' ([[1956]]) sekä ''Kultainen lukukirja'' (yhdessä A. Hinkkasen kanssa [[1957]]). Aikaisempaan valistushenkeen verrattuna ne sisälsivät raikasta satuaineistoa ja ottivat uudella tavalla huomioon lapsen havaintomaailman. Myös Tynnin omat lastenkirjat ''Kissa liukkaalla jäällä'' ([[1954]]), ''Satuaapinen'' ([[1955]]) ja ''Heikin salaisuudet'' ([[1956]]) sisältävät mukaansatempaavaa huumoria. Tynni tunsi nuoresta lähtien kiinnostusta [[teatteri]]a kohtaan, ja sen on sanottu näkyvän hänen ~~lyriikkansa~~runoutensa rakenteellisessa näytelmänomaisuudessa ja sisäisessä dramaattisuudessa. [[Suomen Kansallisteatteri]] esitti 1965 Tynnin näytelmän ''Muuttohaukat''. ''Rautamarskin aika'' esitettiin [[1991]]. Tynni oli myös perustamassa [[Suomi–Irlanti-seuraa]] vuonna 1954. Rivi 67: === Toimituksia === * {{Kirjaviite \| Tekijä=Tynni, Aale (toim.) \| Nimeke=Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa \| Selite=Suomentanut Tuomas Anhava. Nobel-sarja \| Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki \| Julkaisija=WSOY \| Vuosi=1976 \| Tunniste=ISBN 951-0-07416-0}} ~~==Muu kirjallisuus==~~ * Mikko-Olavi Seppälä, Riitta Seppälä: Aale Tynni (WSOY, 2013) == Palkintoja ja kunniamainintoja == Rivi 90 ⟶ 87: * [[Suomen Kulttuurirahasto]]n tunnustuspalkinto 1982 == Lähteet == {{Viitteet}} == Kirjallisuutta == * {{Kirjaviite \| Tekijä=Seppälä, Mikko-Olavi & Seppälä, Riitta \| Nimeke=Aale Tynni: Hymyily, kyynel, laulu \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Julkaisija=WSOY \| Vuosi=2013 \| Tunniste=ISBN 978-951-0-38306-3}} == Aiheesta muualla == * [http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/145/aale-tynni Aale Tynnin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]. * {{Kansallisbiografia\|4839}} * [http://www.karjalohja.fi/kirjailijat/tynni.htm Läntisen Uudenmaan kirjailijoita – Aale Tynni]. * [http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3450 Liisa-Maria Hakala-Zilliacus: Runoilijan lähikuva. Kirja-arvostelu teoksesta: Seppälä, Mikko-Olavi; Seppälä, Riitta: Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu.. WSOY, 2013.] (Agricolan kirja-arvostelut, 8.1.2014). * [http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=00717&a=6050 YLE Elävä arkisto – Aale Tynni: Kaarisilta]. * [http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=20&t=628&a=5432 YLE Elävä arkisto – Aale Tynni voitti olympiakullan Muoniossa]. {{DEFAULTSORT:Tynni, Aale}}▼ ▲{{~~DEFAULTSORT~~AAKKOSTUS:Tynni, Aale}} [[Luokka:Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]]

Ero sivun ”Aale Tynni” versioiden välillä