Helvi Juvonen
Helvi Inkeri Juvonen (5. marraskuuta 1919 Iisalmi – 1. lokakuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen runoilija, joka sodanjälkeisen modernin lyriikan ensimmäisiä tekijöitä Suomessa. Juvosen runoissa oli uskonnollisia vaikutteita, joita on tulkittu kristillisyyden lisäksi myös panteistisiksi.
| Helvi Juvonen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. marraskuuta 1919 Iisalmi |
| Kuollut | 1. lokakuuta 1959 (39 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | runoilija, kääntäjä |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä
muokkaaJuvosen vanhemmat olivat vaatekauppias Juho Petterinpoika Juvonen ja Impi Maria Liimatainen. Juvonen kirjoitti ensimmäiset runonsa jo kouluvuosinaan, ja hänen mielirunoilijansa oli Emily Dickinson. Juvonen kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen yhteislyseosta 1939 ja aloitti suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Sotavuosina Juvosella oli vaikeuksia löytää vuokra-asuntoa Helsingistä, ja hän joutui palaamaan vuonna 1942 joksikin aikaa Iisalmeen. Seuraavana vuonna pahasta aliravitsemuksesta kärsinyt ja vain 43 kiloa painanut Juvonen oli jonkin aikaa Lapinlahden mielisairaalassa. Vuodesta 1949 lähtien hän asui Aila Meriluodon sisaren Sirkka Meriluodon kanssa kuolemaansa saakka.
Vuonna 1951 Juvonen matkusti Mirjam Polkusen kanssa Italiaan, jossa hän kävi Roomassa ja Firenzessä. Juvosen sairaudet haittasivat hänen työkykyään, mutta 1950-luvun puolivälissä hänen taloudellinen tilanneensa alkoi parantua, kun hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon runokokoelmastaan Kalliopohja. Lisäksi hän sai apurahoja Suomen Akatemialta. Juvonen hankki lisätuloja myös käännöstöillä ja kirjoittamalla Parnassoon ja Suomen Sosialidemokraattiin. Häntä vaivasivat kuitenkin päänsärky, masennus sekä aliravitsemuksesta ja huonoista asuinoloista aiheutuneet sairaudet, jotka heijastuivat myös tuotantoon.
Juvonen kuoli 1959 pitkään jatkuneesta särkylääkkeiden käytöstä aiheutuneeseen munuaisten vajaatoimintaan noin kuukautta ennen 40-vuotissyntymäpäiväänsä. Viimeiset runonsa hän saneli Sirkka Meriluodolle sairaalassa.
Teokset
muokkaa- Kääpiöpuu, WSOY 1949
- Kuningas Kultatakki, WSOY 1950
- Pohjajäätä, WSOY 1952
- Päivästä päivään, WSOY 1954
- Kalliopohja, WSOY 1955
- Valikoima runoja, WSOY 1958
- Sanantuoja, WSOY 1959 (esipuhe Tuomas Anhava)
- Kootut runot, WSOY 1960
- Helvi Juvosen runoja. Valikoinut Maunu Niinistö. WSOY 1964
- Pikku Karhun talviunet. Toimitus ja jälkisanat Mirkka Rekola. Helsinki: WSOY 1974. ISBN 951-0-06414-9
- Eläin ja kääpiöpuu. Sikermä Helvi Juvosen runoja koonnut Mirjam Polkunen. Yleisradio 1989
- Aukea ei koskaan metsään ovi: Kootut. Toimittaneet Liisa Enwald ja Mirkka Rekola. WSOY 2009. ISBN 978-951-0-35622-7 – Ntamo 2020 ISBN 978-952-215-801-7 (Sisältää myös Helvi Juvosen runosuomennoksia, esseitä sekä artikkeleita Helvi Juvosesta.)
Palkinnot
muokkaa- Kalevi Jäntin palkinto 1950
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1955
- Nuoren Voiman Liiton kultamerkki 1956
- Eino Leinon palkinto 1957
- Palkinto vuoden parhaasta Parnassossa julkaistusta esseestä 1958
Lähteet
muokkaa |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Helvi Juvosen elämäkerta. Authors’ Calendar (englanniksi)
- Enwald, Liisa: ”Juvonen, Helvi (1919–1959)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 555–556. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio.
Kirjallisuutta
muokkaa- Enwald, Liisa: Pohjajään ilo: Helvi Juvosen runoudesta. SKS 2006. ISBN 951-746-790-7
Aiheesta muualla
muokkaa
Sitaatteja aiheesta Helvi Juvonen Wikisitaateissa- Enwald, Liisa: Haaksirikkoiset ja kiven elämä. Runouslehti Taite 11.10.2004