Ero sivun ”Lauryn Hill” versioiden välillä

{{LaatuarviointiLupaava}}

| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|26|5|1975}}&nbsp;<ref name="britannica-hill" />

| ammatit = [[muusikko]]<br>, [[Musiikkituottaja|levytuottaja]]<br>, [[näyttelijä]]

'''Lauryn Noelle Hill''' (s. [[26. toukokuuta]] [[1975]] [[East Orange]], [[New Jersey]]) on [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]]<ref name="britannica-hill" /> kahdeksalla [[Grammy-palkinto|Grammylla]] palkittu muusikko ja [[Tuottaja (musiikki)|tuottaja]].<ref name="grammy"/> Hän tuli tunnetuksi 1990-luvulla [[The Fugees]] -yhtyeen päävokalistina ja keulakuvana. Vuosikymmenen lopulla hän siirtyi menestyksekkäälle soolouralle. Soolomusiikissaan hän yhdistelee [[rap]]pia, [[Soul (musiikki)|soulia]], [[reggae]]ta ja [[Rhythm and blues|R&B:tä]].<ref name=":0"/>

Hill aloitti uransa televisiossa ja siirtyi musiikin pariin vuonna 1994. Hän perusti The Fugees -yhtyeen [[Pras (artisti)|Prasin]]in ja [[Wyclef Jean]]in kanssa, ja kolmikko saavutti laajaa menestystä toisella studioalbumillaan. Hillin ainoa sooloalbumi ''[[The Miseducation of Lauryn Hill]]'' (1998) oli maailmanlaajuinen myyntimenestys ja sai tunnustusta musiikkiarvostelijoilta. Vuosituhannen vaihteessa hän vetäytyi julkisuudesta, mutta on jatkanut musiikin tekoa ja esiintyy edelleen silloin tällöin.

Hilliä pidetään [[hip hop]]- ja rapmusiikin uranuurtajana, sillä hän avasi tien useille naisräppäreille uransa alussa 1990-luvulla, jolloin tunnetut rap-muusikot olivat enimmäkseen miehiä. Myöhemmin hän toi 1990-luvun lopun uudet genret [[pop-rap]]in ja [[neo soul]]in suuren yleisön tietoisuuteen. Hän on tunnustettu esikuva lukuisillemonen 2000-luvun pop- ja hip hop -artisteilleartistin esikuva.

Lauryn Hill syntyi [[Baptismi|baptistiperheeseen]] New Jerseyn [[East Orange]]ssa 1975 ja varttui läheisessä [[South Orange]]ssa. Hänen äitinsä Valerie oli [[Englannin kieli|englannin kielen]] opettaja, ja isä Mal työskenteli tietokonekonsulttina.<ref name="biography"/> Hillillä on vuonna 1972 syntynyt veli Malaney. Lapsuudenkoti oli musikaalinen: kotona soitettiin paljon levyjä, äiti harrasti [[piano]]nsoittoa ja isä lauloi paikallisissa yökerhoissa ja hääjuhlissa. Hill kasvoi kuunnellen muun muassa [[Curtis Mayfield]]in, [[Stevie Wonder]]in, [[Aretha Franklin]]in ja [[Marvin Gaye]]n musiikkia.<ref name="achievement"/><ref name="hiphop"/>

Kouluvuosinaan Hill lauloi [[The Star-Spangled Banner|Yhdysvaltain kansallislaulun]] koripallopelin avauksessa ja esiintyi 13-vuotiaana [[Apollo-teatteri]]ssa 13-vuotiaana. Hän opiskeli Columbia High Schoolissa ja valmistui 1993. Hän menestyi koulussa, ja hän oli mukana muun muassa [[cheerleading]]-ryhmässä ja perusti koulun [[gospel]]-kuoron. Hill kävi myös [[Manhattan]]illa näytelmäkursseillateatterikursseilla<ref name="superstar"/> ja debytoi näyttämöllä vuonna 1991 [[off-Broadway]] -tuotannossa ''Club XII'', joka oli [[hip hop]] -sovitus [[William Shakespeare]]n ''[[Loppiaisaatto|Loppiaisaatosta]]''. Näytelmä ei menestynyt, mutta se innoitti HillinHilliä kokeilemaan näyttelijänuraa.<ref name="clubxii"/>

Hill sai vuonna 1991 roolin saippuasarjasta ''[[As the World Turns]]'' -saippuasarjasta, jossa hän esiintyi muutamissamuutamassa jaksoissajaksossa Kira Johnsonin roolissa. Pian sen jälkeen Hill näytteli elokuvassa ''[[Nunnia ja konnia 2 – Lisää säpinää]]'' (1993). Hänen roolinsa oli kapinallinen teinityttö Rita Watson,<ref name="biography"/> ja hän lauloi elokuvan [[soundtrack]]ille kappaleet ”His Eye Is on the Sparrow” ja ”Joyful, Joyful”.<ref name="sisteract"/>

LukionHill ensimmäisellätutustui vuodellaensimmäisenä Hillhigh tutustuischool -vuotenaan yhteisten ystävien kautta muusikko [[Pras (artisti)|Prakazrel Micheliin]] ja tämän serkkuun [[Wyclef Jean]]iin yhteisten ystävien kautta. He perustivat yhtyeen nimeltä Tranzlator Crew, joka teki hip hop-, [[soul (musiikki)|soul]]- ja [[rhythm and blues]] -painotteista musiikkia. Kolmikko esiintyi paikallisilla klubeilla Hill laulajanaan, ja hän opetteli samalla rap-soundeja{{Selvennä|Mitä soundeilla tässä tarkoitetaan? Opetteli laulamaan rap-tyylillä, tuottamaan rap-tyylisiä levyjä...?}}räppäämään. Hill opiskeli vuoden verran [[Columbian yliopisto]]ssa mutta jättikeskeytti opinnot kesken vuonna 1994 voidakseen keskittyä musiikkiuraansamusiikkiuraan.<ref name="biography"/>

Hill, Pras ja Jean nimesivät yhtyeensä uudelleen [[The Fugees]]iksi. Nimi oli lyhenne englannin sanasta ”refugee” ({{k-fi|pakolainen}}). Yhtye sai 1993 levytyssopimuksen [[Ruffhouse Records]]ilta 1993 ja oli tunnettu lajisekoituksestaan, johon kuului pääasiassa [[reggae]]-sävytteistä hip hopia. Hill oli yhtyeen keulakuva, ja häntä kutsuttiin jäsenten kesken nimellä L. Boogie. Yhtyeen esikoisalbumi ''[[Blunted on Reality]]'' julkaistiin 1994. Albumin sisällön määräsivät pääasiassa tuottajat, eikä se tehnyt suurta vaikutusta kuulijoihin taieikä arvostelijoihin ja myi heikosti. Hillin täyteläinen [[altto]]ääni sai kuitenkin tunnustusta jo ensimmäisellä levyllä.<ref name="artist"/>

Fugeesin toinen albumi ''[[The Score (albumi)|The Score]]'' tuli markkinoille vuonna 1996. Yhtyeen [[Saundi|soundia]] muutettiin urbaanimpaan ja samastuttavampaan suuntaan laajemman kuulijakunnan saavuttamiseksi. Hillin laulama versio vanhasta kappaleesta ”[[Killing Me Softly with His Song|Killing Me Softly]]” oli läpimurtohitti ja nosti Fugeesin [[Billboard 200]] -albumilistan kärkeen. Hillin laulu- ja rap-osuudet tulivat esille myös singleillä ”Fu-Gee-La”, ”Ready or Not” ja [[Bob Marley]] -coverilla ”[[No Woman, No Cry]]”. ''The Score'' myi maailmanlaajuisesti 17 miljoonaa kappaletta ja teki The Fugeesista kaikkien aikojen{{Selvennä|Siihen mennessä myydyimmän vai onko edelleensiihen myydyin?}}asti myydyimmän rap-kokoonpanon. Yhtye voittisai [[Grammy-palkinto|Grammy-palkinnot]] [[Parhaan rap-albumin Grammy-palkinto|parhaasta rap-albumista]] ja parhaasta R&B-esityksestä.<ref name="biography"/>

The Fugees käsitteli musiikissaan paljon sosiaalisia ongelmia ja kulttuuri-identiteettiä. Yhtye on esiintynyt satunnaisesti myös hajoamisen jälkeen, muun muassa [[New York]]in [[Global Citizen Festival]] -tapahtumassa syyskuussa 2023 ja [[Coachella Valley Music and Arts Festival|Coachellassa]] 2024. Pysyvämmät paluuyritykset ovat kuitenkin epäonnistuneet.<ref name="achiever"/>

The Fugeesin hajottua Hill siirtyi soolouralle. Vuonna 1998 julkaistiin hänen ainoaksi jäänyt sooloalbuminsa ''[[The Miseducation of Lauryn Hill]]''.<ref name=":0"/> [[Jamaika]]lla levytetty albumi oli menestys: se myi viikossa yli 423&nbsp;000 kappaletta ja piti ''[[Billboard]]in'' R&B Album -listan kärkisijaa kuusi viikkoa. Maailmanlaajuinen kokonaismyynti oli noin 20 miljoonaa kappaletta. Levyn tekoon osallistuivat esimerkiksi [[D’Angelo]], [[Carlos Santana]], [[Mary J. Blige]] ja tuolloin vielä tuntematon [[John Legend]]. Albumin menestynein single oli [[Voimaantuminen|voimaantumista]] juhlistava ”[[Doo-Wop (That Thing)]]”. Muita listoille nousseita singlejä olivat muun muassa ”Lost Ones”, ”Ex-Factor” ja ”Everything Is Everything”. Hill oli ensimmäisiä artisteja, joka kappaleillaan nosti [[neo soul]]in suuren yleisön tietoisuuteen.<ref name="rollingstone"/><ref name="allmusic"/>

Vuoden 1999 Grammy-gaalassa Hill oli historian ensimmäisenä naisena ehdolla kymmenessä sarjassa. HänHänet voittipalkittiin niistä viidessä (Vuoden albumi, Paras uusi artisti, Paras naisartistin R&B-esitys, Paras R&B-kappale ja Paras R&B-albumi), mikä oli uusi naisartistien ennätys. Albumi voittisai myös muita palkintoja, muun muassa kolme [[American Music Awards|American Music Awardia]].<ref name="biography"/> Vuonna 2000 Hill palkittiin jälleen Grammylla tuottajan ominaisuudessa [[Santana (yhtye)|Santanan]] albumista ''[[Supernatural (Santanan albumi)|Supernatural]]''. Lisäksi hän oli ehdokkaana parhaasta R&B-laulusta kappaleella ”All That I Can Say”, jonka oli kirjoittanut ja tuottanut Mary J. Bligelle.<ref name="grammy"/>

Hill piti urallaan pitkän tauon esikoisalbuminsa jälkeen. Toukokuussa 2002 julkaistiin akustinen ''[[MTV Unplugged No. 2.0]]'' -livealbumi, jolla Hill keskittyi enemmän kappaleiden sanoituksiin ja sanomaan kuin musiikillisiin sovituksiin. Livealbumilla Hill luopui räppäämisestä ja lauloi pienelle yleisölle säestäen samalla itseään kitaralla. Albumin arviot olivat kaksijakoisia, eivätkä monet pitäneet Hillin tyylinvaihdoksesta, mutta albumi ylsi Billboard 200 -listan kolmannelle sijalle. Myöhemmin sille myönnettiin [[platinalevy]].<ref name="billboard"/><ref name="riaa"/>

Hill vetäytyi julkisuudesta suosionsa huipulla vuonna 2000. Kuuluisuuden paineet alkoivat saada hänestä yliotteen, eikä hän omien sanojensa mukaan voinut lähteä kotoaan edes kauppaan ilman, että hänen olisi tarvinnut huolehtia ulkonäöstään. Hill erotti manageritiiminsä, alkoi opiskellalukea [[Raamattu]]a ja eli yksityistä perhe-elämää New Jerseyssä.<ref name="rollingstone"/> Perheeseen syntyivät pojat [[YG Marley|Joshua Omaru]] vuonna 2001 ja John Nesta 2003.<ref name="essence"/>

Hillin myöhemmät julkiset esiintymiset ovat rajoittuneet pääasiassa erilaisiin musiikkifestivaaleihin, joilla hän on esittänyt vanhoja kappaleitaan. Vuonna 2003 hän esiintyi [[Vatikaani]]ssa ja arvosteli samalla [[Katolinen kirkko|katolista kirkkoa]]. Hän on myös palannut muutamaan otteeseen esiintymislavalle Fugeesin kanssa. Hillin kesäkiertue vuonna 2007 kattoi 14 maata. Samana vuonna hän julkaisi epävirallisen{{Selvennä|Missä mielessä epävirallinen? Tuskin kuitenkaan mikään bootleg, jos artisti itse sen julkaisi.}} kokoelmalevyn ''Ms. Hill'', joka sisälsi muun muassa hänen debyyttialbumiltaan pois jätettyä musiikkia sekä elokuvien soundtrack-kappaleita.<ref name="achiever"/> Vuonna 2008 syntyi Hillin viides lapsi Sara.<ref name="people"/>

Hill aikoi vuonna 2009 järjestää kymmenen päivää kestävän [[Eurooppa|Euroopan]]-kiertueen, mutta joutui terveysongelmien vuoksi keskeyttämään sen vain kahden esiintymisen jälkeen. Tammikuussa 2010 hän konsertoi Yhdysvaltojen lisäksi [[Australia]]ssa, [[Uusi-Seelanti|Uudessa-Seelannissa]] ja [[Brasilia]]ssa.<ref name="achiever"/> Hän on jatkanut musiikin tekoa kirjoittamalla ja levyttämällä pääasiassa soundtrackeja, muun muassa [[Nina Simone]]sta kertovaan dokumenttiin ''What Happened to Nina Simone?'' (2015) sekä elokuvaan ''[[Queen & Slim]]'' (2019).

Hillillä on kuusi lasta, joista viisi vanhinta pitkäaikaisen miesystävänsä, [[Bob Marley]]n pojan [[Rohan Marley]]n kanssa. Pari erosi vuonna 2009. Vuonna 2011 Hill synnytti kuudennen lapsensa Micahin. Pojan isän henkilöllisyyttä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta Hill on vahvistanut, että Rohan Marley ei ole lapsen isä.<ref name="sixth"/>

Hill asuu pääasiassa [[Florida]]ssa ja [[Karibiansaaret|KaribiallaKaribia]]lla. Hän elää perhekeskeistä elämää ja on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, mutta pitää tarkasti huolta yksityisyydestään.<ref name="achiever"/>

LaurynHillin Hillsoolomusiikki yhdistelee rappia, soulia, reggaeta ja R&B:tä.<ref name=":0"/> Hänet tunnetaan tummankäheästä lauluäänestään, maksimalistisesta tyylistäänpukeutumistyylistään ja lavaenergiastaan.<ref name="is"/> HänHill on tunnustettu muotivaikuttaja ja käyttää usein värikkäitä asusteita ja suurikokoisia korvakoruja. Hill on inspiroinut myös hiustyylillään, johon kuuluu [[afro]]kampauksia ja -lettejä sekä [[Rastatukka|rastoja]]. Hänen on sanottu tuoneen afrikkalaisen tyylin osaksi [[populaarikulttuuri]]a ja mustien naisten kauneusihannetta.<ref name="essence-2"/><ref name="ebony"/>

Hill on saanut laajaa kritiikkiä siitä, että hän on usein myöhästynyt omilta keikoiltaankonserteistaan tai perunut ne viime tipassahetkellä.<ref name="is"/>

Hilliä pidetään [[hip hop]] -musiikin uranuurtajana, sillä hän oli ensimmäinen naisartisti, joka sooloalbumillaan yhdisti rap-soundin laulumelodiaan;, jolloin syntyi niin kutsuttu ”[[pop-rap]]”. NäinSamalla hän avasi tien lukuisille muille artisteille, jotka hänen innoittaminaan ovat ottaneet melodisen rapin käyttöön omassa musiikissaan. Heihin kuuluvat esimerkiksi esimerkiksi [[Beyoncé]], [[Drake (artisti)|Drake]], [[Nicki Minaj]] ja [[Kanye West]].<ref name="genius"/> ''[[Billboard]]'' valitsi vuonna 2015 Hillin ainoana naisena kymmenen suurimman rap-artistin listan seitsemännelle sijalle.<ref name="vibe"/>

Hillin esikoissooloalbumi ''The Miseducation of Lauryn Hill'' valittiin vuonna 2011 mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston [[National Recording Registry]] -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä levyjä.<ref name="library"/> Albumi pääsi vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen ''[[1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään]]''.<ref name=":1001"/> Heinäkuussa 2017 Yhdysvaltojen julkisen palvelun radioyhtiö [[National Public Radio|NPR]] nimesi albumin kaikkien aikojen toiseksi merkittävimmäksi naispuolisen artistin tekemäksi musiikkialbumiksi, edellään vain [[Joni MitchellinMitchell]]in ''[[Blue (Joni Mitchellin albumi)|Blue]]''.<ref name="npr"/>

Hill on ollut esikuva lukuisillelukuisien myöhemmän sukupolven artisteilleartistien esikuva. Hänen inspiroimiinsa artisteihin lukeutuvat muun muassa [[Adele]],<ref name="iheart"/> [[Bebe Rexha]],<ref [[Britney Spears]],name="capital"/> [[Dua Lipa]],<ref name="youtube"/> [[Lizzo]] ja [[RosalíaSaweetie]].{{lähde}}<ref name="legacy"/>

* ”[[Killing Me Softly with His Song]]” (1996)

<ref name=":1001">{{Kirjaviite | Tekijä=Dimery, Robert (toim.)| Nimeke=1001 Albums You Must Hear Before You Die | Julkaisija=Cassell Illustrated| Vuosi=2005 | Isbn=1-84403-392-9 | Kieli={{rn}} }}</ref>

{{commonscat-rivi}}