Louis Bernheim
Louis Bernheim (1. syyskuuta 1861 – 13. helmikuuta 1931) oli belgialainen upseeri. Kenraaliluutnantiksi ylennyt Bernheim komensi belgialaisia joukkoja ensimmäisen maailmansodan aikana.
| Louis Bernheim | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. syyskuuta 1861 Saint-Josse-ten-Noode, Bryssel, Belgia |
| Kuollut | 13. helmikuuta 1931 Pariisi, Ranska |
| Ammatti | upseeri |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Belgia |
| Taistelut ja sodat | ensimmäinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraaliluutnantti |
Elämäkerta
muokkaaLouis Bernheim syntyi Saint-Josse-ten-Noodessa Brysselissä 1. syyskuuta 1861. Hänen vanhempansa olivat juutalaisia siirtolaisia Ranskan Nancysta. Bernheim liittyi Ecole Militairen sotilasopistoon vuonna 1878 ja hänestä tuli vänrikki krenatöörirykmentissä vuonna 1880. Sittemmin Bernheim jatkoi opintojaan upseerina. Häntä pidettiin kyvykkäänä ja älykkäänä, joskin yksityiselämässään hän joutui armeijan päällystön paheksumiin tekemisiin naisten kanssa.[1]
Vuonna 1907 Bernheimista oli tullut everstiluutnantti ja vuonna 1913 hän komensi 7. jalkaväkirykmenttiä. Ensimmäinen maailmansota syttyi vuonna 1914. Bernheim asetettiin 3. rykmentin komentoon ja hänen joukkonsa taistelivat saksalaisia vastaan ensin yrittäen hidastaa näiden etenemistä Muizenin–Weerdein linjalla. Prikaati osallistui myös Antwerpenin piirityksen puolustustaisteluihin. Lopulta Bernheim vetäytyi joukkoineen Yserjoen linjalle.[1]
Tammikuussa 1915 Bernheimista tuli belgialaisen 1. divisioonan komentaja. Bernheim komensi divisioonaa koko loppusodan ajan. Hän haavoittui vakavasti taisteluissa 7. syyskuuta 1915. 20. maaliskuuta 1916 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Vuonna 1917 oli syntynyt flaamilainen Frontbeweging-liike, jonka toiminta oli erityisen vilkasta 1. divisioonassa. Bernheim pyrki tukahduttamaan liikettä vaarallisena joukkojensa yhtenäisyydelle ja sai samalla osakseen flaamien vihan. Vuonna 1918 Bernheim oli 1., 7., ja 10. divisioonan käsittäneen armeijakunnan komennossa. Syyskuussa joukot osallistuivat ympärysvaltojen suureen hyökkäykseen saksalaisten asemia vastaan. hyökkäys päättyi lopulta koko maailmansodan päättäneeseen tulitaukoon, jonka alkaessa Bernheimin joukot olivat juuri valmistelemassa Scheldejoen ylistystä.[1]
Bernheim jatkoi uraansa asevoimissa vielä sodan jälkeen jääden lopulta eläkkeelle 1. lokakuuta 1926. Eläkkeelle jäätyään hän julkaisi vielä puolustusasioita käsittelevän teoksen La question militaire vuonna 1928. Bernheim kuoli yllättäen 13. helmikuuta 1931 hänen ollessaan vierailulla Pariisissa. Ajalleen epätyypillisesti Bernheim tuhkattiin toiveidensa mukaisesti.[1] Bernheim sai valtiolliset hautajaiset[2], vaikka belgiassa tietyt piirit yrittivät käyttää tuhkausta syynä protestoida Bernheimin kunnianosoituksia vastaan. Hautajaisiin osallistuivat tästä huolimatta kuningas Alber I ja prinssi Kaarle.[1] Hänen muistokseen pystytettiin patsas Brysselissä.[2] Edmond de Valeriolan veistämä pronssipatsas valmistui 1936 ja se sijaitsee Marie-Louisen aukiolla.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Nouvelle Biographie Nationale – Volume 9 (pdf) (s. 36-38, arkistolinkki) Académie Royale des sciences, des lettres et des beaux-arts de Belgiuque. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 25.12.2020. (ranskaksi)
- ↑ a b Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 03 Ba-Blo, s. 475. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)
- ↑ Lieutenant-général Bernheim L'inventaire du patrimoine architectural. Direction du Patrimoine culturel. Viitattu 25.12.2020. (ranskaksi)