Ero sivun ”Sergei Witte” versioiden välillä

Kreivi '''Sergei Juljevitš Witte''' ({{k-ru|Сергей Юльевич Витте}}, [[29. kesäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 17. kesäkuuta)</small> [[1849]] [[Tbilisi]] – [[13. maaliskuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 28. helmikuuta)</small> [[1915]] [[Pietari (kaupunki)|Petrograd]]) toimi Venäjän keisarikunnan rautatieasioiden johtajana finanssiministeriössä 1889–1891, kulkulaitosministerinä 1892, finanssiministerinä 1892–1903, ministerikomitean puhemiehenä 1903–1905 ja ministerikonseljin puhemiehenä (pääministeri) 1905–1906.

 

Sergei Witte syntyi [[Tbilisi|Tiflisissä]] [[Georgia]]ssa vuonna 1849. Hänen isänsä oli venäläistynyt [[Luterilaisuus|luterilainen]] [[hollantilaiset|hollantilainen]]. Witte opiskeli [[Odessan yliopisto]]ssa ja erikoistui [[matematiikka]]an. Valmistuttuaan 1870 hän työskenteli rautateillä. Odessan [[rautatie]] osoittautui strategisesti tärkeäksi vuoden 1877 [[Turkin sota|Turkin sodassa]]. Menestyksekkäänä johtajana hänet nimitettiin hallitukseen 1889 vastaamaan rautatieasioista.

 

 

Keisari [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] nimitti Witten 1892 finanssiministeriksi hoitamaan Venäjän horjuvaa taloutta. Hänen kautensa oli menestyksekäs ja valtio koki ennennäkemättömän taloudellisen kasvun kauden. Witte halusi kannustaa ulkomaisia sijoituksia Venäjälle, ja hän liitti ruplan kultakantaan 1897. Hän kannusti [[Siperian rautatie]]n laajentamista ja järjesti [[Etelä-Mantšurian rautatieyhtiö|Kiinan itäisen rautatien]] rakennuksen. Asetetut tuontitariffit käänsivät kauppataseen Venäjän hyväksi. [[Teollisuus]] kasvoikin voimakkaasti, etenkin [[metalli]]-, [[polttoaine]]- ja kuljetusteollisuus. Talouskasvua houkutellakseen Witte kannusti myös yksinvaltaisuudesta luopumista. Witten mukaan teollisuus työllisti hänen aikanaan 4–5 miljoonaa ihmistä lisää.

Huolimatta monista uudistusyrityksistä [[maatalous]] pysyi takapajuisena ja talonpoikien asema heikkeni. Tämä johti kasvaviin levottomuuksiin maaseudulla. Witteä kunnioitettiin, mutta hänen menestyksensä toi hänelle myös korkea-arvoisia vihamiehiä. Näistä syistä [[Nikolai II]] korvasi hänet finanssiministerinä ja antoi hänelle aseman ministerikomitean puhemiehenä 1903, nimellisesti hallituksen korkeimpana virkamiehenä.

 

 

Witte palasi tärkeään asemaan 1905, kun keisari antoi hänelle tehtävän neuvotella rauha [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sodassa]]. Witte matkusti Yhdysvaltoihin, jossa hän pystyi neuvottelemaan Venäjälle suhteellisen edullisen rauhan huolimatta tappiosta taistelukentällä.

 

 

Venäjän–Japanin sodan tappio aiheuttaman pettymyksen ja [[Verisunnuntai (1905)|verisunnuntain]] aiheuttaman järkytyksen synnyttämät levottomuudet olivat levinneet Venäjällä vallankumouksen uhan asteelle, jolloin Sergei Witte oli luonnostellut ohjelman, jolla mielialat rauhoitetaan ja keisarinvalta suuntautuisi jatkuviin uudistuksiin. [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] oli [[yleislakko]]. Witte luonnosteli ohjelman ja ilmoitti Nikolai II:lle, että tällä on kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyä uudistusohjelma tai valita pääministeriksi diktaattori, joka väkivalloin tukahduttaa levottomuudet. Seuraavana päivänä Nikolai II pyysi ehdotuksia vanhemmilta neuvonantajiltaan. Witte ilmoitti suostuvansa pääministeriksi vain jos hänen raporttinsa toimenpiteet toteutetaan. Sitä seuraavana päivänä 30. lokakuuta 1905 hoviministeri [[Woldemar Freedericksz]] selitti suuriruhtinas [[Nikolai Nikolajevitš]]ille, että tämän pitäisi ryhtyä diktatoriseksi pääministeriksi, koska Witteä ei saada pääministeriksi kuin hänen omilla ehdoillaan. Suuriruhtinas otti pistoolin taskustaan ja sanoi Freederickszille: ''Näettekö tämän revolverin? Aion mennä tsaarin luokse ja pyytää häntä allekirjoittamaan kreivi Witten ohjelman ja manifestin. Joko hän tekee tämän tai ammun itseäni päähän.'' Saman päivän iltapäivällä Nikolai II allekirjoitti [[lokakuun manifesti]]n ja Wittestä tuli pääministeri.<ref>Russia and the Soviet union: an introduction from Kievan State to the Present, sixth edition, pages 193-194, John M. Thomson, ISBN 978-08133-4395-2</ref> Manifestilla luotiin myös vaaleilla valittu kansanedustuslaitos, [[Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma|valtakunnanduuma]], jolla kaikki lait piti hyväksyttää. Tämä muutti Venäjän yksinvallasta perustuslailliseksi monarkiaksi.

Witten liberaalit uudistukset huolestuttivat konservatiiveja, eikä vallankumouksellisia levottomuuksia saatu päättymään. Niiden väkivaltaisesta tukahduttamisesta huolehti Witteä vanhoillisempi sisäministeri [[Pjotr Durnovo]]. Nikolai II pakotti lopulta Witten eroamaan 5. toukokuuta 1906.

 

Eläkkeelle jäätyään Witte kirjoitti muistelmansa ja jatkoi poliittisten mielipiteiden esittämistä. Vuonna 1914 hän vastusti Venäjän liittymistä [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäiseen maailmansotaan]] ja kannatti myöhemmin rauhantekoa [[Saksan keisarikunta|Saksan]] kanssa. Witte kuoli Pietarissa 13. maaliskuuta 1915.

 

==Lähteet==

{{Viitteet}}

 

{{AAKKOSTUS:Witte, Sergei}}