Ero sivun ”Someron murre” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Muuta kirjallisuutta: kh |
p Korvataan ISBN-tunniste |
||
(26 välissä olevaa versiota 13 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 1:
{{lupaava}}
[[
[[
'''Someron murre''' on [[Lounais-Häme|lounaishämäläisten]] [[Somero]]n ja [[Somerniemi|Somerniemen]] pitäjien [[murre|kansankieli]], jossa on sekä [[lounaismurteet|lounaismurteiden]] että [[hämäläismurteet|hämäläismurteiden]] piirteitä.<ref name="V373">Virtaranta 1973: 373.</ref>
==Kielimaantieteellinen asema==
[[Suomen murteet|Suomen murteiden]] joukossa Someron murre sijoittuu omaksi ryhmäkseen [[Vihti|Vihdistä]] [[Merikarvia]]lle ulottuvalla kapealla vyöyhykkeellä varsinaisten lounaismurteiden ja hämäläismurteiden puhuma-alueiden välillä puhuttavien [[Lounaiset välimurteet|lounaisten välimurteiden]] joukossa.<ref name="kotus">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.kotus.fi/index.phtml?s=368 | Nimeke =Suomen murrealueet | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =
==Tuntomerkit==
Rivi 12:
===Vierasperäiset äänteet===
Alun perin vierasperäisten äänteiden ja äänneyhtymien edustus Someron murteessa on horjuva<ref>Virtaranta 1973: 374-376.</ref>:
* Sananalkuista ''[[f]]'':ää tavataan, mutta ei yksinomaisesti: ''faari'', ''fallesmanni'', ''pesofati''. Joissakin sanoissa tämä voi korvautua ''h'':lla tai ''v'':llä, esimerkiksi: ''vouri'', ''hunteerata'', ''Horssa'' ~ ''Vorssa'' ([[Forssa]]). Sananalkuinen ''f'' voi myös tunkeutua sanoihin, jossa sitä ei ole
* Sananalkuisessa kaksikonsonanttisuudessa (''kl'', ''kr'', ''pl'', ''pr'', ''tr'', ''fl'', ''fr'') esiintyy horjuntaa: ''plassi'', ''klasi''; mutta: ''ruunum puustelli'', ''ruukattiin''. Paitsi [[lainasana|lainasanoissa]] sananalkuista kaksikonsonanttisuutta esiintyy myös deskriptiivisanoissa: ''klohjoi'', ''pläikinä'', ''kriipu''.
* Sanansisäistä geminaatta-''f'':ää esiintyy lainasanoissa: ''kaffe'' ~ ''kahve'' ja myös korvaamassa alkuperäistä ''hv'':tä: ''affena'' ~ ''ahvena''.
Rivi 20:
[[Astevaihtelu]]n piirissä Someron murteessa esiintyvät seuraavat tapaukset<ref>Virtaranta 1973: 376-377.</ref>:
* Alun perin ''i''-loppuisen [[diftongi]]n edellä on heikkoasteisuutta [[verbi]]en [[konditionaali]]n [[preesens]]in muodoissa: ''mää jourusin'', ''mahrais'', ''piräis olla''.
* Alun perin ''oi''-loppuisissa sanoissa ''-kk-'' on yleensä vaihtelun ulkopuolella: ''kukko'' : ''kukkon'', ''pappa'' : ''pappan'', ''Kökkönnummi'', ''[[Laukkonlammi]]'', ''Huikkonmäki''.
* Lyhyen painollisen tavun jälkeen [[konsonantti|konsonantit]] ovat aina kahdentuneet, kun niiden aloittamassa tavussa on pitkä [[vokaali]]: ''jokkeen'', ''kyllään'', ''pessee''.
* Lounaismurteisuuksina on pidettävä kahdentumatapauksia: ''harttaast'', ''toinen toissiis sorretaan'', ([[Pertteli]]n murre) ''tullee niil lyhkäselttää'', ''seisovalttai''.
Rivi 71:
===Pronominit===
*[[Persoonapronomini]]t someron murteessa ovat: ''mää, sää, hän, mei, tei, hei''. [[Lounais-Häme]]essä näitä ''mää, sää'' -muotoja pidetään Someron murteen tärkeimpinä tuntomerkkeinä, kun [[Tammela]]ssa ja [[Jokioinen|Jokioisilla]] muoto on ''minä'' ja ''sinä''. Persoonapronominien genettiivit ovat: ''mun, sun, hänen, meijän, teijän, heijän''.<ref>Virtaranta 1973: 385-386.</ref>
*[[Demonstratiivipronomini|Demonstratiivipronomineista]] esiintyvät monikkomuodot ''nät, not, net'': ''kyl nek kaikki hävvii'', ''ku nes siäl lauleskelivat''. Pronominaaleja ovat: ''simmonen, tämmönen, tommonen, kummonen, mimmonen'' ja vastaavia [[adverbi|
===Muut nominit===
* [[Adjektiivi]]n [[komparatiivi]] on enimmäkseen ''a-'', ''ä''-loppuinen: ''isompa, ohempa, parempa, pikkasempa, suurempa, vanhempa''. ''a-, ä''-loppuisissa kolmitavuisissa
* Eräissä nomineissa on ''a''-, ''ä''-loppu: ''askela, jouhtena, sammala, karpala, pualama''.<ref name="V386" />
===Verbit===
* Konsonanttivartaloisia [[verbi]]muotoja esiintyy: ''huuttiin, kaattaan, pyyttiin teerii, tarvii laatta, löyttiin, tiättään, taiittaam puuhhuut''.<ref>Virtaranta 1973: 386-387.</ref>
* [[Infinitiivi]]n lopussa on pitkän vokaalin jäljessä usein mutta ei aina ''t''. Vaikka tämä piirre tunnetaan laajemminkin lounaismurteiden yläryhmässä ja Turun ylämaan murteissa, sitä voidaan pitää Someron murteen parhaimpiin tuntomerkkeihin kuuluvana: ''aijaat, antaat, en ossak kirjottaat, kylväät, näyttäät, istuut, märäntyyt, jäähtyyt, puhhuut''. Myös
* Vartaloltaan yksitavuisten verbien taivutuksessa ovat verraten yleisiä mutta eivät säännöllisiä muodot: ''(mää) myjein, najein, ujein; (sää) myjeit, najeit, ujeit; (hän) myje, naje, uje''.<ref name="V387" />
* [[imperatiivi]]n monikon toisen persoonan muodot ovat säännöllisesti lyhytvokaalisia: ''herättäkkä mää, juaka, menkä tei vaa, menkäs ny jo, poikekka ny''.<ref>Virtaranta 1973: 387-388.</ref>
Rivi 89:
* Deskriptiivisestä ja epädeskrpiptiivisestä verbistä koostuva koloratiivirakenne esiintyy Someron murteessa kahdessa muodossa: ''ajetaan tuhrutettaan, mennee huhkii, meni pomppaloitti, sano rämäytti'' (järjestys epädeskriptiivi verbi ja kuvaileva verbi); ja: ''kaikki nylppäs tehrä, romatti kaatuut, sen kans ryvötettiin ajjaat'' (kuvaileva verbi ja epädeskriptiivi verbi, joka on 1. infinitiivin latiivin muodossa).<ref>Virtaranta 1973: 389.</ref>
==Murrekirjallisuutta==
===Someron murrekirja===
Someron murteesta on ilmestynyt vuonna 1973 [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]n julkaisemassa ''Kotiseudun murrekirjoja'' -sarjassa sen ensimmäisenä niteenä Akateemikko Pertti Virtarannan kokoama ''Someron murrekirja'', joka sisältää [[Suomen kielen
===Muuta kirjallisuutta===
Murrekirjan ohella Someron murretta sisältyy etenkin somerolaisen kotiseututyön keskeisen vaikuttajan, myös murrekirjahankkeessa yhtenä aloitteentekijänä<ref>Virtaranta 1973: 8.</ref> olleen filosofian tohtori ja kotiseutuneuvos [[Tapio Horila]]n (
==Leimallisin piirre==
Kun Someron-Somerniemen murre esiintyy Suomen murrekartassa omana ryhmänään, se samalla poikkeaa kaikista naapurimurteistaan, joita ovat lännessä Turun läänin [[Koski Tl|Koskella]] ja vanhassa [[Marttila]]n emäpitäjässä puhuttavat Turun ylämaan murteet; etelässä alkujaan [[Uskela]]n emäpitäjän kuuluneissa [[Kuusjoki|Kuusjoella]] ja [[Kiikala]]ssa puhuttavat varsinaisten lounaismurteiden itäryhmän murteet; idässä [[Nummi (Nummi-Pusula)|Nummella]] ja [[Pusula]]ssa, [[Lohja]]n vanhan emäpitäjän alueella puhuttavat Länsi-Uudenmaan murteet; pohjoisessa [[Ypäjä]]llä, [[Jokioinen|Jokioisissa]] ja [[Tammela]]ssa, vanhan Tammelan emäpitäjän alueella puhuttavat etelähämäläiset murteet; sekä luoteessa, [[Loimaan kunta|Loimaa]]lla ja [[Mellilä]]ssä vanhan Loimaan emäpitäjän alueella puhuttavat Ala-Satakunnan murteet.<ref name="H191"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://internetix.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/murrealu.html | Nimeke =Suomen murrealueet | Tekijä =Savolainen, Erkki | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =Internetix | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Otavan opisto | Viitattu =5.9.2012 | Kieli = | arkisto =https://web.archive.org/web/20110720190402/http://internetix.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/murrealu.html | arkistoitu =20.7.2011 }}</ref> Näin juuri murretta voidaan Tapio Horilan mukaan pitää kaikkein leimallisimpana somerolaisena piirteenä, kun täsmälleen samanlaista murretta ei puhuta missään muualla.<ref name="H191">Horila 1990: 191.</ref>
Tästä omaleimaisuudesta todistavat myös sananparret, joissa toisaalta somerolaiset ovat kiinnittäneet huomiota naapuripitäjien murteisiin ja nämä vastaavasti Someron murteeseen:
* Älä veläs seläm poika, ei köylep pilä, ne om mäläntynnei, sano tammelalaine.<ref>Horila 1977: 151.</ref>
* Jallaat ja jallaan alustat, sano loimaalaine.<ref>Horila 1977: 134.</ref>
* Sulku ova niim piäne ja lämpyse käre (...), sano [[Pertteli]]m poika.<ref>Horila 1977: 140.</ref>
* Kyl mää, sano somerolainen kuumas saunamparves.<ref>Horila 1977: 149.</ref>
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä =Horila, Tapio | Nimeke =Sananparsia Somerolta | Vuosi =1977 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka Helsinki | Julkaisija =SKS | Tunniste =
*{{Kirjaviite | Tekijä =Horila, Tapio | Nimeke = Ilo irti. Kaskuja Somerolta 1.| Vuosi =1979 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka =Karkkila | Julkaisija =Kustannus-Mäkelä | Tunniste =
*{{Kirjaviite | Tekijä = Horila, Tapio | Nimeke =Velmuiluja. Kaskuja somerolta 2. | Vuosi =1980 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka =Karkkila | Julkaisija =Kustannus-Mäkelä | Tunniste =
*{{Kirjaviite | Tekijä = Horila, Tapio | Nimeke =Lehtori ja hänen syrjähyppynsä. Kirjoituksia kansanperinteestä ja kotiseututyöstä, äidinkielestä, ihmisistä | Vuosi =1990 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka =Somero | Julkaisija =Somero-seura | Tunniste =
* {{Kirjaviite | Tekijä =Virtaranta, Pertti | Nimeke = Someron murrekirja | Kappale = | Sivu = | Selite = |Julkaisupaikka = Vammala | Julkaisija = SKS | Vuosi =1973 | Tunniste =
===Viitteet===
{{Viitteet|sarakkeet}}
{{Suomen murteet}}
[[Luokka:Lounaismurteet]]
[[Luokka:Somero|Murre]]
[[Luokka:87 Kielitiede]]
|