Steve Payne
Steven John ”Steve” Payne (s. 16. elokuuta 1958 Toronto, Ontario, Kanada) on kanadalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä.[1][2]
Steve Payne | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. elokuuta 1958 Toronto, Ontario |
Kansalaisuus | Kanada |
Jääkiekkoilija | |
Pelipaikka | vasen laitahyökkääjä |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1978–1987 |
Seurat |
Minnesota North Stars (NHL) Oklahoma City Stars (CHL) Kalamazoo Wings (IHL) |
NHL-varaus |
19. varaus, 1978 Minnesota North Stars |
Ura
muokkaaJuniorivuodet
muokkaaPayne pelasi ennen ammattilaisuraansa kaksi kautta juniorisarja OMJHL:n joukkueessa Ottawa 67's, vuodet 1976–1978. Kausista ensimmäisellä hän oli osaltaan auttamassa joukkuettaan pääsemään Memorial Cup -turnaukseen. Minnesota North Stars varasi hänet NHL:ään numerolla 19 NHL:n varaustilaisuuden 1978 toisella kierroksella.[1]
Ammattilaisura
muokkaaHyökkäyksellisesti lahjakas Payne aloitti ammattilaisuransa heti varausvuonnaan. Hän pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 11. lokakuuta 1978, jolloin North Stars kohtasi runkosarjassa Montréal Canadiensin. Payne pelasi suurimman osan tulokaskaudestaan 1978–1979 NHL:ssä, mutta myös muutaman ottelun Central Hockey Leaguen Oklahoma City Starsissa. Kauden 1979–1980 hän pelasi kokonaan NHL:ssä ja jakoi joukkueensa maalipörssin kärkisijan yhdessä silloisen ketjukaverinsa Al MacAdamin kanssa tehtyään 42 maalia 80:ssä runkosarjaottelussa. Ketjun kolmas pelaaja oli keskushyökkääjä Bobby Smith. Payne oli North Starsin sisäisen maalipörssin kärjessä myös kaudella 1980–1981, jolla hän teki 30 maalia 76:ssa runkosarjaottelussa, ja kaudella 1984–1985, jolla hän teki 29 maalia 76:ssa runkosarjaottelussa.[1][2]
Vuonna 1981 Payne oli tärkeä osa North Starsin Stanley Cup -loppuotteluihin edennyttä joukkuetta. Hän teki tuona pudotuspelikeväänä 29 tehopistettä, 17 maalia ja 12 syöttöpistettä, 19:ssä ottelussa, enemmän pisteitä ja maaleja kuin joukkueensa muut pelaajat. Hän jakoi pudotuspelien maalipörssin kärkisijan Stanley Cupin voittaneen New York Islandersin Mike Bossyn kanssa ja oli pudotuspelien toiseksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja Bossyn jälkeen yhdessä Islandersin Bryan Trottierin kanssa. Payne pelasi NHL:n pudotuspeleissä kaikkiaan kuudella kaudella.[1][2][3]
1980-luvun puolivälissä Paynen uraa alkoivat haitata loukkaantumiset. Kaudella 1985–1986 hän pystyi pelaamaan vain 22:ssa runkosarjaottelussa 80:stä ja kaudella 1986–1987 48:ssa ottelussa 80:stä. Paynen ura päättyi lopulta kauteen 1987–1988, jolloin hän oli 29-vuotias. Hän sai 14. marraskuuta 1987 pelatussa ottelussa Washington Capitalsia vastaan niskavamman, joka lopulta sai hänet lopettamaan pelaajauransa myöhemmin samana vuonna. Hän pelasi viimeisen ottelunsa 5. joulukuuta 1987, jolloin North Stars kohtasi Calgary Flamesin. Hän pelasi viimeisellä kaudellaan yhdeksän ottelua NHL:ssä ja viisi ottelua IHL:n Kalamazoo Wingsissä.[1][2]
Payne pelasi kymmenen kautta kestäneellä NHL-urallaan 613 runkosarjaottelua, joissa hän teki 466 tehopistettä, 228 maalia ja 238 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluja hän pelasi 71, joissa hän teki 70 tehopistettä, 35 maalia ja yhtä monta syöttöpistettä. Payne pelasi kahtena vuonna NHL:n tähdistöottelussa, vuosina 1980 ja 1985.[1]
Maajoukkue
muokkaaPayne edusti Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta yksissä jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, vuonna 1979, jolloin Kanada sijoittui turnauksessa neljänneksi. Payne teki turnauksessa kaksi tehopistettä seitsemässä ottelussa, molemmat maaleja.[1][2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Steve Payne Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- ↑ a b c d e Steve Payne Hockey Draft Central. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
- ↑ 1981 NHL Playoffs Summary Hockey-Reference.com. Arkistoitu 10.5.2013. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Steve Payne The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)