Äänikerta

Äänikerta on uruissa koko äänialan kattava sarja urkupillejä, joilla on sama äänenväri. Useimmissa äänikerroissa jokaista kosketinta kohden on juuri yksi pilli, joissakin useampia. Kaikki äänikerrat on kytketty urkujen koskettimistoihin tai jalkioon. Äänikertoja voidaan vaihdella soittopöydässä olevilla rekisteritapeilla, jotka vedetään ulos, kun äänikertoja otetaan käyttöön, ja suljetaan, kun ne otetaan pois käytöstä. Moderneissa uruissa äänikertojen kytkiminä voivat olla sähköiset painonapit, keinukytkimet tai muut vastaavat. Niiden lisäksi uruissa voi olla myös erilaisia vipuja ja painikkeita äänikertojen yhdistelmien hallintaan.

Weingartenin Pyhän Martinuksen basilikan urkujen rekisteritappeja

Urkujen äänikertojen ja samalla myös äänenvärien kokonaisuutta nimitetään dispositioksi. Disposition suunnittelee useimmiten urkujen rakentaja tilaajan toiveiden pohjalta.

Urkujen lisäksi useita äänikertoja voi olla myös eräissä muissa soittimissa. Tällaisia soittimia ovat urkuharmoni, harmonikka ja cembalo.

Äänikertojen käyttö

Jokaisen äänikerran voi kytkeä erikseen käyttöön ja pois, ja jokainen soi myös itsenäisesti, mutta kaikkia äänikertoja ei ole tarkoitettu soimaan yksinään. Urkujen rekisteröinnissä (äänikertojen valinnassa musiikkikappaletta varten) on tavallisesti otettava huomioon tiettyjä sääntöjä, jotta urut saadaan soimaan hyvin. Myös epätavallisempia rekisteröintejä käytetään joissakin urkuteoksissa, esimerkiksi tällaisen rekisteröinnin aikaansaaman dramaattisen vaikutelman vuoksi (kuten matala huuliäänikerta yhtä aikaa korkean kieliäänikerran kanssa ilman keskikorkeita äänikertoja).

Rekisteröintitaito on olennainen osa urkurin taiteellista ilmaisuvoimaa, eli on erottamaton osa soittotaitoa. Taitavimmat urkurit ovat tunnettuja paitsi virtuoosisesta soitostaan, myös ilmaisuvoimaisesta, aina kulloistenkin soittamiensa urkujen parhaat ominaisuudet esiin loihtivasta rekisteröintitaidostaan.

Useissa nykyaikaisissa suurehkoissa uruissa jopa satoja erilaisia rekisteröintejä voi ohjelmoida etukäteen tietokonemuistiin. Tämän avulla laajaa, dynaamista teosta soitettaessa äänikertayhdistelmiä voidaan vaihdella salamannopeasti soiton aikana. Samoin urkukonserttia varten jokaisen kappaleen ja jopa mahdollisesti esiintyvien eri urkureiden tarvitsemat erilaiset rekisteröinnit voi tallentaa etukäteen.

Äänikertojen liittyminen koskettimistoihin

Kun uruissa on vähintään kaksi koskettimistoa eli sormiota, niin kullekin sormiolle on tavallisesti omat äänikertansa. Samoin jalkiolle on omat jalkioäänikertansa. Eri sormioihin on yleensä kytketty toisistaan poikkeavan tyyppisiä äänikertoja esimerkiksi niin, että yhdeltä sormiolta voi soittaa tukevaa perussointia, toiselta herkempiä sävyjä ja niin edelleen. Näin eri sormioita voi käyttää erityyppisten kappaleiden soittoon, tai samassakin kappaleessa eri sävyjen soittamiseen (esimerkiksi eri käsillä eri sormioilta yhtä aikaa). Jalkioäänikerrat ovat yleensä keskimäärin matalampiäänisiä kuin sormioäänikerrat.

Useimmiten kaksi- ja useampisormioisissa uruissa on niin sanottuja yhdistäjiä eli koppeleita, joiden avulla yhden sormion äänikertoja voi soittaa toiseltakin sormiolta tai jalkiolta. Yhdistäjien avulla uruista saa siis tarvittaessa soimaan kaikki äänikerrat yhtä aikaa, jotta urkujen koko äänenvoima saadaan käyttöön. Esimerkiksi kytkemällä II/I-sormioyhdistäjän toimintaan urkuri voi soittaa molemmin käsin II-sormion äänikertoja I-sormiolta yhtä aikaa I-sormion äänikertojen kanssa. Jos uruissa on kaikkien sormioiden yhdistäjä jalkioon ja urkujen kaikki äänikerrat kytketään käyttöön, urkuri voi soittaa jaloilla täysillä uruilla eli kaikkia äänikertoja.

Äänikertojen sointiin vaikuttavat lisälaitteet

Uruissa voi olla myös laite, jolla ilmanpaine saadaan sykkimään niin, että joidenkin (tavallisesti samaan sormioon kuuluvien) äänikertojen ääni huojuu tremolona. Tällaista tremulanttia ei lasketa äänikerraksi, vaikka se yleensä dispositiossa ilmoitetaan.

Äänikertojen äänenvoimakkuuden säätämiseen ei voi käyttää ilmanpaineen vaihtelua: pilliin tulevan ilmanpaineen pudottaminen kyllä vaimentaa soinnin voimaa, mutta samalla äänenkorkeus alkaa pudota ja pilli soida epäpuhtaasti. Toisaalta ilmanpaineen nostaminen voi saada pillin äänen murtumaan ylisoivaksi eli viheltäväksi tai kirkuvaksi. Siksi urkujen ilmanpaineen on pysyttävä mahdollisimman tasaisena. Äänenvoiman säätelyyn onkin käytössä toinen tekniikka: varsinkin kaksi- ja useampisormioisissa uruissa yhden tai useamman sormion äänikerrat voidaan sijoittaa paisutuskaappiin, joka on esimerkiksi pystyssä olevan sälekaihtimen tapaan toimivalla tai taiteovityyppisellä etusivulla varustettu umpinainen kaappi. Urkuri käyttää paisutuskaapin avaamiseen ja sulkemiseen säätöpoljinta. Paisutuskaapin avulla sinne sijoitettujen äänikertojen äänenvoimaa saa säädeltyä portaattomasti. Paisutuskaapin ollessa suljettuna siellä soivien äänikertojen ääni kuulostaa vaimennetulta, yleensä kuin "seinän takaa" tulevalta (kuten todellisuudessa tapahtuukin).

Äänikertojen sointikorkeus

Urkujen sormiokoskettimiston laajuus on tyypillisesti hieman vajaa viisi oktaavia (C–g3), ja jalkiokoskettimiston 2,5 oktaavia. Toisaalta urkujen ääniala voi olla jopa kymmenen oktaavia. Tämä on mahdollista siksi, että eri äänikerroilla on erilaisia äänialoja. Ns. normaalikorkeutena pidetään äänikertaa, jossa keski-C sijoittuu koskettimelle c1. Tällaisen äänikerran pisin pilli on pituudeltaan n. 240 senttimetriä eli kahdeksan jalkaa, jos kyseessä on avonainen huulipilli. Äänikerran sointikorkeus ilmaistaankin jalkoina siten, että 4-jalkainen äänikerta soi oktaavia korkeammalta kuin edellä kuvattu 8-jalkainen äänikerta. Vastaavasti 16 jalan korkeus merkitsee, että äänikerta soi oktaavia matalammalta. Uruissa esiintyvien äänikertojen korkeus voi vaihdella välillä 64'–1', joskin aidosti 64-jalkaisia äänikertoja on tiettävästi vain parissa uruissa maailmassa, ja 32-jalkaisiakin vain suurten urkujen jalkiopillistössä.

Kaikki äänikerrat eivät soi oktaavissa, vaan soivat jotakin perussävelen yläsäveltä kuten kvinttiä tai terssiä. Näiden niin sanottujen alikvoottiäänikertojen sointikorkeus ilmoitetaan murtolukuina siten, että kvintit ovat kolmasosia ja terssit viidesosia.

Äänikertanimistö

Äänikerralla on rekisteritapissa nimi ja sointikorkeus jalkoina. Nimistä on monia muunnoksia, mutta nimi on usein saksalaisperäinen ja se voi kuvata äänikerran pillien rakennetta tai soitinta, jota äänikerta pyrkii soinnillaan jäljittelemään. Seuraavassa on lueteltu yleisimpiä äänikertoja ja niiden tyypillisiä korkeuksia. Äänikerrat on jaoteltu pillityypin mukaan.

Huuliäänikertoja

Avoimet lieriömäiset pillit

• Principal / Prinzipal / Montre / Prestant / Diapason / Oktava / Oktave / Octave / Doublette (32'–1')
• Flöte / Hohlflöte / Flauto / Flöjt / Flûte (16'–4')
• Gamba / Gambe (8')
• Fugara (8')
• Salicional / Salicet (8'–4')
• Nachthorn / Cor de nuit (8'–2')

Avoimet kartiomaiset pillit

• Spitzflöte (8'–4')
• Waldflöte (4'–2')
• Blockflöte (4'–2')
• Gemshorn (8'–2')
• Spitzgamba (8')

Tukitut lieriömäiset pillit

• Gedackt / Bourdon / Bordun (32'–4')
• Quintadena / Quintatön / Kvintaden (16'–8')
• Gedacktpommer / Pommer (16'–8')
• Gedacktflöte (8'–4')
• Subbass (32'–16')

Tukitut kartiomaiset pillit

• Spitzgedackt (8'–4')

Puolitukitut lieriömäiset pillit

• Rohrflöte (16'–4')
• Koppelflöte (8'–4')
• Rohrgedackt (8'–4')

Ylipuhaltavat pillit

• Flûte harmonique / Flûte octaviante (16'–4')
• Traversflöte (8'–4')

Kaksisuuaukkoiset pillit

• Doppelflöte / Dubbelflöjt / Flauto major (16'–8')

Huojuviksi viritetyt kaksi pilliriviä

• Voix celeste (8')
• Unda maris (8')

Kieliäänikertoja

Suppilomaiset kaikutorvet

• Trompete / Trompette / Clairon (16'–4')
• Posaune / Basun (32'–16')
• Bombarde (32'–16')
• Fagott / Basson (32'–16')
• Oboe / Hautbois (8')
• Schalmei (8')

Suppilomaiset kaikutorvet vaakatasossa urkujen julkisivussa

• Spanische Trompete / Trompette en chamade (16'–4')

Lieriömäiset kaikutorvet

• Dulcian / Dulzian (16'–8')
• Krummhorn / Cromorne (8')
• Rohrschalmei (8')
• Zink (4')

Lyhyet kaikutorvet

• Regal / Vox humana / Voix humaine (16'–4')
• Sordun (16')

Kuoroäänikertoja eli äänikertoja, joissa soi useampi pilli samanaikaisesti

Kertaavia

• Mixtur / Plein jeu
• Scharf
• Cymbel / Zimbel

Kertaamattomia

• Sesquialtera (2 2/3' + 1 3/5')
• Terzian (1 3/5' + 1 1/3')
• Quartian / Kvartian (yleensä 1 1/3' + 1')
• Cornett (8' + 4' + 2 2/3' + 2' + 1 3/5' + 1 1/3')
• Rauschquinte / Rauschpfeife (esim. 2 2/3' + 2')