Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                

Äetsä

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Sastamalaa

Äetsä on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Pirkanmaalla. Vuoteen 1993 asti Äetsä kuului Satakunnan maakuntaan.[4] Äetsä oli Suomen teollistuneimpia kuntia. Kunta perustettiin vuonna 1981 yhdistämällä Keikyän ja Kiikan kunnat. Äetsän eteläosassa sijainnut Kiikan–Illon alue liitettiin Vammalaan vuonna 1985. Äetsä liittyi 1.1.2009 osaksi Sastamalan kaupunkia yhdessä Vammalan ja Mouhijärven kanssa.

Äetsä
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Sastamala

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°17′05″N, 022°41′50″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Pirkanmaa
Seutukunta Lounais-Pirkanmaan seutukunta
Kuntanumero 988
Hallinnollinen keskus Pehula
Perustettu 1981
Kuntaliitokset Keikyä (1981)
Kiikka (1981)
Liitetty 2009
– liitoskunnat Mouhijärvi
Vammala
Äetsä
– syntynyt kunta Sastamala
Pinta-ala 241,95 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 233,57 km²
– sisävesi 8,38 km²
Väkiluku 4 792  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 20,52 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 15,8 %
– 15–64-v. 62,4 %
– yli 64-v. 21,8 %

Äetsän naapurikunnat olivat Huittinen, Kiikoinen, Kokemäki, Punkalaidun ja Vammala.

Päätaajamat, Kiikka ja Pehula, ovat Kokemäenjoen varrella noin kuuden kilometrin etäisyydellä toisistaan. Molemmissa taajamissa oli mm. useita päivittäistavarakauppoja ja pankkeja. Pehulan taajamaa kutsuttiin yleisesti Äetsäksi. Sen lähellä sijaitseva pienempi Keikyän taajama kuihtui palveluiltaan kunnan itsenäisyyden aikana. Äetsän kunnan hallinnollinen keskus sijaitsi Pehulassa, jonne oli vuonna 1977, vielä silloisen Keikyän kunnan aikakaudella valmistunut edustava virastotalo.

Äetsän suurin teollinen työantaja oli Finnish Chemicals Oy:n Äetsän tehdas, joka valmisti mm. sellu- ja paperiteollisuuden käyttämiä valkaisukemikaaleja. Nykyisin yhtiö kuuluu Kemira-konserniin. Kunnassa toimi myös useita pienehköjä nahka-alan yrityksiä, jotka valmistivat laukkuja ja lompakoita tällä Laukkulaaksoksikin kutsutulla seudulla.

Vapaa-ajan asuntoja Äetsässä oli yli 350. Suurimmat vesistöt ovat Aurajärvi, Kiimajärvi, Syväjärvi ja Tyrisevä.

Äetsän kunta sai kyseenalaista mainetta, kun sitä käytettiin esimerkkinä epäonnistuneesta kuntaliitoksesta. Liitoskunnat olivat väestöltään melko tasavahvat, jolloin päätöksenteko päällekkäisten toimintojen vähentämisestä tai investointien kohdentamisesta oli usein vaikeaa. Kunnan sijainti maakuntien rajamailla ja kahden kaupungin välissä aiheutti myös laajempia suuntautumiskiistoja. Näihin vaikutti myös historiallinen tausta, sillä Keikyä oli aikoinaan irtautunut Huittisista ja Kiikka Tyrväästä (myöhemmin Vammalaa).

Ruokakulttuuri

muokkaa

Äetsän pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla klimppisoppa ja keitetty sianliha.[5]

Äetsä nimenä

muokkaa
 
Ilmakuva Keikyän keskustasta.

Äetsää pidettiin varsin osuvana valintana kunnan nimeksi. Se oli jo laajalti tunnettu, sillä postiosoitteeksi Äetsä tuli rautatieaseman rakentamisen yhteydessä vuonna 1902. Läheistä tehdasyhdyskuntaa alettiin rakentaa uudella nimellä, joka johdettiin Kokemäenjoen Äetsänkoskesta. Molempien liitoskuntien puolille ulottuneella taajaan asutulla alueella oli mm. klooritehdas ja vetoketjutehdas. 1980-luvulla nimen käyttöalue laajeni käsittämään koko kuntaa, mutta lähiseudun asukkaat tarkoittivat Äetsällä yleensä vain Pehulaa ja aseman ympäristöä. Sastamalan kaupungin perustamisen myötä toteutettiin vuoden 2009 alussa postiosoitteiden yhtenäistäminen, jossa Äetsäkin korvattiin Sastamalalla. Äetsä-nimen käyttö on vähentynyt ja se on vaarassa kadota. Äetsä elää edelleen yritysten, yhdistysten ja rakennusten nimissä. Entisen kunnan alueella kulkeva seututien 249 osa on nimetty Äetsäntieksi. Nimen vanhempaa historiaa edustaa Äetsänmäen kylä Kokemäenjoen eteläpuolella.

Lähteet

muokkaa
  • Viikki Raimo, Suur-Huittisten historia III, Huittinen 1988
  • Viikki Raimo, Suur-Huittisten historia V, Huittinen 2001

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. https://posek.fi/satakunnan-maakunta/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 48. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

muokkaa


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.