Aisnen ensimmäinen taistelu

Aisnen ensimmäinen taistelu (ransk. 1re Bataille de l’Aisne) oli ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa osa ympärysvaltojen hyökkäystä Marnejoen taistelusta vetäytyvien Alexander von Kluckin komentaman Saksan keisarikunnan 1. armeijan ja Karl von Bülowin 2. armeijan oikeaa sivustaa vastaan. Hyökkäys alkoi illalla 12. syyskuuta 1914 vetäytyvien saksalaisten kiivaan takaa-ajon jälkeen ja taistelu päättyi 28. syyskuuta. Tämän jälkeen alkoi rintaman jatkaminen kohti pohjoista eli ”kilpajuoksu Atlantille”.

Aisnen ensimmäinen taistelu
Osa länsirintamaa ensimmäisessä maailmansodassa
Päivämäärä: 13.–28. syyskuuta 1914 Paikka: Aisne-joki, Ranska Lopputulos: Ratkaisematon
Osapuolet
Yhdistynyt kuningaskunta  Ranska	Saksan keisarikunta
Komentajat
John French Louis Franchet d’Espèrey Michel-Joseph Maunoury Joseph Joffre	Alexander von Kluck Karl von Bülow Josias von Heeringen
Vahvuudet
2 ranskalaista armeijaa ja Britannian siirtoarmeija	3 armeijaa
Tappiot
13 541 kaatunutta tai haavoittunutta ei tiedossa	ei tiedossa

Taistelu

Saksalaisten käännyttyä takaa-ajavia ympärysvaltojen joukkoja vastaan 13. syyskuuta, jolloin heillä oli hallussaan eräs edullisimmasta asemista länsirintamalla. Samalla Josias von Heeringin johtama Saksan keisarikunnan 7. armeija oli liittynut puolustajiin. Joukot olivat Compiègnen ja Berry-au-Bacin välillä syvän ja kolmekymmentä metriä leveän länteen virtaavan Aisne-joen rannalla. Kummallakin puolella jokea oli runsas kilometri alavaa maata, jonka jälkeen alkoi ylänkö. Saksalaiset asettuivat asemiin korkeammalla olevalle pohjoispuolelle noin kolme kilometriä joesta. Rintaman edessä oleva alue ei tarjonnut hyökkääjille suojaa.

Sakeassa sumussa 13. syyskuuta pääosa Brittiläisen siirtoarmeijan joukoista ylitti ponttoonisiltaa tai osittain tuhottuja siltoja pitkin Aisnen ja ryhmittyi oikealla Bourg-et-Cominiin ja vasemmalla Venizeliin. Venizelin itäpuolella oleva Chivres oli saksalaisten puolustussuunnitelman mukaan pidettävä alue, jonne oli pääosa voimasta koottu. Ranskan 5. (Franchet d’Espèrey) ja 6. armeija (Maunoury) ylittivät Aisnen Berry-au-Bacissa vallaten Chemin des Damesin itäkärjen. Joukot olivat taistelukosketuksissa koko rintaman pituudelta. Chemin des Damesin itäpuolella Ranskan 4., 5. ja 9. armeija olivat passiivia edeten ainoastaan hieman 13. syyskuuta saavuttamistaan asemista.

Brittien siirtoarmeija ylitti aukion sumun turvin, mutta aamulla kaikonnut sumu paljasti heidät puolustajille. Joukot olivat ilman suojaa avoimella kentällä puolustajan tulessa.

Asemasota

Nopeasti selvisi, ettei kumpikaan kyennyt etenemään eikä kumpikaan osapuoli perääntyisi. Joukot jumiutuivat tälle kapealle alueelle seuraaviksi neljäksi vuodeksi. John French määräsi 14. syyskuuta Britannian siirtoarmeijan kaivautumaan, mutta käytettävissä oli ainoastaan rajallinen määrä pioneerivälineistöä. Sotilaat hankkivat kaivautumiseen tarvittavia välineitä läheisiltä maatiloilta ja kylistä. Ilman taistelutapaan liittyvää koulutusta joukot kaivautuivat mataliin kuoppiin, jotka antoivat vain hieman suojaa tulelta ja tähystykseltä. Pian kaivauduttiin syvemmälle, ja juoksuhaudat olivat jopa kaksi ja puoli metriä syviä ja samalla niitä maastoutettiin.

Sodankäyntitapa oli myös saksalaisjoukoille uutta, ja heidän varusteensa oli suunniteltu kuuden viikon liikkuviin taisteluihin. Joukot omaksuivat kuitenkin nopeasti uuden taktiikan. Piirityshaupitsit aloittivat ammunnan ja kranaatinheittimet, kiväärikranaatit sekä käsikranaatit otettiin käyttöön. Valonheittimet, soihdut ja periskoopit otettiin myös osaksi saksalaisjoukkojen varustusta.

Brittijoukoilla oli puutetta raskaasta aseistuksesta ja divisioonalla oli vain neljä 60 naulan tykkiä, jotka kantoivat saksalaisten asemiin ja nekin olivat kaliiperiltaan pienempiä kuin saksalaisten, niiden kantama oli pienempi ja ennen kaikkea niitä oli vähemmän. Britteinsaarilta toimitettiin neljä nelitykkistä kuuden tuuman tykein varustettua patteria, vaikka ne eivät vastanneetkaan teholtaan saksalaisten kahdeksan tuuman haupitseja kykenivät hieman tasoittamaan tilannetta.

Kilpajuoksu Atlantille

Kolme viikkoa kestäneen kaivautumisen jälkeen kumpikin osapuoli luopui rintamahyökkäyksestä ja pyrki kiertämään pohjoisen siiven. Tätä jaksoa kutsutaan kilpajuoksuksi Atlantille. Länsirintama vaihtui asemasodaksi ja juoksuhaudat kattoivat yli 640 kilometrin matkan. Belgiasta Nieuwpoortista juoksuhaudat kulkivat etelään kääntyen kaakkoon Noyonissa ja jatkuen ohi Reimsin, Verdunin, Saint-Mihielin ja Nancyn ennen kääntymistään etelää Sveitsin rajalle 32 kilometriä Belfortista itään.

Katso myös

• Aisnen toinen taistelu

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aisnen ensimmäinen taistelu Wikimedia Commonsissa