Alf Ramsey
Alfred Ernest "Alf" Ramsey (22. tammikuuta 1920 Dagenham, Englanti – 28. huhtikuuta 1999) oli englantilainen jalkapalloilija ja valmentaja. Hän valmensi Englannin maajoukkuetta vuosien 1963 ja 1974 välillä. Hänen uransa huippukohta sijoittuu vuoden 1966 MM-kotikisoihin, jossa Englanti voitti maailmanmestaruuden. Hän valmensi Englannin pronssille EM-kisoissa vuonna 1968 ja vuoden 1970 MM-kisoissakin Englanti selvisi puolivälierävaiheeseen. Hänet lyötiin ritariksi vuonna 1967.[1]
Pelaajaura
muokkaaRamsey aloitti uransa Portsmouthissa, ennen kuin siirtyi Southamptoniin 1946. Seitsemän kauden jälkeen hän siirtyi Tottenhamiin. Menestyksekkäällä Spurs-ajalla Ramsey pelasi oikean pakin paikalla 226 liiga-ottelua, joissa hän teki 84 maalia.[2] Vuonna 1948 hän teki debyyttinsä maajoukkueessa ottelussa Sveitsiä vastaan. Hän pelasi kaikkiaan 32 maaottelua ja toimi niistä kolmessa maajoukkueen kapteenina. Ramseyn viimeinen maajoukkueottelu oli 6–3 päättynyt ottelu Unkaria vastaan vuonna 1953. Hän teki ottelussa maalin rangaistuspotkusta.[1][3] Hän teki maaotteluissa yhteensä kolme maalia.[4]
Managerina
muokkaaVuonna 1955 Ramsey aloitti managerin tehtävät Ipswichissa. Hän valmensi joukkueen Englannin 1. divisioonan mestaruuteen vuonna 1962. Seuraavana vuotena Englannin maajoukkueen valmentaja Walter Winterbottom erosi tehtävästään ja Ramsey valittiin uudeksi päävalmentajaksi. Hänen tähtäimenään oli vuoden 1966 MM-kotikisat.[1]
MM-kisoissa Englannin kanssa samassa lohkossa pelasi Uruguay, Meksiko ja Ranska. Englanti voitti alkulohkonsa vakuuttavasti päästämättä maaliakaan omiin. Puolivälierissä Englanti kaatoi Argentiinan Geoff Hurstin maalilla 1–0. Välierissä maalivahti Gordon Banks yllätettiin ensimmäistä kertaa, kun Portugalin Eusébio maalasi rangaistuspilkulta 82. minuutilla. Englanti voitti ottelun kuitenkin 2–1 ja eteni loppuotteluun. Loppuottelussa Englanti kaatoi Länsi-Saksan jatkoajan jälkeen 4–2 ja voitti maailmanmestaruuden. 4–4–2 systeemiä käyttänyt Ramsey on edelleen ainoa englantilainen valmentaja, joka on voittanut maailmanmestaruuden valmentajana.
Kaksi vuotta myöhemmin, 1968 EM-kisoissa, Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Länsi-Saksalle maalein 3–2. Länsi-Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin 1972 EM-kisoissa.[1]
1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta FA antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä.[1][5]
Myöhempi ura ja kuolema
muokkaaMyöhemmin urallaan Ramsey toimi Birminghamin managerina. Vuosien 1979 ja 1980 välillä hän toimi teknisenä neuvonantajana kreikkalaisessa Panathinaikosissa. Hän toimi myös Roy of the Rovers -sarjakuvan parissa.
Ramsey kuoli Alzheimerin tautiin kotonaan Ipswichissä 30. huhtikuuta 1999, ollessaan 79-vuotias.
Kunnianosoitukset
muokkaaVuonna 2002 Ramsey nimettiin Englannin jalkapallon historian Hall of Fameen. Portman Walkin katu Ipswichissa nimettiin Ramseyn mukaan Sir Alf Ramsey Wayksi vähän hänen kuolemansa jälkeen.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Sir Alf Ramsey - obituary The Telegraph. 1.5.1999. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Alfred Ramsey soccerbase.com. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Barrie Courtney: England - International Results 1950-1959 - Details Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto: England - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Roberto Mamrud: Sir Alfred Ernest "Alf" Ramsey - International Matches as Coach Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
1930 
Alberto Suppici | 1934 .svg){kind=small}
Vittorio Pozzo | 1938 Vittorio Pozzo | 1950 Juan López | 1954 
Sepp Herberger | 1958 
Vicente Feola | 1962 Aymoré Moreira | 1966 
Alf Ramsey | 1970 Mário Zagallo | 1974 Helmut Schön | 1978 
César Luis Menotti | 1982 
Enzo Bearzot | 1986 Carlos Bilardo | 1990 Franz Beckenbauer | 1994 Carlos Alberto Parreira | 1998 
Aimé Jacquet | 2002 Luiz Felipe Scolari | 2006 Marcello Lippi | 2010 
Vicente del Bosque | 2014 Joachim Löw | 2018 Didier Deschamps
Winterbottom (1946–62) • Ramsey (1963–74) • Mercer (1974) • Revie (1974–77) • Greenwood (1977–82) • Robson (1982–90) • G. Taylor (1990–93) • Venables (1994–96) • Hoddle (1996–99) • Keegan (1999–2000) • Wilkinson (väliaikainen) (2000) • P. Taylor (väliaikainen) (2000) • Eriksson (2001–06) • McClaren (2006–07) • Capello (2007–12) • Pearce (väliaikainen) (2012) • Hodgson (2012-16) • Allardyce (2016) • Southgate (2016–)