Arthur Balfour
Arthur James Balfour (25. heinäkuuta 1848 – 19. maaliskuuta 1930) oli Balfourin ensimmäinen jaarli, brittiläinen valtiomies ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 1902–1905. Hänet muistettaneen parhaiten vuoden 1917 Balfourin julistuksesta, jossa Britannia ilmoitti tukevansa ”kansallisen kodin” perustamista juutalaisille Palestiinaan.[1]
| Arthur Balfour | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri | |
| Monarkki | Edvard VII |
| Edeltäjä | Robert Gascoyne-Cecil |
| Seuraaja | Henry Campbell-Bannerman |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. syyskuuta 1852 Whittingehame House, Itä-Lothian, Skotlanti |
| Kuollut | 19. maaliskuuta 1930 (81 vuotta) Surrey, Englanti |
| Ammatti | Kansanedustaja |
| Tiedot | |
| Puolue | Konservatiivi |
| Uskonto | Skotlannin kirkko, Anglikaani |
 Nimikirjoitus |
|
Balfour nousi konservatiivien riveissä parlamenttiin vuonna 1874 Hertfordin edustajana. Vuonna 1891 hänestä tuli valtiovarainministeri. Lyhyen oppositiokauden jälkeen hän palasi samaan asemaan vuonna 1895.[1]
Balfour seurasi vuonna 1902 pääministerinä setäänsä Lordi Salisburyä, joka oli myös hänen poliittinen oppi-isänsä. Pääministerikausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä kabinetti hajosi erimielisyyteen vapaakaupasta. Balfourilla oli erimielisyyksiä myös kuninkaan kanssa. Hän jatkoi kuitenkin puoluejohtajana oppositiosta käsin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän nousi ulkoministeriksi. Tässä asemassa hän antoi 2. marraskuuta 1917 Balfourin julistuksen, jonka mukaan Britannian hallitus tukee sionistien pyrkimystä oman juutalaisvaltion perustamiseksi Palestiinaan.[1]
1920-luvulla Baldwin toimi pitkään lordipresidenttinä (Lord President of the Council) muun muassa Stanley Baldwinin hallituksessa.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d The official site of the Prime Minister’s Office Viitattu 6.9.2014 (englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arthur Balfour Wikimedia Commonsissa