Baekje
Baekje (kor. 백제, hanja 百濟) oli kuningaskunta Korean niemimaan lounaisosassa. Korealaisen perinteen mukaan Baekje perustettiin vuonna 18 eaa, mutta nykytutkimuksen mukaan se sai todennäköisemmin alkunsa 300-luvun alussa. Kuningaskunta kukoisti erityisesti 300-luvun toisella puoliskolla, minkä jälkeen se alkoi menettää vaikutusvaltaansa ensin Goguryeon ja sittemmin Sillan kuningaskunnan kustannuksella. Silla liitti Baekjen alueet itseensä vuonna 660.
| Baekje 백제 百濟 |
|
|---|---|
|
|
|
| Valtiomuoto | kuningaskunta |
| Pääkaupunki |
Wiryeseong Ungjin Sabi |
| Edeltäjä(t) | Mahan |
| Seuraaja(t) | Silla |
Baekjella oli läheiset suhteet nykyisen Japanin alueelle, mutta kysymys alueiden poliittisen ja kulttuurillisen yhteyden luonteesta on poliittisesti arka. Baekjessa puhuttiin mahdollisesti nykyiselle japanille sukua ollutta kieltä.
Historia
muokkaa
Kiina hallitsi varhaista Koreaa Lelangin läänityksenä, mutta kiinalaisvallan vähitellen heikentyessä valta alkoi siirtyä Korean niemimaan eteläosien kansoille, joihin kiinalaiset viittasivat nimellä Han. Han oli yksi Korean alkuperäisväestöjen suurryhmistä. Han käsitti kiinalaisten mukaan kolme haaraa (Kolme Hania San-Han), joista yksi oli Mahan Korean niemimaan länsirannikon eteläosassa. Kiinalaisissa lähteissä mainittujen kansojen tarkkaa luonnetta ei tunneta, mutta kyseessä lienevät olleet kielellisesti ja etnisesti kirjavat heimoliitot.[1]
Korealaisessa mytologiassa Baekje perustettiin vuonna 18 eaa. ja tähän ajoitukseen uskotaan edelleen yleisesti Koreassa.[1] Vuosiluku ja Baekjen syntytarina mainitaan teoksessa Samguk sagi. Sen mukaan Baekjen perustaja ja ensimmäinen kuningas oli Goguryeon perustaneen Dongmyeongin poika Onjo. Hänen veljestään Yurista tultua kruununprinssi Onjo muutti etelään perustaen uuden kuningaskuntansa Wiryeseongiin nykyisen Soulin kaupungin alueelle.[2] Sittemmän tutkimuksen perusteella on kuitenkin todennäköistä, että Baekje ja sen lähellä sijainnut Sillan kuningaskunta perustettiin vasta useita vuosisatoja myöhemmin 300-luvun alkupuolella. Molemmat valtiot syntyivät aikaisempien heimoliittojen kehittyessä valtioiksi. Baekjen oletetaan syntyneen Manhan-heimoliitosta Korean lounaisosassa. Se oli alkuaikoinaan Koreaan syntyneistä kolmesta valtiomuodostelasta (Baekje, Silla ja Gaya) voimakkain ja suurin. Sen sanotaan käsittäneen 55 entistä heimoaluetta eli maata (guo), kun taas sen kilpailijat käsittivät molemmat vain 12.[1]
Koreaan syntyneet kuningaskunnat alkoivat kilpailla ja kahakoida keskenään, mutta ne pitivät vuosisatojen ajan yllä voimatasapainoa, jonka perustalle historiallinen Korea alkoi muodostua. Ensimmäinen sotilaallinen yhteenotto Korealaisten kuningaskuntien välillä käytiin tiettävästi Baekjen ja Goguryeon välillä vuonna 369.[1] Baekje oli vahvimmillaan 300-luvun toisella puoliskolla Vuonna 371 Baekjen kuningas Geunchogo surmasi Goguryeon kuningas Gogugwonin taistelussa, jota oli edeltänyt vielä itsenäisten Mahan-heimoliiton alueiden valtaus. Baekje hallitsi näin Korean niemimaan koko lounaisosaa. Baekjen hallitsema osa Koreaa oli sen maataloudellisesti rikkainta seutua ja luonnollisesti näin myös tiheimmin asuttua. Kuningaskunnalla oli myös läheiset meriyhteydet Kiinaan ja Japaniin. Geunchogon valtakaudella oli myös vakiintunut isältä pojalle periytyvä kuninkuus. Kuningas Chimnyun kaudella (384–385) Kiinasta levinneestä buddhalaisuudesta tuli Baekjen valtionuskonto.[2]
Baekje alkoi heikentyä 400-luvulta lähtien. Goguryeon kuningas Jangsu johti sotaretkeä Baekjea vastaan ja valtasi sen pääkaupungin vuonna 475. Baekjen kuningas Gaero surmattiin ja hänen seuraajansa Munju päätti siirtää pääkaupungin Ungjiniin etelään kuningaskunnan menetettyä rikkaan Hanjoen laakson alueen Goguryeolle. Baekje pyrki vastaamaan Goguryeon kasvavaan uhkaan tiivistämällä suhteitaan Sillaan, Kiinaan ja etenkin Japaniin, josta lähetettiin useaan otteeseen sotilasapua Baekjeen. Kuningas Seong pyrki vahvistamaan Baekjeta esimerkiksi siirtämällä pääkaupungin vuorten eristämästä Ungjinista tasangolla sijainneeseen Sabiin. Hän omistautui myös ajatukselle kuningaskunnan menettämien alueiden takaisinvaltauksesta ja liittoutui Sillan kuningas Jinheungin kanssa Goguryeota vastaan. Osa menetetystä Hanjoen alueesta vallattiinkin takaisin vuonna 551, mutta vuonna 553 Silla hyökkäsikin Baekjeta vastaan vallaten Baekjen Goguryeolta valtaamat alueet. Seong sai surmansa taistelussa Sillaa vastaan vuonna 554. Myöhemmät Baekjen hallitsijat liittoutuivat Goguryeon kanssa entistä liittolaistaan Sillaa vastaan.[2] Silla liittoutui puolestaan nyt yhdistyneen ja Tang-dynastian johtaman Kiinan kanssa, jota vastaan Goguryeo ajautui sotaan. Baekje päätyi Sillan ja Tang-dynastia toteuttaman yhteishyökkäyksen kohteeksi ja se tuhottiin vuonna 660. Kuningaskunnan entiset alueet liitettiin Sillan kuningaskuntaan.[1]
Silla valtasi hieman myöhemmin myös osia Goguryeo sta ja seurannutta kuningaskuntaa kutsutaan yhdistyneeksi Sillaksi. Silla alkoi puolestaan heikentyä 700-luvun lopulla. Vuonna 892 sillalaiset kapinalliset perustivat niin sanotun myöhemmän Baekjen entisen Baekjen kuningaskunnan alueelle, joka päätyi puolestaan samoin Sillasta erkaantuneen Goryeo-dynastian valtaamaksi 900-luvun alussa.[1]
Kulttuuri
muokkaa
Baekjessa puhutun kielen luonne on arka aihe. Sillan kuningaskunnan alueella puhutusta kielestä käytetään termiä sillan kieli ja se levisi Sillan liittäessä alueita itseensä. Sillan kieli muodostanee nykyisen korean kielen edeltäjän ja se levisi myös Baekjeen Sillan liitettyä sen itseensä. Koreassa myös Baekjessa puhuttu kieli käsitetään myös usein korean murteeksi tai vähintään sen sukukieleksi. Arkeologian ja historian perusteella voidaan kuitenkin vahvoin perustein olettaa baekjen kielen olleen sukua nykyiselle japanille. Nykyinen japani perustuu Yamaton dynastiselle kielelle ja Yamaton valtion syntyhistoria liittyy puolestaan kiinteästi Korean niemimaahan ja etenkin Baekjen alueelta tulleisiin vaikutteisiin. Korean protohistoriallisen väestön voidaan olettaa jakaantuneen niin sanottujen esijapanin ja esikorean puhujiin, sekä Baekjen dynastiallisen eliitin muodostaneen Mahan-hemoliittouman käyttäneen esijapania. Joissakin historiallisissa lähteissä, kuten Samguk sagissa on säilynyt muinaisia paikannimiä, joista osa on japanilaistyylisiä. Japanilaistyyliset nimet ovat puolestaan keskittyneet Korean niemimaan länsi- ja keskiosiin, eli Baekjen ja Goguryeon raja-alueelle. Sillan kielen levittäytyminen entisille esijapanin puhuma-alueille Koreassa selittää myös hyvin korean ja japanin kielten nykyiset yhtäläisyydet.[1]
Baekjen valtakaudella rakennettiin useita buddhalaisia temppeleitä, minkä lisäksi Baekje tuotti useita merkittäviä kungfutselaisia oppineita. Baekjelaisessa taiteessa voidaan nähdä merkkejä vaikutteista Kiinasta. Tunnettuja ovat esimerkiksi Buddhaa esittävät veistokset, jotka kuvataan usein rennossa asennossa ja naamallaan Baekjelle tyypillinen "Baekjen hymy".[3]
Lähteet
muokkaa
- ↑ a b c d e f g Ilmari Vesterinen, Juha Janhunen ja Tauno-Olavi Huotari: Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s. 85-96, 108. Gaudeamus Helsinki University Press, 2000. ISBN 978-951-662-797-0
- ↑ a b c Kim Jinwung: A history of Korea : from “Land of the Morning Calm” to states in conflict, s. 38-42. Indiana University Press, 2012. ISBN 978-0-253-00078-1 (englanniksi)
- ↑ Paekche Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.2.2018. (englanniksi)