Bernhardinkoira

Bernhardinkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Sveitsi
Määrä	Suomessa rekisteröity 8 923 (lk 1 140, pk 7 783)
Rodun syntyaika	keskiaika
Alkuperäinen käyttö	etsintä ja pelastus, seurakoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	7–11 vuotta
Muita nimityksiä	bernhardilainen, bertsu, St. Bernhardshund, chien du mont Saint-Bernard, cane di San Bernardo, Saint Bernard, San Bernardo, Bernhardiner, bernhardiin
FCI-luokitus	ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat; alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat; #61
Ulkonäkö
Paino	50–95 kg
Säkäkorkeus	60–95 cm
Väritys	soopeli-valkoinen
	Infobox OK

Bernhardinkoira (saks. St. Bernhardshund, ransk. chien du mont Saint-Bernard, ital. cane di San Bernardo) eli bernhardilainen (saks. Bernhardiner) on sveitsiläinen vuoristokoira, josta on olemassa sekä pitkä- että lyhytkarvainen muunnos. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 2. SKL:n rekisteröintiarkiston mukaan ensimmäiset bernhardilaiset tulivat Suomeen vuonna 1886.

Menestyksekkäin hengenpelastuskoira oli bernhardilainen nimeltä Barry. Se pelasti ainakin 40 ihmistä.^[2]

Alkuperä

Pyhän Bernhardin luostarissa Isossa Sankt Bernhardin solassa on pidetty tätä lauhkeaa rotua 1660-luvulta alkaen. Bernhardin munkit käyttivät sitä vetokoirana sekä lumivyöryjenuhrien etsinnässä eli laviinikoirana. Sitä käytettiin myös avaamaan polkuja umpihankeen. Lyhytkarvainen bernhardinkoira on alkuperäinen muunnos, josta jalostettiin myös pitkäkarvainen muunnos risteytysten avulla. Munkit uskoivat aluksi pidemmän karvan auttavan vuoriston kylmissä olosuhteissa, mutta joutuivat kuitenkin pian toteamaan sen keräävän lumipaakkuja, jotka hidastivat koiran etenemistä ihmisiä etsittäessä. Tämän vuoksi lyhytkarvaisen muunnoksen käyttöä jatkettiin munkkiluostareissa, ja vastaavasti pitkäkarvaiset pennut annettiin kylän asukkaiden lemmikeiksi.

Ulkonäkö

Bernhardinkoiralla on leveä kallo ja suuret leuat. Sen alahuuli roikkuu, joten se kuolaa melko paljon leukapielistä . Sillä on vankkaluustoiset raajat, ja siksi pennun ruokavalio vaatii tarkkuutta. Lonkkaviat ovat rodulle tyypillisiä, joten röntgenkuvaus on tarpeen jo nuorena. Bernhardinkoira on hyvin massiivinen ja voimakas rotu.

Luonne

Luonteeltaan bernhardilaiset ovat hyväntahtoisia, ystävällisiä, rauhallisia ja luotettavia. Lyhytkarvaiset ovat yleensä pitkäkarvaisempia vilkkaampia. Bernhardilaiset sopivat lapsiperheisiin, koska ne ovat sosiaalisia ja kiintyvät perheeseensä. Bernhardinkoira on reviiritietoinen.

Elokuvissa

Rotu on tuttu ihmisille Beethoven -elokuvista, jossa on pitkäkarvainen bernhardinkoira sekä monista piirroselokuvista, joissa se on kuvattu hengenpelastuskoirana, esimerkkinä Mikin, Akun ja Pluton tähdittämä Alpine Climbers (1936).