Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                

Claudia Vera Jones (myös Cumberbatch, 21. helmikuuta 191524. joulukuuta 1964) oli Trinidad ja Tobagossa syntynyt ja Yhdysvalloissa sekä Isossa-Britanniassa vaikuttanut journalisti ja poliittinen aktivisti.

Claudia Jones
Henkilötiedot
Syntynyt21. helmikuuta 1915
Port of Spain, Trinidad ja Tobago
Kuollut24. joulukuuta 1964 (49 vuotta)
Lontoo, Englanti
Muut tiedot
Aktiivisena 1936–1964
Järjestö

Yhdysvaltain kommunistinen puolue

Ison-Britannian kommunistinen puolue

Lapsena Yhdysvaltoihin muuttanut Jones toimi 1930-luvulta lähtien Yhdysvaltain kommunistisessa puolueessa (CPUSA) ja tuli valituksi sen keskuskomiteaan ensimmäisenä mustana naisena.[1]

Jones oli kommunisti ja musta feministi. Jones painotti tarvetta ottaa marxilaiseen analyysiin luokan lisäksi myös myös rotuun ja sukupuoleen liittyvät kysymykset.[2] Jonesia on siten pidetty intersektionaalisen ajattelun edelläkävijänä.[3]

Jones vietiin oikeuteen, tuomittiin ja karkotettiin Yhdysvalloista osana maan 1950-luvun alun mccarthyismin ajan kommunisteihin kohdistettua poliittista vainoa.[2] Jones muutti Isoon-Britanniaan, jossa jatkoi poliittista toimintaansa osana Ison-Britannian kommunistista puoluetta. Jones toimi aktiivisesti Ison-Britannian afrokaribialaisessa yhteisössä ja oli mukana perustamassa yhä vuosittain järjestettävää Notting Hillin karnevaalia.[4]

Varhainen elämä

muokkaa

Claudia Vera Cumberbatch syntyi 21. helmikuuta 1915 Port of Spainissa Trinidad ja Tobagossa, joka oli tuolloin Ison-Britannian hallitsema siirtomaa. Helmikuussa 1924 hän muutti perheensä kanssa Yhdysvaltojen itärannikolle New Yorkin Harlemiin osana ensimmäistä Panaman kanavan rakentamisen jälkeistä karibialaissiirtolaisten muuttoaaltoa Yhdysvaltoihin.[1]

Cumberbatch otti käyttöön nimen Jones poliittisista syistä. Jones kävi ensimmäisen ja toiseen asteen koulut New Yorkissa, mutta liittyi kommunistisen puolueen nuorisoliigaan jo vuonna 1936.[1]

Poliittinen aktivismi ja ajattelu

muokkaa

Jones liittyi Yhdysvaltain kommunistiseen puolueeseen (CPUSA) 1930-luvulla. Jonesista tuli ainoa musta nainen, joka on koskaan valittu sen keskuskomiteaan. Puolueen naisten komission sihteerinä Jones oli vastuussa naisryhmien organisoimisesta ympäri Yhdysvaltoja.

Jonesista tuli puolueen keskeinen ajattelija, joka ajoi näkemystä politiikasta, joka oli sitoutunut mustien vapautukseen, naisten oikeuksiin, dekolonisaatioon, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja kansainväliseen solidaarisuuteen.

Jones oli aktiivinen kirjoittaja. Hän piti CPUSA:n puoluelehdessä Half the World -nimistä naisasioihin keskittynyttä kolumnia ja julkaisi useita esseitä. Jonesin parhaiten tunnettua esseetä An End to the Neglect of the Problems of Negro Women (1949) pidetään yhtenä aikakauden tärkeimpinä mustia naisia käsittelevänä esseenä.[2] Jones hahmotteli ajattelussaan mustien naisten asemaa yhteiskunnassa ja osana kommunistista liikettä. Jones näki, että mustissa naisissa yhdistyy kolme länsimaisissa yhteiskunnissa alisteisina pidettyä identiteettiä: työväenluokkaisuus, naiseus ja mustuus.[2]

Jones ei useiden muiden marxilaisten feministien tapaan koskaan identifioitunut feministiksi, vaan kritisoi useissa teksteissään porvarilliseksi katsomaansa feminismiä. Hän kuitenkin hyödynsi naisten oikeuksia ajavaa argumentaatiota ja puhui esimerkiksi sen puolesta, että CPUSA ottaa naisia johtoasemiin.[2]

Oikeudenkäynti ja karkotus Yhdysvalloista

muokkaa

1950-luvun alussa Yhdysvaltain hallitus tehosti kommunistien poliittista vainoa, ja Jonesin organisointityö ympäri Yhdysvaltoja kiinnitti liittovaltion keskurikospoliisi FBI:n huomion. Jones pidätettiin kolme kertaa vuosina 1948–1951.[1] Vuosina 1952–1953 Yhdysvaltain viranomaiset asettivat Jonesin oikeuteen yhdessä 12 muun kommunistin kanssa. Jonesin kansainvälisenä naistenpäivänä vuonna 1950 pitämä puhe International Women’s Day and the Struggle for Peace mainittiin oikeudessa tekona, joka johti tämän pidätykseen.[2]

Oikeudellinen perusta Jonesin vangitsemiselle tuli vuoden 1940 Smith Actista ja vuoden 1952 McCarran-Walter Actista, jotka kriminalisoivat Yhdysvaltain hallituksen väkivaltaisen kaatamisen puolustamisen ja velvoittivat ulkomaalaiset rekisteröitymään viranomaisille. Myöhemmin korkein oikeus päätti tapauksessa Yates v. Yhdysvallat (1957), että oli perustuslain vastaista tuomita ihmisiä Smith Actin nojalla pelkästään heidän ilmaisemiensa mielipiteiden vuoksi.[2]

Jones tuomittiin yhden vuoden ja yhden päivän vankilatuomioon Länsi-Virginian Aldersonin naisvankilassa. Kun Jones oli suorittanut kymmenen kuukautta tuomiostaan, hänet vapautettiin lokakuussa 1955 terveydellisten syiden takia.[2] Jones karkotettiin Isoon-Britanniaan vuonna 1955, koska britti-imperiumiin kuuluvan Trinidad ja Tobagon kansalaisena hän oli Ison-Britannian kruunun alamainen.[2][1]

Toiminta Isossa-Britanniassa

muokkaa

Isossa-Britanniassa Jones perusti maan ensimmäisen suuren mustan sanomalehden, West Indian Gazetten, ja puhui ammattiliittojen kokouksissa ja rauhankokouksissa. Jones keksi ajatuksen karibialaisen karnevaalin tuomisesta Lontooseen. Ensimmäinen tapahtuma pidettiin St Pancrasin kaupungintalolla tammikuussa 1959. Myöhemmin se muutti Länsi-Lontoon kaduille ja tuli tunnetuksi Notting Hillin karnevaalina.[4]

Kuolema

muokkaa

Jones kuoli unissaan jouluaattona vuonna 1964 vain 49-vuotiaana. Jones haudattiin Karl Marxin vasemmalle puolelle Lontoon Highgaten hautausmaalle.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e Carole Boyce Davies: A Right to Be Radical: Claudia Jones (1915–1964) and the “Super-Exploitation of the Black Woman”, s. 97–116. Cham: Springer International Publishing, 2023. ISBN 978-3-031-13127-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.6.2024). (englanti)
  2. a b c d e f g h i Claudia Jones Was a Giant in the Struggle Against Oppression jacobin.com. Viitattu 12.6.2024. (englanti)
  3. maple@example.com: Claudia Jones | Harvard Magazine www.harvardmagazine.com. 6.8.2020. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
  4. a b Harriet Sherwood: Notting Hill carnival’s ‘founding spirit’ to be honoured with blue plaque The Guardian. 26.1.2023. Viitattu 12.6.2024. (englanti)

Aiheesta muualla

muokkaa