Eduskuntavaalit 1919
Suomen yhdeksännet eduskuntavaalit järjestettiin 1. ja 3. maaliskuuta. Vaalit olivat ensimmäiset itsenäisessä Suomessa järjestetyt. Suomen sisällissodan jälkeen sosiaalidemokraatit olivat jääneet pois eduskuntatyöstä ja eduskunta täten vajaalukuiseksi. Tästä syystä pidettiin tarpeellisena järjestää ennenaikaiset eduskuntavaalit, ja valtionhoitaja Carl Gustaf Emil Mannerheim antoikin määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä.[1] Muussa tapauksessa seuraavat vaalit olisivat olleet vasta vuoden 1920 heinäkuussa. Vaalit olivat myös osa Ranskan, Englannin ja Yhdysvaltojen asettamia ehtoja Suomen valtion tunnustamiselle.
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
.jpg)
Eduskunnan suurimpana puolueena pysyi Suomen sosialidemokraattinen puolue, joka tosin menetti 12 kansanedustajaa, muun muassa sisällissotaa seuranneesta työväenliikkeen hajaannuksesta johtuen. Eduskuntaan nousi kaksi uutta puoluetta: Kansallinen Edistyspuolue ja Kansallinen Kokoomuspuolue, jotka syntyivät molempien suomalaisten puolueiden hajotessa vuoden 1918 aikana valtiomuotokiistan seurauksena.
Monarkiaa kannattaneet kokoomus ja RKP käyttivät vaalikampanjassa tunnusta "Valkoinen Suomi". Puolueet tukeutuivat Carl Gustaf Emil Mannerheimiin toisin kuin Maalaisliitto tai Edistyspuolue, jotka suhtautuivat penseästi Mannerheimin korostamiseen. Monarkismia kannattavia kansanedustajia valittiin vain 47, koska kolme RKP:n edustajista oli tasavaltalaisia.
Keskusta pohti Mikael Soinisen johtaman hallituksen pystyttämistä. Valtionhoitaja Mannerheim pyrki kokoamaan hallituksen, jossa olisi myös oikeisto mukana. Neuvottelujen kautta syntyi Kaarlo Castrénin hallitus, jossa oli ministereinä myös niin sanottuja "Mannerheimin miehiä", muun muassa puolustusministeri Rudolf Walden. Se oli hallitusvastuussa vain neljä kuukautta, 17. huhtikuuta 1919 - 15. elokuuta 1919.
Eduskunta istui heinäkuuhun 1922 asti, jona aikana toimivat myös seuraavat hallitukset:
- Vennolan I hallitus 15.8.1919 - 15.3.1920
- Erichin hallitus 15.3.1920 - 9.4.1921
- Vennolan II hallitus 9.4.1921 - 2.6.1922
- Cajanderin I hallitus 2.6.1922 - 14.11.1922
Uusia kansanedustajia näissä vaaleissa valituista olivat muun muassa SDP:n Artturi Aalto, Julius Ailio, Mikko Ampuja, Väinö Hakkila, Johan Helo, Väinö Hupli, Rieti Itkonen, Hilma Koivulahti-Lehto, Aino Lehtokoski, Olavi Puro, Oskari Reinikainen, Hannes Ryömä ja Väinö Voionmaa, Maalaisliiton Pekka Ville Heikkinen, Janne Koivuranta, Antti Kukkonen ja Vihtori Vesterinen, Kokoomuksen Mikko Erich, Rafael Erich ja Ilmi Hallsten, RKP:n Ernst von Born ja John Österholm, sekä Edistyspuolueen Ilmari Auer, Mikko Collan, Oskari Mantere, Risto Ryti, Bruno Sarlin, Aarne Sihvo ja J. H. Vennola. Eduskuntaan palasivat taukojen jälkeen muun muassa SDP:n Edvard Helle, Penna Paunu, Miina Sillanpää, Väinö Tanner, Ville Vainio ja Wäinö Wuolijoki, Maalaisliiton Antti Junes ja Juhani Leppälä, Kokoomuksen Hedvig Gebhard, sekä Edistyspuolueen Mikael Soininen ja Juho Torppa. Eduskunnasta putosivat muun muassa Kokoomuksen Pekka Ahmavaara, Eveliina Ala-Kulju, Lauri Ingman ja Pekka Pennanen. Vapaaehtoisesti jättäytyneitä olivat mm. Maalaisliiton Santeri Haapanen, Kokoomuksen Gustaf Arokallio, Oswald Kairamo ja Iida Yrjö-Koskinen, Edistyspuolueen Eero Erkko ja Johannes Lundson, sekä RKP:n Emil Schybergson ja Rabbe Wrede.
Tulokset
muokkaa| Äänestysaktiivisuus | 67,1 %[2][3] | −2,1 |
|---|
| Puolue | Edustajat | Äänet | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osuus | Lukumäärä | ||||||
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 80 | −12 | 37,98 % | −6,8 | 365 046 | −79 624 | |
| Maalaisliitto | 42 | +16 | 19,70 % | +7,3 | 189 297 | +66 397 | |
| Kansallinen Kokoomuspuolue | 28 | – | 15,71 % | – | 151 018 | – | |
| Kansallinen Edistyspuolue | 26 | – | 12,81 % | – | 123 090 | – | |
| Ruotsalainen kansanpuolue | 22 | +1 | 12,13 % | +1,2 | 116 582 | +8 392 | |
| Kristillinen työväenliitto | 2 | +2 | 1,53 % | −0,0 | 14 718 | −771 | |
| Muut | 0,14 % | −0,1 | 1 350 | −647 | |||
| Yhteensä | 200 | -- | 100 % | 961 101 | −31 661 | ||
| Lähde: Tilastokeskus[4] | |||||||
Lähteet
muokkaa- Juhani Paasivirta: Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot ja Suomi (WSOY 1961)
Viitteet
muokkaa- ↑ Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid – Harvey), s. 932, art. Eduskunta. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3
- ↑ Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
- ↑ Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
- ↑ Tiedosto "552. Eduskuntavaalit 1919-1999" (vaali_03.xls) (www.stat.fi 2005); Kristillisen työväenliiton äänimäärä vain painetussa versiossa Suomen virallinen tilasto 29 A, IX.