Edwin Chadwick
Edwin Chadwick (24. tammikuuta 1800 – 6. heinäkuuta 1890) oli brittiläinen virkamies ja sosiaalisten uudistusten ajaja. Hän työskenteli 1830-luvulta 1840-luvulle köyhäinlakien ja sen jälkeen kansanterveyden ja saniteettiongelmien parissa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1854. Hän pyrki myöhemmin epäonnistuneesti alahuoneen jäseneksi.
Elämä
muokkaaEdwin Chadwick syntyi Longsightissä Manchesterissa.[1] Hänen isänsä James Chadwick toimi liikemiehenä ja toimitti jonkin aikaa Statesman- ja Western Times -sanomalehtiä, kunnes muutti New Yorkiin ja kuoli siellä 84-vuotiaana.[2]
Edwin Chadwick kävi koulua Longsightissä ja sitten Stockportissa. Nuoruudessaan hän tuli toimeen kirjoittamalla sanomalehtijuttuja muun muassa Morning Heraldiin ja The Westminster Reviewiin. Eräs hänen vuonna 1829 London Review -lehteen kirjoittamansa artikkeli kiinnitti Jeremy Benthamin huomion häneen, ja hän pääsi toimimaan Benthamin avustajana. Kuollessaan Bentham luovutti hänelle myös osan henkilökohtaista kirjojen kokoelmaansa.[2]
Vuonna 1832 Chadwick nimitettiin köyhäinlakeihin liittyvän komission avustajaksi. Vuonna 1834 hän oli jo ylennyt komission sihteeriksi. Toisen johtamansa komission tutkimusten jälkeen hän suositti myös korkeintaan kuuden tunnin työpäiviä tehtaissa työskenteleville lapsille, sekä sitä, että työnantajien tulisi olla vastuussa alaisilleen tapahtuvista tapaturmista. Jälkimmäinen toteutui kokonaisuudessaan vasta vuonna 1898 (Employer’s Liability Act).[2]
Chadwick johti kahta saniteettiasioita käsittelevää komissiota vuosina 1839 ja 1844. Ensimmäiseen ryhdyttiin paikallisviranomaisten pyynnöstä johtuen vakavasta epidemiatapauksesta Whitechapelissa, ja siitä tehty raportti herätti laajaa huomiota koko maassa. Toinen ei tuonut nopeita edistysaskelia poliittisista syistä.[2]
Köyhäinlakia käsittelevä komissio hajotettiin vuonna 1846 kahden muun jäsenen ja radikaaleja muutoksia vaativan Chadwickin erimielisyyksien vuoksi. Chadwick vastusti muun muassa vaaleilla valittujen virkamiesten sekaantumista paikallisiin asioihin koulutettujen ja valikoitujen alan asiantuntijoiden sijasta. Hänet nimitettiin seuraavana vuonna tutkimaan Lontoon kaupungin yleistä terveyttä.[1][2]
Vuonna 1848 säädettiin Chadwickin ajama laki, jonka mukaan Lontoon kotitaloudet tuli liittää viemäriverkkoon. Chadwick määräsi myös viemäriverkon sisäseinämät puhdistettavaksi, koska miasmateorian kannattajana hän uskoi virheellisesti, että seinämien haju ja höyryt aiheuttivat sairauksia. Tämä kuitenkin huononsi kaupungin asukkaiden terveyttä, koska Thamesjokeen laskettiin puhdistuksen ja lisäviemäröinnin takia entistä enemmän bakteeripitoista likavettä. Saman vuoden loppupuolella kaupungissa alkoikin koleraepidemia, joka tappoi vuoden 1849 loppuun mennessä 14 000 ihmistä.[3]
Chadwick jäi eläkkeelle vuonna 1854 tuhannen punnan vuosieläkkeellä. Häntä suunniteltiin ehdokkaaksi parlamenttiin vuonna 1867 Lontoon yliopiston vaalipiiristä, mutta tämä yritys epäonnistui, vaikka häntä tuki aktiivisesti muun muassa John Stuart Mill.[2]
Chadwick kuoli Surreyssä 6. heinäkuuta 1890. Hänestä oli tehty Bathin ritarikunnan Companion vuonna 1848 prinssi Albertin suosituksesta ja saman ritarikunnan Knight Commander vuonna 1889.[2]
Perhe
muokkaaChadwick avioitui vuonna 1839 puuvilla-alan yrittäjän John Kennedyn tyttären Rachel Dawson Kennedyn kanssa. Pariskunnan ainoa lapsi oli poika Osbert Chadwick, josta tuli huomattava saniteetti-insinööri.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b 1911 Encyclopædia Britannica, Volume 5, s. 788. (11th ed.) Cambridge University Press, 1911.
- ↑ a b c d e f g h Lee, Sidney (toim.): Dictionary of National Biography, 1900 supplement, Volume 1, s. 406–408. Smith, Elder & Co, 1900.
- ↑ Antje Gerd Poulsen: Lontoo hukkui saastaan: Vuosisadan suurin LVI-hanke Historianet.fi. 7.12.2022. Viitattu 8.12.2022.