Fabio Grosso
Fabio Grosso (s. 28. marraskuuta 1977 Rooma) on italialainen jalkapalloilija, joka pelasi puolustajana ja voitti maailmanmestaruuden vuonna 2006. Hän on pelaajauransa jälkeen toiminut jalkapallovalmentajana Italiassa, Sveitsissä ja Ranskassa. Kesästä 2024 lähtien hän on toiminut Sassuolon päävalmentajana.
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Fabio Grosso | ||
| Syntymäaika | 28. marraskuuta 1977 | ||
| Syntymäpaikka | Rooma, Italia | ||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Pituus | 190 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Sassuolo | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1995–1999 | Renato Curi | 125 | (55) |
| 1999–2001 | Chieti | 68 | (17) |
| 2001–2004 | Perugia | 67 | (7) |
| 2004–2006 | Palermo | 90 | (2) |
| 2006–2007 | Internazionale | 23 | (2) |
| 2007–2009 | Olympique Lyon | 53 | (2) |
| 2009–2012 | Juventus | 47 | (2) |
| Maajoukkue | |||
| 2003–2010 | Italia | 48 | (4) |
| Valmennusura | |||
| 2014–2017 | Juventus U19 | ||
| 2017–2018 | Bari | ||
| 2018–2019 | Hellas Verona | ||
| 2019 | Brescia | ||
| 2020–2021 | Sion | ||
| 2021–2023 | Frosinone | ||
| 2023 | Olympique Lyon | ||
| 2024– | Sassuolo | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Ura pelaajana
muokkaaGrosso aloitti uransa vuonna 1994 amatööriseura Renato Curin riveissä ja pelasi siellä aina vuoteen 1998 asti. Tämän jälkeen Grosso siirtyi Serie C2:een Chietiin kolmeksi kaudeksi, pelaten yhteensä 68 ottelua. Hänen seuraava siirtonsa oli vuonna 2001, jolloin Perugia hankki hänet. Hänestä tuli kuitenkin laitapuolustaja viimeisellä Perugia-kaudellaan ja lopullisesti hänestä tuli puolustaja siirryttyään tammikuussa 2004 Palermoon. Internazionale osti Grosso riveihinsä 6. kesäkuuta 2006. Pesti Interissä jäi kuitenkin yhteen kauteen ja kesällä 2007 Grosso suuntasi Ranskan mestarijoukkue Olympique Lyonin riveihin.
Grosso pelasi Lyonissa kaksi kautta ja kuului joukkueen avainmiehiin. Kesällä 2009 päävalmentaja Claude Puel antoi kuitenkin ymmärtää, ettei Grossolla ole tulevaisuutta seurassa. Siirtoikkunan lopussa elokuussa 2009 Grosso siirtyikin takaisin kotimaahansa Juventukseen 2 miljoonan euron siirtosummalla. Grosso pelasi Juventuksessa kaudet 2009-10, 2010-11 ja 2011-12. Kaudella 2011-12 Grosson vastuu Juventuksessa jäi varsin pieneksi, ja hän jättikin seuran kauden päätteeksi.[1] Grosso päätti kauden jälkeen myös pelaajauransa.[2]
Maajoukkuedebyyttinsä hän teki Sveitsiä vastaan huhtikuussa vuonna 2003. Grosso oli mukana MM-kisoissa 2006, jotka Italia voitti. Hän teki voittomaalin välieräottelussa Saksaa vastaan, ja ampui finaalissa ratkaisevan rangaistuspotkun maaliin. Grosso valittiin Italian EM-ryhmään 2008, ja hän pelasi joukkueensa kaikissa otteluissa. Grosso oli mukana myös Confederations Cupissa 2009, jossa Italia putosi jo alkulohkossa. Grosso valittiin Marcello Lippin 30-pelaajan alustavaan MM-kokoonpanoon 2010, mutta ei Salvatore Sirigun, Mattia Cassanin, Antonio Candrevan, Andrea Cossun, Marco Borilellon ja Giuseppe Rossin ohella mahtunut lopulliseen MM-kokoonpanoon 2010. Grosso pelasi viimeisen maaottelunsa marraskuussa 2009[3]. Kaikkiaan hän pelasi 48 maaottelua ja teki niissä neljä maalia[3].
Ura valmentajana
muokkaaPelaajauransa jälkeen Grosso jatkoi työtä jalkapallon parissa valmennustehtävissä. Maaliskuussa 2014 hänestä tuli Juventuksen U19-joukkueen päävalmentaja.[4] Hän valmensi Juventuksessa kolme vuotta, kunnes kesäkuussa 2017 nousi Serie B:ssä pelanneen Barin päävalmentajaksi.[5] Grosso johdatti joukkueen kauden päätteeksi seitsemänneksi ja näin joukkue jäi niukasti nousukarsintojen ulkopuolelle. Kauden jälkeen hän siirtyi Hellas Veronan päävalmentajaksi.[6] Pesti päättyi potkuihin toukokuun alussa 2019.[7]
Veronasta saamiensa potkujen jälkeen Grosso palasi valmennustehtäviin marraskuussa 2019, kun Serie A:ssa heikosti menestynyt Brescia palkkasi hänet valmentajakseen.[8] Pesti päättyi kuitenkin potkuihin jo joulukuussa joukkueen hävittyä kolme Grosson alaisuudessa pelaamaansa ottelua.[9]
Elokuussa 2020 Grosson valmennusura jatkui Sveitsin liigassa Sionin päävalmentajana.[10] Tämäkään pesti ei kestänyt kauaa, sillä sarjajumboksi juuttunut joukkue erotti Grosson maaliskuussa 2021.[11]
Pian Sionista saamiensa potkujen jälkeen Grosso palasi valmentajaksi Italiaan, kun hänestä tuli Serie B:ssä pelanneen Frosinonen päävalmentaja.[12] Grosson johdolla Frosinone voitti kaudella 2022/23 Serie B:n mestaruuden ja nousi pääsarjatasolle.[13] Seura ei menestyksestä huolimatta jatkanut sopimustaan Grosson kanssa kauden jälkeen.[14]
Syyskuussa 2023 Grossosta tuli Ranskan liigan jumboksi vajonneen Olympique Lyonin päävalmentaja.[15] Hän toimi tehtävässä vain runsaat kaksi kuukautta. Kesällä 2024 hän aloitti Italian Serie B:hen pudonneen Sassuolon päävalmentajana.[16]
Meriitit
muokkaaPelaajana
muokkaa- Maailmanmestaruus: 2006
- Italian mestaruus (2): 2007, 2012
- Ranskan mestaruus: 2008
- Ranskan cup: 2008
- Trophée des Champions: 2008
Valmentajana
muokkaa- Serie B: 2023
Lähteet
muokkaa- ↑ Grosso and Mounier leave Lyon
- ↑ Gli eroi in bianconero: Fabio GROSSO
- ↑ a b Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Fabio Grosso allenatore della Juve Primavera 11.3.2014. Corriere dello Sport. Arkistoitu 13.10.2014. Viitattu 19.9.2023. (italiaksi)
- ↑ Bari appoint Juve Coach Grosso 13.6.2017. Football-Italia. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Official: Grosso new Verona Coach 21.6.2018. Football-Italia. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Serie B: Verona sack Grosso 1.5.2019. Football-Italia. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Official: Grosso new Brescia coach 5.11.2019. Football-Italia. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Official: Brescia recall Corini 2.12.2019. Football-Italia. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Official: Grosso new Sion coach 25.8.2020. Football-Italia. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Sion, ufficiale l’esonero di Fabio Grosso 5.3.2021. itasportpress.it. Viitattu 19.9.2023. (italiaksi)
- ↑ COMUNICATO UFFICIALE 23.3.2021. Frosinone Calcio. Viitattu 19.9.2023. (italiaksi)
- ↑ Frosinone conquers Serie B: beat Genoa by a narrow margin 13.5.2023. sportal.eu. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Di Francesco agrees to take over at Frosinone 19.6.2023. Football-Italia. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Fabio Grosso, nouvel entraîneur de l’Olympique Lyonnais 16.9.2023. OL.fr. Viitattu 19.9.2023. (ranskaksi)
- ↑ Fabio Grosso Transfermarkt. Viitattu 14.7.2024. (englanniksi)
1 Buffon | 2 Zaccardo | 3 Grosso | 4 De Rossi | 5 Cannavaro | 6 Barzagli | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 Totti | 11 Gilardino | 12 Peruzzi | 13 Nesta | 14 Amelia | 15 Iaquinta | 16 Camoranesi | 17 Barone | 18 Inzaghi | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Oddo | 23 Materazzi | Valmentaja Lippi
1 Buffon | 2 Panucci | 3 Grosso | 4 Chiellini | 5 Gamberini | 6 Barzagli | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 De Rossi | 11 Di Natale | 12 Borriello | 13 Ambrosini | 14 Amelia | 15 Quagliarella | 16 Camoranesi | 17 De Sanctis | 18 Cassano | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Aquilani | 23 Materazzi | Valmentaja Donadoni
1 Buffon | 2 Santon | 3 Grosso | 4 Chiellini | 5 Cannavaro | 6 Legrottaglie | 7 Pepe | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 De Rossi | 11 Gilardino | 12 De Sanctis | 13 Gamberini | 14 Amelia | 15 Iaquinta | 16 Camoranesi | 17 Rossi | 18 Palombo | 19 Zambrotta | 20 Montolivo | 21 Pirlo | 22 Dossena | 23 Quagliarella | Valmentaja Lippi