Ferdinand III (Toscana)
Ferdinand III (6. toukokuuta 1769 Firenze – 18. kesäkuuta 1824 Firenze) oli Toscanan suurherttua vuosina 1790–1801 ja 1814–1824.[1]
,_Sohn_von_Leopold_II.,_in_seiner_Bibliothek_sitzend,_Kniest=25C3=25BCck.jpg)
Suku
muokkaaFerdinand oli Habsburg-sukuisen suurherttua Leopold I:n ja tämän puolison Maria Luisan nuorempi poika. Hänellä oli 15 sisarusta, joista vanhemmasta veljestä tuli viimeinen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Frans II ja nuorempi veli oli Itävallan arkkiherttua Kaarle.
Hänestä tuli suurherttua, kun hänen isänsä kohosi 21. heinäkuuta 1790 lapsettomana kuolleen veljensä tilalle Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi nimellä Leopold II. Isänsä tavoin Ferdinand pyrki olemaan valistunut hallitsija ja toteuttamaan maltillisia uudistuksia.[1][2]
Suurherttua
muokkaaHän halusi pitää Toscanan puolueettomana Ranskan vallankumoussodissa ja solmi vuonna 1792 diplomaattisuhteet tasavaltaiseen Ranskaan, mutta Englanti painosti seuraavana vuonna Toscanan liittymään Ranskan-vastaiseen liittoumaan. Ferdinand palasi puolueettomuuteen vuonna 1795. Napoléon Bonaparten armeija valtasi Toscanan ensimmäisen kerran vuonna 1799, jolloin Ferdinand joutui pakenemaan Itävaltaan. Vuoden 1801 Lunévillen rauhassa koko Toscana luovutettiin Ranskalle. Napoleon teki kompensaationa Ferdinandista Salzburgin vaaliruhtinaan vuonna 1802. Joulukuussa 1805 solmitun Pressburgin rauhansopimuksen myötä hän siirtyi vuorostaan Würzburgin herttuaksi. Hänen herttuakuntansa korotettiin seuraavana vuonna Würzburgin suurherttuakunnaksi ja se liittyi Reinin liittoon.[1][3]
Napoleonin kukistuttua Ferdinand palautettiin vuonna 1814 alkuperäiseen asemaansa Toscanan suurherttuaksi. Toisin kuin useimmat muut samassa yhteydessä valtaan palanneet ruhtinaat, hän ei ryhtynyt vastavallankumouksellisiin puhdistuksiin. Hän sai näin takaisin kansan luottamuksen ja hänen politiikkansa pysyi itsenäisenä suhteessa Itävaltaan.[1] Ferdinandin asennoituminen näyttäytyi kuitenkin nyt vanhoillisempana kuin aiemmin.[2] Ferdinandin kuoltua vuonna 1824 Toscanan hallitsijaksi tuli hänen poikansa Leopold II.[4]
Avioliitot ja lapset
muokkaaFerdinand III:n ensimmäinen puoliso oli hänen kaksinkertainen serkkunsa, Molempain Sisiliain prinsessa Maria Luisa (1773–1802), joka oli hänen veljensä, keisari Frans II:n puolison Maria Teresian nuorempi sisar. Maria Luisa kuoli viimeisen lapsensa kanssa synnytykseen vuonna 1802. Ferdinand nai vuonna 1821 itseään yli 25 vuotta nuoremman pikkuserkkunsa, Saksin prinsessa Marian (1796–1865), joka oli hänen poikansa Leopoldin vaimon sisar.[4][5] Jälkimmäinen liitto oli lapseton.[4]
Lapset
muokkaaFerdinand III:lla ja Maria Luisalla oli viisi lasta.[5]
- Karolina Ferdinanda (1793–1802)
- Frans Leopold, Toscanan suuriruhtinas (1794–1800)
- Leopold II (1797–1870), Toscanan suurherttua
- Maria Luisa Giuseppa (1798–1857), syntyi fyysisesti vammaisena, pysyi naimattomana
- Maria Teresa (1801–1855), nai Sardinian kuninkaan Kaarle Albertin. Heille syntyi kolme lasta, heidän poikansa on Italian kuningas Viktor Emanuel II.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Ferdinand III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ a b Martin Mutschlechner: Grand Duke Ferdinand III of Tuscany – a regent in times of change (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ Nordisk familjebok (1908), s. 61 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ a b c Martin Mutschlechner: Tuscany as a Habsburg secundogeniture (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 4.9.2017.
- ↑ a b Alfred Wendehorst: Ferdinand (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1961), Deutsche Biographie. Viitattu 20.12.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferdinand III (Toscana) Wikimedia Commonsissa