Flavonoidit
Flavonoidit ovat lähes kaikissa kasveissa esiintyviä polyfenoleja. Flavonoideja tunnetaan nykyään yli 4 000 erilaista.
Flavonoidit ovat usein värillisiä[1] fytokemikaaleihin kuuluvia fenoliyhdisteitä, jotka antavat kasveille, niiden kukille, hedelmille, siemenille ja myös puun kaarnalle niiden värin sekä suojelevat kasveja ultraviolettisäteilyn haitoilta. Flavonoideihin kuuluvat antosyanidit aiheuttavat monien kasvien silmujen ja nuorten versojen sekä syyslehtien punaisen värin.[2] Flavonoideille ei ole voitu osoittaa selvää tehtävää kasvien fysiologiassa, mutta on arveltu, että ne liittyvät viestintään eläinten kanssa: kukkien muusta ympäristöstä erottuva väri houkuttelee pölyttäjiä ja marjojen väri auttaa eläimiä käyttämään niitä ravinnokseen, mikä edesauttaa siementen leviämistä.[2]
Flavonoidit ravinnossa
muokkaaTunnetuimmissa ravintokasveissa esiintyviä flavonoideja on kymmeniä, joista suurin osa esiintyy sokeriyhdisteinä ja pieni osa aglykoneina.[3] Ravinnoin flavonoideissa on monia yhdisteitä, joiden pitoisuuden selvittäminen on vaikeaa. Flavonoidit sijaitsevat usein vihannesten ja hedelmien kuoriosissa.[4]
Hedelmistä omenassa, kirsikassa, luumussa, aprikooseissa, viinirypäleissä ja sitrus-hedelmissä on runsaasti flavonoideja, marjoista viinimarjoissa, mustikoissa ja karpaloissa[5]. Myös teessä on rusaast flavonoideja.[4]
Flavonoidien päälähteet suomalaisessa ruokavaliossa ovat sipuli, marjat, tee ja omenat[6]. Ihminen saa flavonoideja keskimäärin 0,5–1,0 grammaa vuorokaudessa.[1]
Flavonoidit parantavat elintarvikkeiden säilyvyyttä ja vaikuttavat niiden makuun, väriin ja koostumukseen. Ravinnon flavonoidit toimivat myös antioksidantteina.
Flavonoideja kutsuttiin 1930-luvun puolivälistä 1950-luvun alkuun P-vitamiiniksi, mahdollisesti sen vuoksi, että ne muuttavat verisuonten läpäisevyyttä. Nykyisin ollaan kuitenkin sitä mieltä, etteivät flavonoidit ole vitamiineja eivätkä edes ravintoaineita. Flavonoideilla saattaa olla tästä huolimatta myönteisiä terveysvaikutuksia.[7]
Mahdolliset terveysvaikutukset
muokkaaVuonna 2019 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että henkilöt, jotka söivät tavanomaisen määrän paljon flavonoideja sisältäviä ruokia kuolevat syöpään tai sydän- ja verisuonitauteihin epätodennäköisemmin kuin ne, jotka syövät vähän tai paljon flavonoideja. Yhteys oli vahvin tupakoijilla ja henkilöillä, jotka käyttävät runsaasti alkoholia. Tavanomainen flavonoidien saanti oli 500 milligrammaa päivässä.[8]
Luokittelu
muokkaaFlavonoidit luokitellaan usein kemiallisen rakenteensa mukaan seuraaviin alaryhmiin:
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 177. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8
- ↑ a b Flavonoid Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.8.2013.
- ↑ Sinikka Piippo: Suomalaiset marjat, s. 35. Helsinki: Minerva, 2014. ISBN 978-952-492-351-4
- ↑ a b Antti Aro: Flavonoidien lähde Terveyskirjasto. Duodecim. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 7.8.2013.
- ↑ Flavonoidien lähteet. 15.10.2015. Antti Aro. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00041 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tutkijat löytäneet uutta tietoa syöpäsolujen hillitsemiseksi. 2.6.2009. https://yle.fi/uutiset/3-5259986
- ↑ Anne-Maria Pajari: Miksi marjoja kannattaa syödä? Tiede-lehti 5/2023, sivut 34-35.
- ↑ Tiede todistaa: Omena voi oikeasti pitää lääkärin loitolla - kukaan ei tiedä, mihin vaikutus perustuu. 16.08.2019. https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/f77ef76d-7464-4c84-90c4-d65a22d55838
Aiheesta muualla
muokkaa
- Kardioskooppi: Flavonoidit suojaavat sydäntaudeilta ?[vanhentunut linkki] (pdf)
- USDA Database for the Flavonoid Content of Selected Foods, Release 3.3, March 2018 (englanniksi) (pdf)
- Oregon State University, Linus Pauling Institute: Flavonoids (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Flavonoid biosynthesis (englanniksi)