François Michel Louvois
François Michel Le Tellier, Louvoisin markiisi (18. tammikuuta 1641 Pariisi – 16. heinäkuuta 1691 Versailles) oli ranskalainen valtiomies, joka toimi sotaministerinä vuodesta 1666 ja oli mukana luomassa Ludvig XIV:n sotilasmahtia yhdessä Henri Turennen ja Sébastien Le Prestre de Vaubanin kanssa.[1]
Elämäkerta
muokkaaFrançois oli Michel Le Tellierin ja Elisabeth Turpinin poika. Hän avioitui Anne se Sauvrén, Courtencaux’n markiisittaren kanssa. Avioliitosta heillä oli seuraavat lapset:
- Michel-François, Courtenvaux’n kreivi ;
- Madeleine Charlotte ;
- Louis-Nicolas ;
- Louis François Marie, Barbezieux’n markiisi ;
- Camille ;
- Marguerite (†1711), joka avioitui Louis Nicolas de Neufville de Villeroyn, Alincourt’n markiisin kanssa.
Hänen isänsä sai Ludvig XIV suostumaan pojan ottamiseen sotaministeriön palvelukseen, vaikka hän oli vasta viidentoista. Kuitenkin hän aloitti viran hoitamisen vasta kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1677.
Vuonna 1672 hänestä tuli ministeri ja hänet valittiin kuninkaan neuvoston jäseneksi. Hän juonitteli pääministeri Jean-Baptiste Colbertia vastaan ja sai hänen tehtävänsä rakennusten ja taiteiden ja käsitöiden ylitarkastajana. Tämä mahdollisti hänelle Versaillesin linnan rakennustöiden johtamisen.
Armeijan uudelleenorganisointi
muokkaaMinisterinä Le Tellier salli ansiokkaiden sotilaiden nousta armeijan hierarkiassa, vaikka he eivät olisikaan olleet korkeata syntyperää. Näin aateliston vastustuksesta huolimatta. Hän uudenaikaisti armeijan:[1] yhtenäistämällä ja parantamalla aseistusta, kasarmien ja asevarikoiden rakentamisella, jotka ilmestyivät vuoden 1692 jälkeen, kuin myös palkkojen säännöllisellä maksamisella. Hän myös yritti luoda yleisen kansallisen asevelvollisuuden, mutta tässä asiassa hän koki tappion.
Armeijan toimintaa parannettiin monin tavoin. Upseerikoulutusta tehostettiin. Asetekniikan uudistuksia olivat piilukkokivääri, pistin vakiovarusteena ja tykistön organisaation ja tulivoiman lisääminen. Le Tellier katsoi, että armeijan kurittomuuden ja hajanaisuuden syy oli puutteellinen huolto, joten hän alkoi kehittää toimivaa huolto-organisaatiota ja miehistön oloja. Upseeriston huono palkkausjärjestelmä aiheutti myös hankaluuksia. Upseerien oli ostettava virkaan oikeuttava valtakirja, ja valtio maksoi eversteille ja kapteeneille sen mukaan, kuinka monta miestä he asettivat kruunun käyttöön. Tästä seurasi kavalluksia, väärennöksiä ja korruptiota, ja sotamiesten todellinen määrä oli paljon pienempi kuin papereiden mukaan olisi pitänyt olla. Epäkohtaa korjattiin siirtymällä kiinteisiin kuukausipalkkoihin ja ansioitumisen mukaiseen etenemiseen virkauralla. Jälkipolvet ovat todenneet, että Le Tellier oli koko Ranskan historian kyvykkäimpiä sotaministereitä.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Louvois, François Michel”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 158. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985) Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
- ↑ Göran Rystad: ”Ranskan suuri vuosisata”, Otavan suuri maailmanhistoria, 11. osa: Uskonsodat ja yksinvaltius, s. 170–171. Otava, 1985. ISBN 951-1-08250-7
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta François Michel Louvois Wikimedia Commonsissa