Franz Albert Seyn
Franz Albert Aleksandrovitš Seyn (ven. Франц-Альберт Александрович Зейн, Frants-Albert Aleksandrovitš Zein), (8. elokuuta 1862 Vitebsk, Venäjän keisarikunta – 1918 Pietari, Neuvosto-Venäjä) oli venäläinen kenraaliluutnantti ja Suomen kenraalikuvernööri vuosina 1909–1917. Toisen sortokauden aikana kenraalikuvernöörinä toiminut Seyn jatkoi Nikolai Bobrikovin yhtenäistämispolitiikkaa Suomen autonomian kaventamiseksi. Hänet syrjäytettiin ja vangittiin välittömästi helmikuun vallankumouksen 1917 jälkeen.
| Franz Albert Aleksandrovitš Seyn | |
|---|---|
 Kenraaliluutnantti Franz Albert Aleksandrovits Seyn v. 1909 |
|
| Suomen kenraalikuvernööri | |
| Edeltäjä | Vladimir von Boeckmann |
| Seuraaja | Adam Lipski |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. elokuuta 1862[2] Vitebsk, Venäjä[2] |
| Kuollut | heinäkuu 1918 Pietari |
| Puoliso | Sofia Ivanova Stewen[2] |
Sotilasura Venäjän keisarikunnassa
muokkaaFranz Albert Seyn syntyi nykyisen Valko-Venäjän alueella Vitebskissä. Hänen isänsä suku oli alun perin saksalaistaustainen aatelissuku ja uskonnoltaan luterilaista. Seyn astui keisarillisen Venäjän armeijan palvelukseen 1879 Mikaelin tykistökouluun. Kolmivuotisen koulutuksen jälkeen Seyn palveluspaikka aliluutnanttina oli Kaukasia. Luutnantiksi ylennettynä vuonna 1885 Seyn aloitti Nikolajevin yleisesikunta-akatemian ja käytyään nelivuotisen koulutuksen hänet määrättiin esikuntaupseeriksi Kiovaan. Vuonna 1890 hänet siirrettiin Helsinkiin, jossa hänet ylennettiin kapteeniksi. Vuoden Krasnojarskin jalkaväkirykmentin komppanianpäällikkyyden jälkeen Seyn palasi Suomeen vuonna 1895 everstiluutnantiksi ylennettynä. Suomenmaalaisen tarkka-ampujarykmentin esikuntapäällikön tehtävissä hänet ylennettiin joulukuussa 1899 everstiksi.
Ensimmäisen sortokauden venäläistämisen toteuttajia
muokkaaFranz Seyn siirtyi sotilastehtävistä siviilipuolelle, kun Suomen kenraalikuvernööri Bobrikov nimitti hänet toimistonsa päälliköksi marraskuussa 1900. Tässä tehtävässä Seyn oli tärkeimpiä ensimmäisen sortokauden venäläistämistoimien toteuttajia. Hän joutui palaamaan Pietariin vuoden 1906 alussa kiihkovenäläisen suuntauksen kokiessa väliaikaisesti tappion. Hänelle löytyi uusi tehtävä kesällä 1906 Grodnon kuvernementin kuvernöörinä.
Toisen sortokauden pääarkkitehti Suomessa
muokkaaVenäläistämiskausi sai jatkoa Pjotr Stolypinin tullessa Venäjän pääministeriksi vuonna 1906. Yleisvenäläinen lainsäädäntö sai entistä tärkeämmän aseman Suomen suuriruhtinaskuntaa hallittaessa. Tämän asian toteuttajaksi tuli jälleen F. A. Seyn, jonka keisari Nikolai II nimitti marraskuussa 1907 pääministeri Stolypinin suosituksesta Suomen kenraalikuvernöörin apulaiseksi. Stolypinin hallitus vaati tiukempia otteita suomalaisen separatismin kitkemiseksi, ja tämän vuoksi Suomen oikeuksia huomioon ottaneet kenraalikuvernöörit, ensin Gerard ja von Boeckmann, saivat väistyä tiukkaa venäläistämislinjaa kannattaneen F. A. Seynin tullessa kenraalikuvernööriksi marraskuussa 1909.
Seyn toimi Suomen kenraalikuvernöörinä 1909–1917, pääosan toisesta sortokaudesta. Seynin aikana yhtenäistämistoimenpiteet aloitettiin uudelleen. Ensimmäinen näkyvä merkki oli niin sanotun amiraalisenaatin nimittäminen. Talousosaston varapuheenjohtajan, kenraalimajuri Vladimir Markovin, ja useiden muiden senaattorien suomalaisuus oli kyseenalainen. Suomen oikeuksien tiukaksi puolustajaksi ja samalla Seynin näkyväksi vastustajaksi tuli useaan kertaan eduskunnan puhemieheksi valittu perustuslain tiukka kannattaja P. E. Svinhufvud, jonka valtiopäivien avajaisissa pitämät puheet johtivat kerran jopa eduskunnan välittömään hajottamiseen.
Suuri osa Suomen lainsäädäntöä siirrettiin vuonna 1910 Venäjän valtakunnanduuman alaisuuteen säätämällä niin sanottu laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä. Vuonna 1912 vahvistettiin yhdenvertaisuuslaki, jolla Venäjän kansalaisille taattiin Suomessa samat oikeudet kuin suomalaisilla. Vuonna 1913 Markovin siirtyessä ministerivaltiosihteeriksi Seyn sai senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi kansliapäällikkönsä, täysin venäläisen Mihail Borovitinovin. Suomen prokuraattoriksi eli ylimmäksi lainvalvojaksi tuli samoihin aikoihin venäläinen Konstantin Kasanski. Uuden yhdenvertaisuuslain mukaan nämä nimitykset olivat nyt laillisia.
Ensimmäisen maailmansodan aika
muokkaaVuoden 1914 syyskuussa keisarin hyväksymän niin sanotun suuren venäläistämisohjelman mukaan Suomen autonomia piti lopettaa täydellisesti ja tehdä Suomesta keskusvallan alainen maakunta. Vastarinnan osana syntyi muun muassa jääkäriliike. Sortotoimet kestivät helmikuun vallankumoukseen 1917 asti.
Venäjän väliaikainen hallitus oli luvannut peruuttaa Suomeen kohdistuneet sortotoimet, mutta Pietarissa asuneet suomalaiset pitivät tätä mahdottomana niin kauan kuin F. A. Seyn ja Mihail Borovitinov ovat viroissaan. Väliaikaishallitus sähkötti 16. maaliskuuta 1917 Helsingissä oleskelevalle Itämeren laivaston komentajalle, amiraali Adrian. I. Nepeninille määräyksen näiden vangitsemisesta. Amiraali Nepenin kutsui Seynin ja Borovitinovin "tärkeään neuvotteluun" laivalleen ja pidätti heidät heti näiden saavuttua sinne.
Tämän jälkeen Seyn ja Borovitinov tuotiin junalla Pietariin, jossa heidät kuitenkin vapautettiin myöhemmin. Franz Seyn anoi tuloksettomasti eläkettä sekä Suomen että Venäjän valtiolta. Franz Albert Aleksandrovits Seynin viimeisiä vaiheita ei tunneta tarkkaan, mutta tiettävästi bolševikit murhasivat hänet Pietarissa tai Kronstadtissa kesällä 1918, mahdollisesti hukuttamalla Suomenlahteen. Seynin vaimon kerrottiin vuonna 1921 asuneen yhdessä Mihail Borovitinovin kanssa ja elättäneen itsensä povaamisella ja kädestä ennustamisella.[2][3]
Lähteet
muokkaa- Pertti Luntinen: Seyn, Franz Albert Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.6.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
muokkaa- ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 137. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ a b c d Pertti Luntinen: Seyn, Franz Albert Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.6.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Niin katoo maailman kunnia, Aamulehti, 14.07.1921, nro 158, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kirjallisuutta
muokkaa- Håkon Holmberg: (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909–1918 – elämäkerrallinen luettelo, Helsinki, 1964.
- Kari O. Virtanen: Ahdistettu kansakunta 1890–1917, WSOY, Porvoo/Helsinki, 1974, ISBN 951-0-06475-0.
- Pertti Luntinen: F.A.Seyn – A Political Biography of a Tsarist Imperialist as Administrator of Finland, Studia Historica 19, Suomen Historiallinen Seura, Helsinki, 1985, ISBN 951-9254-72-2.
- Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi I (helmikuu 1917 − toukokuu 1918), WSOY, Porvoo/Helsinki, 1967.