Frederick Stanley
Frederick Arthur Stanley, Derbyn 16. jaarli (15. tammikuuta 1841 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta – 14. kesäkuuta 1908 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli brittiläinen konservatiivipuolueen poliitikko, joka toimi siirtomaaministerinä 1885–1886 ja Kanadan kenraalikuvernöörinä 1888–1893. Hänet tunnettiin myös innokkaana urheilumiehenä, ja hän lahjoittikin nykyisin NHL-liigan voittajalle jaettavan Stanley Cup -pokaalin.
Frederick Stanley | |
---|---|
Kanadan kenraalikuvernööri | |
11. kesäkuuta 1888 – 18. syyskuuta 1893
|
|
Edeltäjä | Henry Lansdowne |
Seuraaja | John Hamilton-Gordon |
Siirtomaaministeri | |
24. kesäkuuta 1885 – 28. tammikuuta 1886
|
|
Edeltäjä | Edward Stanley |
Seuraaja | Granville Leveson-Gower |
Sotaministeri | |
2. huhtikuuta 1878 – 21. huhtikuuta 1880
|
|
Edeltäjä | Gathorne Gathorne-Hardy |
Seuraaja | Hugh Childers |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. tammikuuta 1841 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
Kuollut | 14. kesäkuuta 1908 (67 vuotta) Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
Arvonimi | The Right Honourable |
Puoliso | Constance Villiers |
Tiedot | |
Puolue | konservatiivipuolue |
Tutkinnot |
Eton College Royal Military College |
Nimikirjoitus |
|
Nuoruus ja sotilasura
muokkaaFrederick Stanley syntyi tammikuussa 1841. Hän oli 14. Derbyn jaarlin ja tulevan Britannian pääministerin Edward Smith-Stanleyn nuorin poika. Stanley opiskeli Eton Collegessa ja palveli tämän jälkeen krenatöörikaartissa.[1] Hän oli liittynyt kaartiin vuonna 1858 ja vetäytyi siitä kapteenina vuonna 1865.[2] Stanley oli jo varhain päättänyt, että pyrkisi poliittiselle uralle sotilasuran sijaan.[1]
Poliittinen ura
muokkaaEnglannissa
muokkaaStanley valittiin 1865 parlamentin alahuoneeseen. Hänen isänsä erosi pääministerin tehtävistä helmikuussa 1868, ja häntä seurannut Benjamin Disraeli antoi Stanleylle ensimmäisen virallisen tehtävän, kun hänet nimettiin amiraliteettilautakuntaan. Stanley ei missään vaiheessa sopeutunut House of Commonsiin, eikä hän ollut isänsä veroinen puhuja. Hänellä oli kuitenkin johtotaitoja ja liikenäkemystä. Disreali tekikin hänestä huhtikuussa 1878 sotaministerin. Tuossa tehtävässä hän jatkoi Edward Cardwelliin aloittamia armeijan uudistuksia. Konservatiivien hävittyä vuoden 1880 vaalit Stanley erosi tehtävästä. Ministerinä hän oli jälleen 1885–1886, jolloin hän toimi Robert Gascoyne-Cecilin hallituksen siirtomaaministerinä.[2]
Kanadan kenraalikuvernöörinä
muokkaaGascoyne-Cecil tarjosi helmikuussa 1888 Stanleylle Kanadan kenraalikuvernöörin tehtävää, jonka hän hyväksyi lähes välittömästi.[2] Stanley astui virkaan 11. kesäkuuta. Kenraalikuvernöörinä hän matkusti rannikolta rannikolla uudella Tyynenmeren rautatiellä, tapasi asukkaita, rohkaisi uusien alueiden asuttamiseen ja pyrki edistämään hallinnon suhteita alkuperäiskansoihin.[1] Hän vaikutti myös kenraalikuveröörin poliittisesti puolueettoman roolin varmistamiseen, kun hän kieltäytyi liittymästä erään kyseenalaisen lain vastustajien joukkoon.[3]
Stanley osallistui helmikuussa 1889 vaimonsa Constancen kanssa Montrealin talvikarnevaaleilla, jossa näki ensimmäisen kerran jääkiekkoa pelattavan. Hän oli seuraamassa myöhemmin muitakin otteluita, ja hänen poikiensa ohella hänen adjutanttinsa Lord Kilcoursie ehdottivat Stanleylle Kanadan dominion parhaalle joukkueelle jaettavan pokaalin lahjoittamista.[1] Alkujaan nimellä The Dominion Challenge Trophy annettiin ensimmäisen kerran Montreal AAA -joukkueelle vuonna 1893. Ammattilaisjoukkue Ottawa Senators voitti sen 1909, ja nykyään Stanley Cupina tunnettu pokaali on Pohjois-Amerikan vanhin ammattilaisjoukkuelle myönnettävä palkinto.[2] Stanley valittiin 1945 Hockey Hall of Fameen jääkiekolle tekemän työnsä ansiosta.[1]
Stanley erosi kenraalikuvernöörin paikalta huhtikuussa 1893, kun hänen lapseton veljensä Edward Stanley kuoli ja hänestä itsestään tuli Derbyn 16. jaarli. Stanleyn kausi kenraalikuvernöörinä olisi päättynyt syyskuussa, mutta perheasiat pakottivat hänet palaamaan Englantiin.[2]
Viimeiset vuodet
muokkaaBritanniassa Stanley oli vahvasti mukana uuden kotinsa Knowsley Estaten ympäristön yhteisön elämässä.[1] Stanley toimi ensin vuodet 1895–1896 Liverpoolin ylipormestarina ja sen jälkeen Lancashiren lord lieutenantina.[2] Hän oli myös Liverpoolin yliopiston ensimmäinen kansleri, toimi maanviljelysseurassa ja oli aktiivisesti mukana hevosten siittämisessä ja hevosurheilussa.[1] Hänet valittiin 1904 British Empire Leaguen puheenjohtajaksi.[2]
Stanley kuoli kesäkuussa 1908 saatuaan sydänkohtauksen ollessaan kävelemässä kotitilallaan. Hänet haudattiin Knowsleyn Pyhän Marian kirkon sukuhautaan.[1]
Yksityiselämä
muokkaaStanley nai vuonna 1864 Constance Villiersin, jonka kanssa hän sai kymmenen lasta.[3] Kaksi lapsista kuoli vauvaiässä. Edward, vanhin pojista toimi myöhemmin isänsä adjutanttina.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Shea, Kevin: Frederick Arthur Stanley Hockey Hall of Fame and Museum. Arkistoitu 15.6.2013. Viitattu 6.6.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Waite, P. B.: Stanley, Frederick Arthur Dictionary of Canadian Biography Online. University of Toronto/Université Laval. Viitattu 6.6.2013. (englanniksi)
- ↑ a b The Earl of Derby (Lord Stanley of Preston) 30.4.2009. Office of the Secretary to the Governor General. Viitattu 6.6.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frederick Stanley Wikimedia Commonsissa