Goottirock

Goottirock
Alkuperä	Post-punk
Alkuperämaa	Iso-Britannia
Kehittymisen; ajankohta	1970-luvun loppu ja 1980-luvun alku
Tyypillisiä; soittimia	sähkökitara ; sähköbasso ; rummut ; rumpukone ; kosketinsoitin
Kehittyneitä; tyylilajeja /; suuntauksia	dark cabaret ; darkwave ; ethereal
	Infobox OK

Goottirock on rockmusiikin tyyli, jossa korostuu "goottilainen" kauhu- ja rappioromantiikka. Tyylin syntyvuodet sijoittuvat 1970-luvun loppuun. Alun perin termiä käytettiin yhteisenä nimityksenä joukolle synkkätunnelmaisia punk- ja post-punk-yhtyeitä. 1980-luvun alkuvuosina goottirock eriytyi selkeästi omaksi musiikkityylikseen. Aggressiivisiin punkyhtyeisiin verrattuna goottirockyhtyeiden musiikki oli sisäänpäinkääntynyttä ja esteettistä.

Alkuperäisten goottirockyhtyeiden sanoitusten synkkyys ja introspektiivisyys johti nopeasti siihen, että erilaiset kirjalliset ja filosofiset liikkeet muovautuivat osaksi goottirockin vaikutekirjoa. Myös nykypäivän goottirockyhtyeet ammentavat ajoittain vaikutteita kauhuromantiikasta, eksistentialistisesta filosofiasta ja nihilismistä. Goottirockin ympärille syntynyt goottialakulttuuri kasvoi jo 1980-luvun alussa omanlaiseksi ilmiökseen.

Historia

Goottirockin juuret

Eräänlaisina goottirockin esimuotoina on pidetty 1960-luvun synkeimpiä rockyhtyeitä, kuten The Doorsia ja The Velvet Undergroundia, joiden vaikutus erottuu ensimmäisen sukupolven goottirockyhtyeiden musiikissa. Ensimmäisiä goottikäsitteellä ainakin jälkikäteen yleisesti kuvailtuja yhtyeitä olivat Siouxsie and the Banshees, The Cure, UK Decay ja Joy Division, jotka aloittivat punkyhtyeinä, mutta kehittyivät 1970-luvun lopulla hyvin synkkätunnelmaisiksi post-punk-tyylisiksi yhtyeiksi. Myös Public Image Ltd:n ja Killing Joken tapaiset synkät post-punk-yhtyeet toimivat vaikuttajina goottirockin kehityksessä. 1979 perustetun Bauhaus-yhtyeen singleä "Bela Lugosi's Dead" pidetään yleisesti ensimmäisenä varsinaisena goottirockäänitteenä, ja Bauhausin vaikutus koko musiikkityylin kehitykseen onkin ollut huomattava.

Goottirock eriytyy

1980-luvun ensimmäisinä vuosina perustettiin useita brittiläisen goottirockin pioneereina pidettyjä yhtyeitä, muun muassa Danse Society, Theatre of Hate, The Southern Death Cult ja The Sisters of Mercy. Näinä vuosina alettiin myös käyttää termejä gothic ja goth, joiden pohjalta goottialakulttuurin voidaan sanoa kehittyneen noin vuoteen 1982 mennessä. Samana vuonna aloitti toimintansa kuuluisa lontoolainen goottiklubi Batcave, jonka vakioesiintyjiin kuului suuri määrä myöhemmin klassikoiksi luokiteltuja yhtyeitä (muun muassa Alien Sex Fiend, Sex Gang Children ja Specimen). Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa musiikkia luoneilla goottirockhenkisillä yhtyeillä (esim. Christian Death, 45 Grave ja Voodoo Church) ja Batcaven vakioesiintyjillä oli paljon samankaltaisia piirteitä musiikissaan. Tämän tyylistä punkin ja goottirockin välimaastossa liikkuvaa musiikkia kutsutaan usein termillä deathrock (tai death rock).

Goottirockin toinen aalto

1980-luvun puolessa välissä goottirockiin sekoittui runsaasti vaikutteita uuden aallon musiikista. Aiemmat post-punk-vaikutteet alkoivat hitaasti vähentyä. Samoihin aikoihin tapahtunut yleinen vaihtoehtomusiikin suosion nousu nosti julkisuuteen myös monia uusia goottirockyhtyeitä. Brittiläiset Fields of the Nephilim, The Sisters of Mercy ja The Mission menestyivät hyvin ja nousivat goottirockin kärkinimiksi saavuttaen jopa listamenestystä. Myös media kiinnostui tästä goottirockin ns. toisesta aallosta, jonka suosio nosti goottialakulttuurin ja goottirockin erityisesti brittiläisessä musiikkilehdistössä hetkellisesti esille.

Goottirock yhdistyy muihin musiikkityyleihin

Jo 1980-luvulla alkanut goottirockin sekoittuminen industrial-, synthpop- ja muihin elektronisen musiikin tyyleihin vahvistui huomattavasti 1990-luvulla. Esimerkiksi Clan of Xymox ja Depeche Mode olivat 1980-luvulla yhdistelleet konemusiikkia goottivaikutteisiin ollen mukana synnyttämässä darkwave-nimikkeellä kutsuttua elektronisen goottimusiikin tyyliä. 1990-luvulla runsaassa kanssakäymisessä elektronisemman goottimusiikin kanssa olivat myös EBM-musiikkityyliä edustavat yhtyeet, joiden kohdalla onkin usein vaikea erottaa selkeitä genrerajoja. Myös metallimusiikki sai 1990-luvulla vaikutteita goottirockista, mutta goottimetalli on pysynyt musiikillisesti melko erillään goottirockista.

Nykyinen goottirock

Osa klassisista goottirockyhtyeistä esiintyy ja säveltää musiikkia edelleen. 1990-luvulta lähtien on myös ilmaantunut uusia yhtyeitä, jotka ovat olleet suosittuja musiikkityylin ystävien keskuudessa. Esimerkiksi yhdysvaltalaiset London After Midnight, Faith and the Muse ja The Last Dance aloittivat uransa 1990-luvulla ja ovat yhä suosittuja, kuten myös saksalainen Love Like Blood sekä britannialaiset Rosetta Stone ja Inkubus Sukkubus. Uusia goottirock-yhtyeitä perustetaan jatkuvasti maailmanlaajuisesti, huolimatta genren heikosta kaupallisesta menestyksestä 1980-luvun jälkeen.

1990-luvun lopussa ja 2000-luvun ensimmäisinä vuosina erityisesti yhdysvaltalaiset levy-yhtiöt ja osittain myös musiikkilehdistö kutsuivat goottinimikkeellä entistä suurempaa joukkoa tummasävyistä pukeutumistyyliä vaalivia rockyhtyeitä. Marilyn Manson tai vaikkapa suomalainen HIM ja The 69 Eyes toimivat malliesimerkkeinä yhtyeistä, jotka usein liitetään goottirocktermiin ja yleisesti goottialakulttuuriin, vaikka ne eivät kaikkien mielestä niitä edusta.

Goottirock ja -metalli ovat termeinä muuttuneet hyvin vaikeaksi määrittää, koska myös goottikulttuurin edustajat itsessään ovat toisinaan ristiriitaisia siitä mitä gootti-etuliitteen tulisi ja ei tulisi edustaa. Myös monet itsensä goottimusiikiksi mieltävät yhtyeet ovat toisinaan ajautuneet melko kauas tyylisuunnan alkuperäisestä post punk-johdanneisesta soundimaailmasta, ammentaen usein soundinsa yhdistämällä piirteitä radioystävällisemmästä valtavirran rockista ja raskaasta metallista. Näiden orkesterejen musiikin raskaus vaihtelee myös yksilökohtaisesti hyvin radikaalisti, mutta dekadenttisromanttiset sanoitukselliset teemat ovat yleisesti ottaen pysyneet melko samantapaisina 1980-luvulta lähtien. Hyvänä esimerkkinä nimityksen epäeksaktista luonteesta voidaankin pitää kolmen edellä mainitun yhtyeen yhtymäkohtien vähäisyydestä. Marilyn Manson on ammentanut musiikillisen antinsa industrial metallista ja jopa synthpopista asti taas kun HIMille on tyypillistä nojautua doom metal -vaikutteiden, suomalaisen iskelmän ja peräti glam rockin yhdistelemiseen. The 69 Eyes on näistä lähimpänä perinteistä Rock-ilmaisua, mutta kaikissa kolmessa yhdistyy tummanpuhuva imago, synkkien lyriikallisten teemojen romantisointi ja tietynlainen shokkiarvo, vaikkakin jälkimmäisenä mainittu esiintyy vaihtelevassa mittakaavassa.

Goottirock Suomessa

Suosituin suomalainen goottirockyhtye on 1980-luvun alkuvuosina vaikuttanut Musta Paraati, jonka merkitys suomalaiselle goottirockille on ollut huomattava. Yhtyeen tunnetuin albumi, Peilitalossa, ilmestyi vuonna 1983. Liikkuvat lapset julkaisi omakustanteena ensimmäisen albuminsa 1983 laulusolistin ollessa Tuula Amberla. Seuraavat 2 albumia Viettelyksen vaunu (1985) ja Kakarakosto (1986) julkaisi EMI. Yhtye palasi yhteen ja aloitti keikkailun 2010 ja samalla EMI julkaisi Liikkuvien lasten koko tuotannon, Palavat sillat-soinen maa. Stupido records julkaisi 2011 Liikkuvien lasten Murhe ja melankolian. Alkuvuodesta 2014 Stupido julkaisi Liikkuvien lasten EP:n Kuvia sinusta. Liikkuvat lapset tulevat vuoden 2014 aikana julkaisemaan seuraavan albuminsa. Yhtye toimii edelleen aktiivisena. Suomen ensimmäisen englanninkielisen goottirockalbumin puolestaan julkaisi pohjoissuomalainen Russian Love, jonka esikoisalbumi Nergal ilmestyi 1988. Muita 1980-luvun suomalaisia goottirockyhtyeitä olivat muun muassa Psyyke, Silmät, Dorian Gray, Syyskuu, Hexenhaus, Kuudes tunti ja myös kansainvälistä menestystä saavuttanut Two Witches. 1990- ja 2000-luvulla suomalaisia goottirockyhtyeitä olivat muun muassa The 69 Eyes This Empty Flow, The Shadow Dance, Sad Parade, The Candles Burning Blue, Varjo ja Suruaika. Vielä 2010-luvulla Suomessa vaikuttaa muutamia aktiivisia goottirock-yhtyeitä, esimerkkeinä Silent Scream, Murnau's Playhouse, Loistava Polku, Wreckdance, Hexdrive ja UltraNoir

Katso myös

Aiheesta muualla

Ylen Elävä arkisto: Mustahuulia ja futurockia