HMS Malaya

HMS Malaya oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1915 vesillelaskettu Queen Elizabeth -luokan taistelulaiva ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Alus myytiin romutettavaksi 12. huhtikuuta 1948.

HMS Malaya
HMS Malaya
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Armstrong Whitworth, Elswick
Kölinlasku	20. lokakuuta 1913
Laskettu vesille	18. maaliskuuta 1915
Palveluskäyttöön	helmikuu 1916
Poistui palveluskäytöstä	1944
Loppuvaihe	myytiin romutettavaksi 12. huhtikuuta 1948
Tekniset tiedot
Uppouma	27 940 t (standardi) 33 528 t (kuormattu)
Pituus	196,76 m
Leveys	27,57 m
Syväys	9,19 m
Koneteho	75 000 hv
Nopeus	24 solmua
Miehistöä	950
Aseistus
Aseistus	8 × BL 15"/42 Mk I 16 × 6" tykkiä 2 × 3" ilmatorjuntatykkiä 4 × 21" torpedoputkea
Infobox OK

Valmistus

Pääartikkeli: Queen Elizabeth -luokka (taistelulaiva)

Alus tilattiin Elswickistä Armstrong Whitworthilta, missä köli laskettiin 20. lokakuuta 1913. Alus laskettiin vesille 18. maaliskuuta 1915 ja otettiin palvelukseen helmikuussa 1916.

Palvelus

Ensimmäisessä maailmansodassa Malaya kuului amiraali Hugh Evan-Thomasin 5. taistelulaivaviirikköön. Alus oli Skagerrakin taistelussa, jossa se ampui pääaseillaan 215 laukausta ja siihen osui kahdeksan kertaa. Osumat aiheuttivat suurta tuhoa, vuodon ja merkittäviä miehistötappioita. Taistelun aiheuttamien vahinkojen korjaaminen kesti 26. heinäkuuta 1916 saakka. Palvelukseen palattuaan se kuului loppusodan ajan Suureen laivastoon (engl. Great Fleet).

Sodan jälkeen aluksen tehtävät koostuivat harjoituspurjehduksista sekä diplomaattitehtävistä. Se vieraili muun muassa vuonna 1921 Malesiassa sekä Intiassa. Matkalta paluun jälkeen se liitettiin osaksi Atlantin laivastoa, mutta jo marraskuussa 1922 alus määrättiin Istanbuliin. Malayalla kuljetettiin Osmanien valtakunnan viimeinen sulttaani Mehmed VI maanpakoon Maltalle.

Alus kuului Välimeren laivaston 1. taistelulaivaviirikköön marraskuusta 1924 aina vuoteen 1930 lukuun ottamatta modernisointia syyskuusta 1927 helmikuuhun 1929. Se oli kotivesillä Atlantin laivastossa ja Kotilaivastossa 1930–1934, minkä jälkeen se oli jälleen telakalla 1934–1936. Se palasi Välimeren laivastoon 1936 ja oli siellä toisen maailmansodan alkuun.

Aluksella tehtiin pieniä muutoksia huoltokatkosten aikana. Sen kolmen tuuman ilmatorjuntatykit vaihdettiin nelituumaisiin huhti-toukokuussa 1924. Alukselle asennettiin toinen pari nelituumaisia ilmatorjuntatykkejä sekä maston huippuun HACS tulenjohdon etäisyysmittariksi kesällä 1926.

Syyskuusta 1927 maaliskuuhun 1929 tehdyssä modernisoinnissa alukseen lisättiin torpedovyöt rungon kahta puolen, savupiiput yhdistettiin ja uudet nelituumaiset ilmatorjuntatykit. Vuosien 1930–1931 huollossa aluksesta poistettiin kaksi torpedoputkea.

Aluksen toinen pidempi aikainen telakalla olo alkoi lokakuussa 1934 ja päättyi joulukuussa 1936. Tuona aikana noin 60 % kansirakenteista muuttui, minkä tärkeimpänä syynä oli parantaa aluksen ilmatorjuntaa. Aluksen kaksiputkiset neljän tuuman Mk XIX -ilmatorjuntatykit vaihdettiin yksiputkisiin ja kaksi HACS-järjestelmää asennettiin, joista toinen maston huippuun ja toinen taaemman komentosillan katolle. Alukseen asennettiin myös kaksi kahdeksanputkista kaksinaulaista savupiipun viereen, kaksi neliputkista puolentuuman konekivääriä Y-tornin katolle. Alukseen asennettiin katapultti sekä tilat neljälle lentokoneelle, mutta normaalisti aluksella kuljetettiin vain kahta lentokonetta. Alun perin lentokoneina olivat Shark-kellukekoneet, jotka vaihdettiin Fairey Swordfisheihin elokuussa 1938 ja syys-lokakuussa 1941 Walrus-lentoveneisiin. Alukselta poistettiin loput kaksi torpedoputkea ja alkuperäinen suunnitelma sijoittaa kahdeksan 21 tuuman torpedoputkea aluksen kannelle hylättiin.

Aluksen panssarointia lisättäessä puolikannen paksuus kasvatettiin 5 tuumaan ammusvarastojen kohdalla ja 3,5 tuuman konehuoneen kohdalla. Samoin tulenjohtotornin kokoa pienennettiin. Aluksen moottoreita ei modernisoitu.

Toinen maailmansota

Malaya siirrettiin 6. lokakuuta Suezin kanavan kautta Intian valtamerelle suojaaman merenkulkua Saksan laivaston kaappareilta. Se toimi Socotran alueella HMS Ramilliesin ja HMS Gloriousin kanssa. Alus oli osa Itä-Intian alueen Force J:tä, kunnes se sai määräyksen palata Pohjois-Atlantin saattajaosastoon (engl. North Atlantic Escort Force). Alus lähti Adenista 7. joulukuuta.

Toukokuussa 1940 taistelulaiva palasi Aleksandriaan Välimeren laivaston lippulaivaksi. Sen tehtävänä oli suojata saattueita. Alus oli laivastossa, joka taisteli heinäkuussa Calabrian taistelussa Italian laivastoa vastaan ja 17. elokuuta Bardian pommituksessa. Samoin se osallistui 31. tammikuusta 4. helmikuuhun tulitukiosastoon epäonnistuneessa Sardiniaan tehdyssä hyökkäyksessä, mitä seurasi onnistunut Genovan sataman pommitus 6.–11. helmikuuta.

Cape Verdestä 350 merimailia koilliseen Saksan laivaston taisteluristeilijät Gneisenau ja Scharnhorst olivat etsimässä liittoutuneiden saattueita 7. maaliskuuta 1941, kun ne törmäsivät saattueeseen SL67 (56 alusta). Havaittuaan saattuetta suojaavan Malayan sekä hävittäjät HMS Faulknorin ja HMS Foresterin saksalaiset vetäytyivät pois saattueen luota, mutta ohjasivat sukellusveneet saattueen kimppuun ja sittemmin U-105 ja U-124 upottivat viisi alusta saattueesta (Harmodius, Nardana, Hindpool, Tielbank ja Lahore yhteensä 28 488 tonnia).

Ollessaan saattamassa saattuetta SL68 noin 250 merimailia länsiluoteeseen Cape Verdestä Malayaan osui 20. maaliskuuta 1941 kello 23.23 U-106:n (kapteeniluutnantti Jürgen Oesten) laukaisema torpedo. Taistelulaivan saamat vauriot olivat vakavat. Alus kallistui seitsemän astetta, mutta se kykeni purjehtimaan omin avuin Trinidadiin tarvittaviin korjauksiin. Trinidadista alus siirtyi Yhdysvaltain laivaston New Yorkin telakalle varsinaiseen korjaukseen, joka kesti neljä kuukautta.

Korjausten jälkeen se purjehti Nova Scotiaan, missä se liittyi Atlantin ylittävään saattueeseen ja saapui takaisin Rosythiin 28. heinäkuuta. Tämän jälkeen alus oli saattuetehtävissä Britannia-Malta ja Britannia-Cape Town väleillä kesään 1943.

Viimeiset vuodet

Vuoden 1944 lopulla Malaya poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin. Alus oli majoitusaluksena, kunnes se myytiin 20. helmikuuta 1948 Metal Industriesille. Alus hinattiin Faslaneen 12. huhtikuuta romutettavaksi.

Aluksen laivakello on sijoitettu East India Clubille Lontooseen.

Lähteet

• Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X (englanniksi)
• Slader, John: The Red Duster at War – A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1 (englanniksi)
• Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• MaritimeQuest: HMS Malaya kuvissa (englanniksi)

Queen Elizabeth -luokan taistelulaivat

HMS Queen Elizabeth – HMS Warspite – HMS Valiant – HMS Barham – HMS Malaya

Edeltäjä: Iron Duke -luokka – Seuraaja: Revenge-luokka