Herbert Lehman

Herbert Henry Lehman (28. maaliskuuta 1878 New York City, New York – 5. joulukuuta 1963 New York City, New York) oli yhdysvaltalainen demokraattipuolueen poliitikko. Hän toimi New Yorkin kuvernöörinä vuosina 1933–1942 ja edusti osavaltiota sen senaattorina vuosina 1950–1957.

Herbert H. Lehman
New Yorkin senaattori
3. tammikuuta 1950 – 3. tammikuuta 1957
Edeltäjä	John Foster Dulles
Seuraaja	Jacob K. Javits
New Yorkin 45. kuvernööri
1. tammikuuta 1933 – 3. joulukuuta 1942
Varakuvernööri	M. William Bray (1933–1938) Charles Poletti (1939–1942)
Edeltäjä	Franklin D. Roosevelt
Seuraaja	Charles Poletti
New Yorkin varakuvernööri
1. tammikuuta 1929 – 1. tammikuuta 1933
Kuvernööri	Franklin D. Roosevelt
Edeltäjä	Edwin Corning
Seuraaja	M. William Bray
Henkilötiedot
Syntynyt	28. maaliskuuta 1878
Kuollut	5. joulukuuta 1963 (85 vuotta)
Tiedot
Uskonto	Juutalaisuus
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Varhaisemmat vaiheet

Herbert Henry Lehman syntyi New Yorkissa 28. maaliskuuta 1878. Hänen isänsä Mayer Lehman oli saapunut Rimparista, Saksasta vuonna 1848 ja asettui aluksi Montgomeryyn, Alabamaan, harjoittamaan liiketoimintaa. Sisällissodan jälkeen hän muutti New Yorkiin.

Lehman opiskeli Sachs Collegiate - instituutissa New Yorkissa ja valmistuttuaan vuonna 1895 hän jatkoi opintojaan Williams Collegessa, josta hän valmistui vuonna 1899. Yliopiston jälkeen Lehman alkoi työskennellä tekstiilien valmistuksessa. Lopulta hänestä tuli varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja J. Spencer Turner Companyn Brooklynin tehtaalla. Vuonna 1908 Lehmanista tuli sijoituspankki Lehman Brothersin osakas New Yorkissa. Vuoteen 1928 mennessä hän oli kuitenkin vetäytynyt täysin liiketoiminnasta.

28. huhtikuuta 1910 Lehman meni naimisiin Edith Altschulin kanssa. Heillä oli kolme lasta, Peter, John ja Hilda Jane. He asuivat New Yorkissa osoitteessa 820 Park Avenue.

Lehmanin tytär Hilda Jane karkasi Marylandiin ja meni vuonna 1940 19-vuotiaana naimisiin ranskalaisvenäläistä syntyperää olleen Boris De Vadetzkyn kanssa. Pariskunta erosi viiden vuoden kuluttua vuonna 1945.

Politiikassa

Lehman aktivoitui politiikassa vuonna 1920. Hänestä tuli demokraattipuolueen talousvaliokunnan puheenjohtaja vuonna 1928. Hänet valittiin New Yorkin varakuvernööriksi vuosina 1928 ja 1930. Hänet valittiin neljä kertaa New Yorkin kuvernööriksi (vuosina 1932, 1934, 1936 ja 1938). Lehman oli presidentti Franklin Delano Rooseveltin New Deal- politiikan tukija ja toteutti ohjelmaa samassa hengessä New Yorkissa.

3. joulukuuta 1942 Lehman erosi kuvernöörin virasta alle kuukausi ennen toimikautensa päättymistä, kun hänet oli nimitetty Yhdysvaltain kansallisen avustus- ja kunnostustoiminnan johtajaksi. Hän toimi pääjohtajana Yhdistyneiden kansakuntien avustus- ja kuntoutushallinnossa vuosina 1943-1946.

Lehman oli demokraattien ehdokas New Yorkin senaattoriksi vuonna 1946. Lehman sai myös liberaalien ja Amerikan työväenpuolueen ääniä, mutta hävisi kuitenkin republikaanien ehdokkaalle Irving Ivesille. Vuonna 1949 Lehman oli ehdokkaana jälleen, tällä kertaa ylimääräisissä vaaleissa Robert F. Wagnerin erottua. Lehman voitti vaaleissa John Foster Dullesin, joka oli nimitetty hoitamaan virkaa väliaikaisesti Wagnerin erottua. Lehman aloitti kuvernöörin virassa 3. tammikuuta 1950. Myös näissä vaaleissa hän sai ääniä kansanpuolueelta. Amerikan työväenpuolue oli kehottanut jäseniään olemaan äänestämättä ketään ehdokasta. Vuonna 1950 Lehman valittiin uudelleen virkaan, tällä kertaa kokonaiseksi kaudeksi.

Lehman oli yksi kahdesta senaattorista, jotka vastustivat Mississippin senaattori James O. Eastlandin nimittämistä lakivaliokunnan puheenjohtajaksi (toinen vastustaneista oli Oregonin Wayne L. Morse). Hän oli myös senaattori Joseph McCarthyn varhainen ja äänekäs vastustaja.

Lehman oli liberaali senaattori ja hänen ei katsota kuuluneen senaatin "klubin" sisäpiiriin. Hän jäi eläkkeelle eikä ollut enää ehdokkaana vuonna 1956.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herbert Lehman Wikimedia Commonsissa