Herttoniemi
Herttoniemi (ruots. Hertonäs) on niemi ja Helsingin 43. kaupunginosa Kulosaaren itäpuolella. Se sijaitsee Vanhankaupunginlahden, Herttoniemensalmen, Porolahden ja Strömsinlahden rannalla.
| Herttoniemi | |
|---|---|
| Hertonäs | |
 |
|
 Kaupungin kartta, jossa Herttoniemi korostettuna. Helsingin kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Helsinki |
| Suurpiiri | Kaakkoinen suurpiiri |
| Kaupunginosa nro | 43 |
| Pinta-ala | 6,26 km² |
| Väkiluku | 26 047 (1.1.2017) |
| Väestötiheys | 4078 as./km² |
| Osa-alueet | Länsi-Herttoniemi, Roihuvuori, Herttoniemenranta, Herttoniemen yritysalue |
| Postinumero(t) | 00800 (suurin osa Länsi-Herttoniemestä), 00810 (Länsi-Herttoniemen eteläosa ja Herttoniemenranta), 00820 (Roihuvuori), 00880 (Herttoniemen yritysalue)[1] |
| Lähialueet | Kulosaari, Tammisalo, Marjaniemi, Laajasalo, Myllypuro, Itäkeskus, Viikki |
Herttoniemen alueella on kaksi metroasemaa (Herttoniemi ja Siilitie) ja kolmatta on suunniteltu Roihupellon ja Roihuvuoren rajalle Itäkeskuksen ja Siilitien väliin. Alueen maamerkkinä toimii Roihuvuoren vesitorni.
Herttoniemen asukasluku on noin 26 000. Kaupunginosaan kuuluvat Länsi-Herttoniemen (8564 asukasta 1.1.2017), Herttoniemenrannan (9117 as.) ja Roihuvuoren (ent. Itä-Herttoniemen; 7654 as.) alueet, sekä näiden välissä oleva Herttoniemen yritysalue, jolla on noin 5000 työpaikkaa (31.12.2012) ja asukkaita 415.
Herttoniemen peruspiiri
muokkaaHelsingin piirijaossa Herttoniemen peruspiiriin kuuluvat Herttoniemen ja Tammisalon kaupunginosat. Peruspiirin asukasluku on 28 282 (1.1.2017).[2]
Historia
muokkaa
Asutus Herttoniemen alueella on vanhaa. Herttoniemen metroaseman lähellä on yksi Helsingin säilyneistä pronssikautisista haudoista. Herttoniemessä on säilynyt joitain suomalaisperäisiä paikannimiä, jotka kertovat hämäläisten nautinta-alueista ja asutuksesta alueella ennen ruotsalaisten keskiajalla tekemää Uudenmaan kolonisaatiota. Paikannimien valossa Herttoniemen alkuperäinen pysyvä suomalainen asutus oli tullut paikalle mahdollisesti 1100-luvulla.[3]
Herttoniemen kylä oli Helsingin pitäjän vanhimpia. Herttoniemen kartano on Itä-Helsingin vanhin ja se oli Jägerhorn-suvun hallussa jo 1500-luvulla.
Kun Viaporin rakennustöitä johtanut kreivi Augustin Ehrensvärd osti tilan 1752, kartanon alueet ulottuivat idässä Puotilaan ja pohjoisessa Malmille ja Viikkiin. Myös nykyisen Myllypuron alue kuului Ehrensvärdin tilaan. Myöhemmin Herttoniemen kartanon omisti Ruotsinsalmen II taistelun sankari (1790) ja Viaporin Ruotsin vallan ajan viimeinen komendantti Carl Olof Cronstedt. Alueella on myös Strömsin kartano.
Herttoniemen kartanon viimeinen omistaja, maanviljelyneuvos John Bergbom alkoi vuodesta 1880 eteenpäin vuokrata kartanon mailta huvilatontteja. Vuokra-aika oli 50 vuotta. Enimmillään näitä huviloita oli 70 kappaletta. Alue ulottui Herttoniemen rannasta aina Fastholmaan asti. Huviloissa oli asukkaina aatelisia, tehtaanomistajia, liikemiehiä ja poliitikkoja. Paikalle saavuttiin höyrylaivalla, ja matka kaupungista kesti n. 20 minuuttia. Varakkaan väen huvilat olivat alueen eteläosissa, mutta pohjoisosissa, Fastholman alueella oli myös työväestöllä huviloita. Viime mainituilla saattoi olla pihallaan esim. lehmä.[4]
Helsingin maalaiskunnan Herttoniemen alueesta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1917, joskin jo edellisenä vuonna, 1916, Bergbom myi kartanon yhtiölle, jonka oli tarkoitus rakentaa alueelle yksityinen satama ja teollisuusalue, ja alueen huviloita alettiin lunastaa takaisin vuokralaisilta. Yhtiön kuitenkin osti vuonna 1919 Helsingin kaupunki, jolloin yhdyskunnan kehitys keskeytyi eikä sille vahvistettu järjestyssääntöjä. Kaupan myötä lähes 30 huvilaa palstoineen siirtyi kaupungille. Huviloita vuokrattiin kaupungin omien virkamiesten kesänviettopaikoiksi. Osa huviloista vuokrattiin vakituiseen käyttöön, osa taas erilaisille yhdistyksille.[4][5]
Lopun alku koitti 1930-luvulla, kun kaupunki ryhtyi rakentamaan Herttoniemeen öljysatamaa ja sinne vievää rautatietä. Kaupunki laati ja vahvisti Herttoniemen satama- ja teollisuusalueille rakennussuunnitelmat kadunnimistöineen, edelliselle vuonna 1936 ja jälkimmäiselle vuonna 1943. Alueen halki rakennettiin myös valtatie, nykyisen Itäväylän kohdalle. Tuolloin osa huviloista purettiin, joskin suurimmat muutokset tapahtuivat vasta sotien jälkeen.[4][5]
Huviloita on vuoteen 2020 tullessa säilynyt ainoastaan yksi, ja alueen monista huviloista ei näytä säilyneen edes valokuvia, kertoo alueesta kirjaa suunnitteleva antikvaarinen kirjakauppias, historioitsija ja tietokirjailija Jan Strang.[4]
Alue liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa 1946. Liitosalueille ruvettiin rakentamaan uudenlaisia asuinalueita, joista Herttoniemi oli ensimmäinen ja suurin. Herttoniemen lähiön arkkitehteinä toimivat Märta Blomstedt ja Kaj Englund työtovereineen, ja sille laadittiin nykyaikainen kokonaissuunnitelma. Ensimmäiset omakotitalot Herttoniemeen rakennettiin heti alueliitoksen jälkeen vuonna 1946 ja kolmen vuoden kuluttua ryhdyttiin rakentamaan Arava-taloja. Alun perin Herttoniemen kylään ja kaupunginosaan kuulunut Myllypuro siirrettiin Vartiokylän kaupunginosaan vuonna 1959 ja muodostettiin sen osa-alueeksi.[6][7] Herttoniemen alueella ovat asuneet muun muassa kirjailijat F. E. Sillanpää ja Arvo Turtiainen sekä presidentti Tarja Halonen nuoruudessaan.
Herttoniemessä on säilynyt nähtävissä osa Helsinkiä ympäröivistä, ensimmäisen maailmansodan aikaisista maalinnoituksista.
Nimistö
muokkaaHerttoniemen nimi on nykyisin ruotsiksi Hertonäs, mutta se on esiintynyt myös muodoissa Hertte nesse (1513), Hertenese (1520), Hertones (1548), Hertugenäs (1555).[3]
Kylännimen Hertonäs määriteosa on mahdollisesti muinaisruotsin sanasta härtoghe, joka on tarkoittanut herttuaa. Herttoniemelle nimensä antanut asukas oli mahdollisesti Porvoon tutkintakäräjillä vuonna 1405 mainittu Laurens Herthoge -niminen henkilö. Lisänimi voi olla saksalaista perua.[3] Suomenkielinen nimi esiintyi vielä 1950-luvulla myös muodossa Herttuaniemi.
Nykyinen Länsi-Herttoniemen nimistö noudattaa kahta teemaa. Suurin osa alueen kaduista on saanut nimensä Suomessa esiintyvien villieläinten mukaan, kuten Siilitie, Susitie, Karhutie ja Hirvitie. Muutamien katujen nimet liittyvät viereiseen Herttoniemen mäkikeskukseen kuten Hiihtomäentie, Mäenlaskijantie ja Hiihtäjäntie. Roihuvuoressa valtaosa nimistöstä on taas satuaiheita kuten Punahilkantie, Keijukaisenpolku tai Satumaanpolku. Herttoniemen yritysalueella taasen katujen nimistö liittyy pääasiassa ammattinimikkeisiin kuten Sahaajankatu, Mekaanikonkatu ja Konemestarinkatu.
Herttoniemenrannan katunimistö on osin peräisin teollisuusalueelta ja öljysatamasta, kuten Hitsaajankatu, Paasivaarankatu tai Bengtankuja. Muuten katujen nimet liittyvät vanhoihin paikannimiin, mutta erityisesti Herttoniemen kartanoon ja siellä vaikuttaneisiin henkilöihin kuten Linnanrakentajantie, Abraham Wetterin tie, Neitojenpolku ja Amiraali Cronstedtin ranta.
Liikenneyhteyksiä Herttoniemeen
muokkaaMetro
muokkaaHerttoniemen ja Siilitien metroasemilla pysähtyvät Kivenlahdesta Itäkeskuksen kautta Vuosaareen ja Tapiolasta Itäkeskuksen kautta Mellunmäkeen liikennöivät metrojunat.
Bussit
muokkaa |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Herttoniemen metroaseman yhteydessä oleva bussiterminaali on tärkeä vaihtoasema metron ja bussien välillä, ja sinne päättyy useita syöttölinjoja, erityisesti Laajasalon suunnasta. Lisäksi metroaseman kautta kulkee joitakin poikittaislinjoja ja kaikki metroliikennettä korvaavat Itä-Helsingin yölinjat. Metroaseman kohdalla on myös kaukoliikenteen bussien pysäkki.
Alla olevat bussilinjat kulkevat bussiterminaalin kautta, lisäksi esimerkiksi monet yöbussit kulkevat Herttoniemen kautta.
- 79 (Herttoniemen metroasema – Latokartano – Malmi – Siltamäki – Puistolan asema)
- 80 (Herttoniemen metroasema – Roihuvuori – Itäkeskuksen metroasema)
- 81 (Kulosaari – Herttoniemen metroasema – Länsi-Herttoniemi)
- 82 (Herttoniemen metroasema – Roihuvuori – Itäkeskuksen metroasema)
- 82B (Herttoniemen metroasema – Tammisalo – Roihuvuori – Itäkeskuksen metroasema)
- 83 (Herttoniemen metroasema – Tammisalo)
- 84 (Herttoniemen metroasema – Gunillankallio)
- 85 (Herttoniemen metroasema – Jollas)
- 85B (Herttoniemen metroasema – Yliskylä – Jollas)
- 86 (Herttoniemen metroasema – Santahamina)
- 88 (Herttoniemen metroasema – Kaitalahti)
- 88B (Herttoniemen metroasema – Kruunuvuorenranta)
- 89 (Herttoniemen metroasema – Yliskylä)
- 90N (Rautatientori – Länsi-Herttoniemi – Vuosaari (Kallvikintie))
- 500 (Itäkeskuksen metroasema - Pasila - Munkkivuori)
- 510 (Herttoniemen metroasema – Pasila – Meilahti – Aalto-yliopiston metroasema – Tapiolan metroasema)
- 802 (Itäkeskuksen metroasema – Jollas)
Kuvia Herttoniemestä
muokkaa-
Herttoniemen kartanon päärakennus -
Alueen toisen kartanon Strömsin kartanon päärakennus, jossa toimii nykyisin Helsingin kuvataidekoulu. -
-
Eränkävijäntori Länsi-Herttoniemessä -
-
Rintamamieskerrostalo Roihuvuoressa entisessä Itä-Herttoniemessä -
Vanha K-Supermarket -ruokakauppa lähellä metroasemaa -
-
Siilitien aluetta Länsi-Herttoniemessä -
Venevalkama ja kaistale Herttoniemenrantaa mereltä kuvattuna -
Herttoniemen mäkikeskuksen suurin, vuonna 2019 purettu hyppyrimäki -
Herttoniemen yritysaluetta
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Helsingin karttapalvelu (Aineistot > Aluejaot > Postinumeroalueet ja Kaupunginosat) Helsingin kaupunki. Viitattu 11.8.2022.
- ↑ Netta Mäki, Pekka Vuori: Helsingin väestö vuodenvaihteissa 2016/2017 ja väestönmuutokset vuonna 2016 Helsingin väestö vuodenvaihteissa 2016/2017 ja väestönmuutokset vuonna 2016. 2017. Helsingin kaupunki. Viitattu 22.5.2018.
- ↑ a b c Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 90-92. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
- ↑ a b c d Liisa Niemi: Kaupungistuminen murskasi Herttoniemen huvilaidyllin. Helsingin Sanomat, 27.2.2020, s. A 14–15. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 27.2.2020.
- ↑ a b Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 201. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
- ↑ Helsingin kadunnimet, s. 207.
- ↑ Meinander, Henrik: Tasavallan tiellä, s. 281. Schildts Kustannus Oy, 1999. ISBN 951-50-1055-1
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herttoniemi Wikimedia Commonsissa
- Herttoniemen kartta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Herttoniemi-seuran kotisivut
- Helsinki alueittain (2005). Herttoniemen peruspiiri (pdf)
- Kuvia Herttoniemen kartanosta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Herttoniemen huvila-alueen (1880-1950) kartta ja historia