Hillo

Hillo on marjoista tai hedelmistä sekä sokerista ja vedestä keittämällä tai soseuttamalla valmistettua makeaa sosetta tai hyytelöä, jota käytetään mausteen tavoin tai esimerkiksi leivänpäällysteenä. Hillon koostumuksen ja säilyvyyden parantamiseksi voidaan käyttää myös pektiiniä ja gelatiinia sekä hapettumisenestoaineita. Hilloa voidaan käyttää ruoan täytteenä tai lisukkeena – usein hilloa syödään pannukakun tai ohukaisten kera. Sitä käytetään myös munkkien täytteenä.

Mustikkahillon valmistusta

Hilloaminen on oiva keino lisätä elintarvikkeiden säilyvyyttä. Kun hilloa valmistettaessa saavutetaan 104 °C:n lämpötila, marjojen tai hedelmien hapot ja pektiini reagoivat sokerin kanssa, ja tämän jälkeen hillo jähmettyy jäähtyessään. Eräät marjat ja hedelmät kuten herukat, karviaiset, omenat ja sitrushedelmät sisältävät runsaasti pektiiniä ja hilloutuvat täten helposti. Muita hilloja kuten mansikkahilloa valmistettaessa on syytä lisätä pektiiniä tai muita aineita, jotta hillosta tulisi riittävän kiinteää. Nykyaikaista hillonvalmistusta helpottaa hillosokeri, jossa on sokerin lisäksi muita hilloamiseen tarvittavia aineita. Esimerkiksi mansikkahilloa valmistettaessa marjat ja sokeri on hyvä laittaa kattilaan kerroksittain. Sen sijaan väkeviä aineita sisältäviä raaka-aineita, kuten herukoita tai raparperia käytettäessä hilloon keitetään ensin sokeriliemi ja hillottava aines lisätään myöhemmin. Hilloja voidaan valmistaa myös useiden marja- ja hedelmälajien yhdistelminä. Hilloa voidaan tehdä paitsi keittämällä, myös pakastamalla. Tällöin hilloamiseen käytetään erityistä pakastehilloamisainetta. Tällöin sokeria tarvitaan vähemmän kuin hilloa keitettäessä. Pakastamalla hilloa valmistettaessa vitamiinit säilyvät hyvin, mutta tällä tavoin valmistettu hillo säilyy jääkaapissa pitkää aikaa.

Hillon koostumukseen vaikuttaa myös se, mitä hedelmän tai marjan osia valmistukseen käytetään. Normaalisti hillo sisältää siemeniä ja ohuita kuorenpaloja, mutta jos marja- tai hedelmämassa suodatetaan läpikuultavaksi, sitä kutsutaan hyytelöksi. Mikäli mukana on paksumpia kuorenpaloja kuten appelsiininkuorta, tuotetta kutsutaan marmeladiksi.

Erilaisia hilloja

Mansikkahilloa

Mansikkahillo on mansikoista valmistettavaa hilloa. Hilloa voidaan käyttää muun muassa kakkujen täytteenä ja ohukaisten päällysteenä. Mansikkahilloa on Suomessa ja myös muissa Pohjoismaissa saatavilla teollisena valmisteena kuten myös esimerkiksi vadelma- tai puolukkahilloa, mutta hillo on ollut myös kotikeittiöissä eräs perinteisistä tavoista säilöä kesän mansikkasatoa talven varalle.

Omenahillo on omenoista valmistettavaa hilloa. Eräät hillot voivat sisältää myös omenanpaloja. Valkea kuulas, Antonovka ja Atlas ovat hyviä hillo-omenia. Omenahillon mausteeksi sopivat kaneli, vanilja, inkivääri tai sitruunan kuori. Appelsiinihillossa käytetään yleensä hedelmälihan ohella myös appelsiinin kuoren ulointa osaa suikaleina. Se sopii leivonnaisten miedon makuisiin täytteisiin. Raparperihillo sopii paitsi lettujen ja jogurtin päälle, myös kakkuihin ja muihin leivonnaisiin.

Puolukkahilloa leivän päällä.

Puolukkahillo on sokeriin sekoitestusta puolukasta valmistettavaa hilloa. Eräät teolliset merkit sisältävät myös vettä. Puolukkahillo on erityisen suosittua skandinavialaisessa keittiössä. Säilöntäaineiden käyttö ei ole välttämätöntä, sillä puolukka sisältää bentsoehappoa, joka toimii säilöntäaineena. Puolukkahillo sopii lisäkkeeksi muun muassa kaalista valmistetuille ruoille. Mustikkahillo taas on mustikoista valmistettavaa hilloa, jonka mausteeksi sopivat kardemumma ja vanilja.

Vadelmahilloa purkissa.

Vadelmahillo on vadelmista valmistettavaa hilloa. Se sisältää suhteellisen paljon siemeniä, mutta sitä voidaan käyttää muiden hillojen tapaan. Vadelmahilloa käytetään muun muassa runebergin torttuihin. Se sopii myös paahtoleivän ja voileipäkeksin päälle. Lakkahillo on Lapissa perinteinen myyntituote, jota on tapa käyttää juustoleivän päällä.

Aiheesta muualla

• Hillot. Martat.fi