Interstate Highway System
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Dwight D. Eisenhower National System of Interstate and Defense Highways eli Interstate Highway System on Yhdysvaltojen valtakunnallinen valtatieverkosto, jonka rakentamisen käynnisti presidentti Dwight D. Eisenhower. Järjestelmän perustana on Federal-Aid Highway Act vuodelta 1956, pidemmin National Interstate and Defense Highways Act. Lain syntymiseen vaikutti Yhdysvaltain autoteollisuuden tarmokas lobbaus ja Eisenhowerin vankka tuki. Eisenhower oli toisen maailmansodan aikana Euroopassa palvellessaan vaikuttunut Hitlerin luomasta moottoritieverkostosta ja nähnyt sen tulevaisuuden liikenteen valtasuonena. Lähtemättömän vaikutuksen häneen oli myös jättänyt kulkeminen halki Yhdysvaltojen pitkin Lincoln Highwayta nuorena sotilaana vuonna 1919.
Interstate-verkoston pituus oli vuonna 2002 yhteensä 75 198 kilometriä. Interstate Highwayt yhdistävät maan merkittävät kaupungit toisiinsa, ja monista muista maista poiketen moottoritiet kulkevat hyvin usein kaupunkien keskustojen läpi.
Historiaa
muokkaa
Vuonna 1912 Yhdysvalloissa oli 3,5 miljoonan kilometrin pituinen tieverkosto, mutta asvaltoituja niistä ei ollut ainoatakaan ja vain 300 000 kilometriä oli päällystetty hiekalla, soralla tai kivellä. Asian muuttamiseksi perustettiin Lincoln Highway Association (LHA), joka jo seuraavana vuonna päätti tien lopullisen reitin.[1] 1920-luvulla oli jo saatu kehitettyä alempitasoista Highway-järjestelmää osavaltiotasolla, esimerkiksi New Yorkin osavaltion Parkway System. Autoliikenteen kasvaessa räjähdysmäisesti suunnittelijat näkivät tilanteen vaativan valtakunnallista järjestelmää korvaamaan paikallinen. Tämä sama nähtiin myös muualla autoistuneessa maailmassa, tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Vaikka Interstate-järjestelmän rakentaminen jatkuu, se julistettiin virallisesti valmiiksi jo vuonna 1991 jolloin alkuperäisestä suunnitelmasta oli jäänyt toteuttamatta noin 2,5 kilometriä. Tieverkon rakentamiseen kului 35 vuoden aikana 114 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Maankäyttö ja rahoitus
muokkaaUseassa kaupungissa Interstaten johtaessa keskustan halki on rakennusmaan täydellisen hyödyntämisen vuoksi tie rakennettu useaan kerrokseen, tai tiet alittavat rakennukset tunnelissa. Lähes kaikki Interstate-tiet ovat osavaltioiden tai tietulliyhtiöiden ylläpitämiä, vain kolmessa paikassa ne saavat liittovaltion rahoitusta; Woodrow Wilsonin silta, Interstate 95 ja Interstate 495. Muutamissa paikoissa ylläpidosta vastaa paikallishallinto; Baltimoressa Interstate 70 ja 80 kaupungin sisällä, New York Cityssä lyhyt osuus Interstate 278:aa, Washington D.C.:ssä osia Interstate 66, 295, 395, 695 kaupungin sisällä. Interstate-nimitys on käytössä myös Alaskassa ja Puerto Ricossa budjettiteknisistä syistä, vaikka niitä ei ole rakennettu Interstate-standardin mukaisiksi. Puerto Ricossa näistä teistä käytetään nimitystä Autopistas.
Lähes kaikki osavaltioiden pääkaupungit on yhdistetty Interstate Highway -järjestelmään, vain viisi kaupunkia on sen ulkopuolella. Määrä vähenee vielä kun Interstate 580 Renon ja Carson Cityn välille Nevadassa valmistuu. Vilkkaimmin liikennöity Interstate Highway -osuus on Interstate 405 Seal Beachissa Kaliforniassa. Vuonna 2002 liikennemääräksi arvioitiin 377 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.
Interstate-verkosto on luotu myös maanpuolustuksellisia tarpeita silmällä pitäen, ja Yhdysvalloissa onkin levinnyt kaupunkitarina siitä, että joka viides maili Interstate-teistä olisi rakennettu niin suoraksi ja tasaiseksi, että niitä voitaisiin käyttää sotilaskoneiden kiitoratana. Tämä tarina ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Tieteen kuvalehti Historia 14/2013, s. 56–47
Aiheesta muualla
muokkaa
- Interstate Higways list (englanniksi)
(
) (
) 
(
) 
(
) 
(
) 
(
) 
(
) (
) 
(
) (
) 
(
) (
) 
(
) (
) (
) 
(
) ( ) 
(
) 
(
) 
