Irgun
Israelin maan kansallinen sotilasjärjestö (hepr. הארגון הצבאי הלאומי בארץ ישראל, Ha-Irgun ha-Tzva’i ha-Le’umi be-Eretz Jisrael, lyhyemmin Irgun, hepr. ארגון, ’järjestö’, tai heprealaisen lyhennyksen mukaan Etzel, hepr. אצ״ל) oli sionistinen terroristijärjestö, joka irrottautui vuonna 1931 Avraham Tehomin johdolla vanhemmasta Hagana-järjestöstä. Hagana oli perustettu vuonna 1920 suojelemaan Palestiinan juutalaissiirtolaisia arabien hyökkäyksiä vastaan. Huomattavasti aggressiivisemman taktiikan omaksunutta Irgunia on pidetty näkökannasta riippuen terroristijärjestönä. [1][2]
| Irgun | |
|---|---|
| Irgun tsevai leumi | |
 |
|
| Perustettu | 1931 |
| Lakkautettu | 1948 |
| Tyyppi | aseellinen järjestö |
| Toiminta-alue |
Palestiina Israel |
Irgun teki iskuja brittejä ja Palestiinan arabeja vastaan. Iskuihin lukeutuivat esimerkiksi King David Hotelin pommi-isku ja Deir Yassinin verilöyly. Israelin itsenäistyessä Irgun liittyi maan puolustusvoimiin, mutta ajautui välirikkoon maan hallinnon kanssa niin sanotussa Altenan tapauksessa. Järjestö lakkautettiin ja sen jäsenet liittyivät puolustusvoimiin. Järjestön revisionistista perinnettä jatkoi poliittinen puolue Herut, joka oli puolestaan nykyisen Likudin edeltäjä.
Historia
muokkaaPerustaminen
muokkaa
Irgun sai alkunsa vuonna 1920 perustetun juutalaisen puolustusjärjestö Haganan piireistä.[3] Vuonna 1931 joukko sen komennon jäseniä kokoontui Jerusalemissa Avraham Tehomin johdolla. Haganan pelkkään puolustukselliseen luonteeseen turhautuneet jäsenet liittoutuivat aseellisen Betar-järjestön kanssa muodostaen oman aktiivisemman ryhmittymänsä. Ero Haganaan kasvoi Arabikapinan puhjettua. Järjestössä ilmeni eri mielipiteitä siitä, miten juutalaisten tulisi vastata arabiryhmien tekemiin iskuihin. Huhtikuussa 1937 muodostettiin kostoiskuja arabeja vastaan kannattanut Irgun tsevai leumi, jota johti Vladimir Jabotisnky. Järjestöön liittyivät etenkin revisionistit, mutta noin 3 000 jäsentä palasi Juutalaistoimiston alaisuudessa toimineen Haganan riveihin. Juutalaistoimisto tuomitsi Irgunin iskut arabeja vastaan ja monia Irgunin jäseniä pidätettiin. Esimerkiksi Shelomo Ben-Yosef hirtettiin arabeja kuljettaneen bussin tulittamisesta. Tästä huolimatta Irgun kiihdytti iskujaan. Se järjesti myös juutalaisten laitonta maahanmuuttoa Palestiinaan.[4]
Aseellisten iskujen lisäksi Irgun julkaisi propagandaa. Palestiinassa se julkaisi sanomalehtiä ja lentolehtisiä, sekä piti yllä maanalaista radioasemaa. Järjestön logossa kuvattuna on Palestiinan ja Transjordanian kartta, sekä kivääriä kohottava käsi.[4]
Toinen maailmansota
muokkaa
Arabikapinan selvittämiseksi laadittu brittien vuoden 1939 valkoinen paperi sisälsi esimerkiksi rajoituksia juutalaisten maahanmuutolle.[3] Irgun alkoi kohdistaa sen laatimisen jälkeen iskuja myös Palestiinan mandaatin brittihallintoa vastaan. Brittiviranomaiset vastasivat laajoin pidätyksin. Toisen maailmansodan puhjetessa brittien vankiloissa oli satoja Irgunin jäseniä. Heihin lukeutui esimerkiksi järjestön johtaja David Raziel. Maailmansodan sytyttyä Irgun julisti tulitauon. Tämä johti uuteen jakaumaan järjestön sisällä. Avraham Stern erkani seuraajineen omaksi Lehinä tunnetuksi tulleena järjestönään kesäkuussa 1940. Lehi jatkoi brittien vastaista toimintaa. Irgunin jäseniä taisteli puolestaan brittien puolella. David Raziel kaatui salaisessa operaatiossa saksalaismielistä Irakin hallintoa vastaan toukokuussa 1941. Hänen jälkeensä Irgunin johtoon nousi ensin Ya‘akov Meridor ja joulukuussa 1943 Menachem Begin.[4]
Mandaattihallinnon heikkeneminen
muokkaa
Maailmansodan kuluessa natsi-Saksan toimeenpanema holokausti alkoi tulla tunnetuksi. Hagana aloitti iskunsa brittejä vastaan uudestaan helmikuussa 1944 esimerkiksi maahanmuuttorajoitusten takia. Brittiviranomaiset vastasivat jälleen pidättämällä ja karkottamalla Irgunin jäseniä. Vihollisekseen Irgun sai myös Juutalaistoimiston ja Haganan. Jälleen kerran vastatoimet eivät kuitenkaan pysäyttäneet Irgunin iskuja. Kohteiksi joutuivat esimerkiksi poliisiasemat, sotilastukikohdat ja ifrastuktuuri kuten sillat. Toukokuussa 1945 räjäytettiin Kirkukin ja Haifan välinen öljyputki. Britannassa sionismin vastainen linja koveni maailmansdan päättyessä. Tämä sai Irgunin, Lehin ja Haganan liittoutumaan keskenään. 22. heinäkuuta 1946 Irgun teki suuren pommi-iskun King David Hotelille Jerusalemissa.[4]
Juutalaisjärjestöjen liittouma hajosi monien Juutalaistoimiston johtajien pidätysten jälkeen. Brittijoukkoja vahvistettiin ja ne toteuttivat entistä ankarampia pidätyksiä, ulkonaliikkumiskieltoja ja kuolemantuomioita. Irgunin jäsenet ottivat puolestaan esimerkiksi panttivankeja ja laajensivat toimintaansa ulkomaille. 31. lokakuuta 1946 tehtiin pommi-isku Britannian suurlähetystöön Roomassa. 16. huhtikuuta 1947 neljä Irgunin jäsentä, Dov Gruner, Yehiel Drezner, Mordekhai Alkahi jha Eliezer Kashani hirtettiin Akkon vankilassa. Meir Feinstein oli saamassa kuolemantuomion yhdessä Lehin jäsen Moshe Barazanin kanssa, mutte he räjäyttivät itsensä 27. huhtikuuta sellissään Jerusalemissa. 4. toukokuuta Irgunin jäsenet iskivät Akkon vankilaan vapauttaen 41 Irgunin ja Lehin jäsentä. Kiihtyvän toiminnan seurauksena brittijoukot joutuivat lopulta vetäytymään niinsanotuille turva-alueille, joissa ne olivat käytännössä piiritettyinä. Kun britit olivat langettaneet kuolemantuomiot kolmelle muulle Irgunin jäsenelle, Irgun sieppasi ja hirtti kaksi brittiläistä kersanttia.[4]
Juutalaisten ja arabien sota
muokkaa
Yhdistyneet kansakunnat teki Palestiinan jakosuunnitelmansa juutalaisten ja arabien valtioihin 29. marraskuuta 1947. Tilanne kiihtyi arabien ja juutalaisten väliseksi sodaksi. 25. huhtikuuta 1948 Irgun aloitti suurimuotoisen hyökkäyksen arabien asuttamaa Jaffan kaupunkia vastaan. [4] Irgun toteutti 9. huhtikuuta 1948 erityisen verisen hyökkäyksen Deir Yassinin kylään surmaten toistasataa paikallista siviiliä.[3] Juutalaistoimisto tuomitsi iskun[4], mutta Palestiinan arabiväestössä se levitti kuitenkin paniikkia ja vaikutti arabiväestön laajaan pakoon alueelta.[3]
Israelin itsenäisyysjulistuksen jälkeen alkoi Israelin itsenäisyyssota. Irgun tarjoutui lakkauttamaan oman toimintansa ja liittymään Israelin puolustusvoimien alaisuuteen.[4] Liitos tehtiin virallisesti, mutta käytännössä vain osittain. Irgun ja Lehi muodostivat omia yksiköitään ja Jerusalemissa ne toimivat edelleen myös kokonaan itsenäisesti.[3]
Itsenäisyyssodan ensimmäisen tulitauon aikana 20. kesäkuuta 1948 Israeliin saapui salaa aseita ja uusia taistelijoita Irgunille toimittanut laiva Altalena. Niin sanottu Altalenan tapaus rikkoi Irgunin ja Israelin hallinnon välit. Irgun halusi osan aseista pelkästään omaan käyttöönsä, mihin maan tuolloin väliaikainen hallinto ei suostunut, vaan vaati laivan tarvikkeiden luovuttamista kokonaisuudessaan.[4] Lopulta laiva räjähti David Ben-Gurionin määräämässä iskussa Tel Avivin edustalla. Räjähdyksen yhteydessä puhjenneissa yhteenotoissa Irgunin ja puolustusvoimien välillä kuoli noin 20 henkilöä. Suuremmalta selkkaukselta vältyttiin paljolti Menachem Beginin vetoomuksen ansiosta.[3] Tapauksen jälkeen oli kuitenkin selvää, että Israel ei enää hyväksyisi juutalaisten aseellisten järjestöjen itsenäistä toimintaa. Jerusalemissa toimineet viimeiset Irgunin itsenäiset yksiköt määrättiin liittymään puolustusvoimiin 21. syyskuuta 1948.[4]
Irgunin kieltämisen jälkeen vuonna 1948 sen revisionistista perinnettä jatkoi poliittinen puolue Herut, joka oli puolestaan nykyisen Likudin edeltäjä.[3]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Yehuda Lapidot: Etzel Etzel.org. Arkistoitu 28.12.2017. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Yehuda Lapidot: Establishment of the Irgun Etzel.org. Arkistoitu 7.11.2020. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Juusola, Hannu: Israelin historia, s. 56, 64, 69, 290-291. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-559-1
- ↑ a b c d e f g h i j Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 10 Inz-Is, s. 27-28, 210. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Irgun Wikimedia Commonsissa
