Itä

Itä on yksi neljästä pääilmansuunnasta, pohjoisesta 90° myötäpäivään. Itä on se suunta, johon maapallo pyörii; näin ollen maapallon pinnalla olevan tarkkailijan näkökulmasta taivaankappaleet, kuten Aurinko, näyttävät vuorokauden kuluessa nousevan idästä ja laskevan länteen.

Maantieteellisenä alueena

Itämaista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä Aasiaa. Tämä juontaa juurensa siitä, että Aasia on itäisin osa perinteisesti länsimaissa tunnettua aluetta, niin sanottua Vanhaa maailmaa.

Lähi-idäksi kutsutaan aluetta, johon kuuluvat muun muassa Arabia ja Mesopotamia. Toisaalta eräissä kielissä, kuten englannissa, Lähi-itä (Near east) tarkoittaa suppeampaa aluetta Israelin ympäristössä, ja Keski-itä (Middle East) tarkoittaa jotakuinkin samaa kuin suomen kielen Lähi-itä.

Keski-itä oli alun perin brittien käyttämä nimitys alueesta, johon kuului Lähi-itä ja Etelä-Aasia Kaukoitään asti. Etelä-Aasian valtioita olivat Irak, Iran, Afganistan, Belutšistan, Pakistan, Intia ja Burma. Myös Koillis-Afrikan katsottiin usein kuuluvan Keski-itään. Myöhemmin Keski-idällä tarkoitettiin aluetta, johon kuuluvat Turkki, Egypti, Israel, Iran ja Lounais-Aasian arabivaltiot.^[1]

Itä-Aasiaan taas kuuluvat muun muassa Japani, Kiina, Vietnam, Indonesia ja Thaimaa. Idässä on myös Oseania. Suomen itänaapuri on Venäjä. Kylmän sodan aikana idällä tarkoitettiin usein Neuvostoliittoa ja muita itäblokin maita eli Varsovan liittoon kuuluneita Itä-Euroopan sosialistisia maita.

Eri yhteyksissä itä voi tarkoittaa myös jonkin maan tai alueen, kuten Yhdysvaltain, itäosaa.

Aurinko itää.

Sanan alkuperä

Sana itä tulee luultavasti siitä, että aurinko nousee idästä, eli aurinko itää sieltä päin.^[2] Itää, eli aamun sarastusta ja auringonnousun ilmansuuntaa merkitsevä ikivanha suomalais-ugrilainen sana on koi.^[3]

Katso myös

Lähteet

↑ Uusi tietosanakirja. (Osa 10, palsta 431, hakusana Keski-Itä) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
↑ Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992-2000. ISBN 951-717-692-9
↑ Kointähdestä aamutähdeksi Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.5.2021.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itä Wikimedia Commonsissa

	Pääilmansuunnat	Väli-ilmansuunnat
	pohjoinen	koillinen
	itä	kaakko
	etelä	lounas
	länsi	luode

[1] Uusi tietosanakirja. (Osa 10, palsta 431, hakusana Keski-Itä) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.

[2] Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992-2000. ISBN 951-717-692-9

[3] Kointähdestä aamutähdeksi Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.5.2021.

[1]

[2]

[3]