Jackie Robinson
Jack Roosevelt ”Jackie” Robinson (31. tammikuuta 1919 – 24. lokakuuta 1972) oli yhdysvaltalainen baseballpelaaja.[1] Hänestä tuli ensimmäinen modernin aikakauden afroamerikkalainen Major League -pelaaja vuonna 1947, jolloin hän aloitti uransa Brooklyn Dodgersissa (veljekset Moses Fleetwood Walker ja Wadley Walker pelasivat liigassa 1880-luvulla). Hän oli mukana voittamassa joukkueen ensimmäistä World Series -mestaruutta vuonna 1955, ja vaikutti samassa joukkueessa aina vetäytymiseensä vuonna 1956.
Toisena pesämiehenä maineeseen noussut Robinson oli kuusinkertainen All-Star-pelaaja. Hän oli myös National Leaguen Rookie of the Year (1947) ja Most Valuable Player (1949).
Robinson oli toisen maailmansodan veteraani. Hän esitti vuonna 1950 itseään elämäkertaelokuvassa The Jackie Robinson Story. Hän voitti paikan Baseball Hall of Famessa vuonna 1962[2], ja hän on saanut Kongressin kultamitalin ja Presidentin vapaudenmitalin.
Robinson kuoli diabeteksen ja sydänvaivojen seurauksena ollessaan vasta viidenkymmenenkolmen. MLB jäädytti hänen numeronsa (42) hänen debyyttinsä 50-vuotispäivänä 15. huhtikuuta 1997. Vuodesta 2004 alkaen MLB on juhlistanut päivämäärää 15. huhtikuuta nimeämällä sen Jackie Robinson -päiväksi. Vuodesta 2007 alkaen kaikkien joukkueiden kaikki pelaajat käyttävät tuona päivänä numeroa 42, joka muina päivinä on jäädytetty koko liigassa.
Lähteet
muokkaa- ↑ Jackie Robinson baseball-reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 28.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Jackie Robinson Hall of Famers. National Baseball Hall of Fame. Viitattu 3.2.2020. (englanniksi)
