Jacob Kavaleff
Jacob Kavaleff (9. toukokuuta 1870 Helsingin maalaiskunta – 27. tammikuuta 1936 Helsingin maalaiskunta)[1] oli suomalainen kartanonomistaja ja maanviljelysneuvos, joka kehitti maanviljelystä ja metsänhoitoa. Hän omisti suuret tilukset Helsingin maalaiskunnassa nykyisen Helsingin alueella.
| Jacob Kavaleff | |
|---|---|
 Jacob Kavaleff noin vuonna 1900. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. toukokuuta 1870 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 27. tammikuuta 1936 (65 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Ammatti | kartanonomistaja |
| Vanhemmat |
Alexis Kavaleff (isä) Henriette Kavaleff os. Zingel (äiti) |
| Puoliso | Sophie Dorothé Kavaleff os. Cramer |
| Lapset |
Alexis Kavaleff Heinrich Kavaleff Carl Kavaleff Eugen Kavaleff |
Sukutausta ja nuoruus
muokkaaKavaleffin alkuperältään venäläinen kauppiassuku tuli 1820-luvulla Lappeenrannasta Helsinkiin, siirtyi vähitellen muista liiketoimista suurmaatalouteen ja sulautui Suomen ruotsinkieliseen eliittiin.[1] Kauppias Jacob Kavaleff (1799–1879) oli vuonna 1845 ostanut Tuomarinkylän kartanon Helsingin maalaiskunnassa. Maanviljelysneuvos Jacob Kavaleff peri tämän kartanon isältään, vuonna 1887 kuolleelta proviisori Alexis Kavaleffilta.[1][2] Kavaleff kävi seitsemän luokkaa Helsingfors Lyceumia ja opiskeli maataloutta Hallessa ja Jenassa Saksassa ennen kuin ryhtyi johtamaan Tuomarinkylän tilanhoitoa vuonna 1888. Kartanon omistus siirtyi virallisesti hänelle vuonna 1894 hänen saksalaiselta leskiäidiltään Henriette Kavaleffilta os. Zingeliltä.[1]
Kartanonomistajana
muokkaaKavaleff kehitti Tuomarikylästä yhden Suomen suurimmista maanviljelystiloista ja hankki omistukseensa myös läheisen Niskalan (Nackböle) ja vuonna 1913 Haltialan (Tomtbacka) kartanotilan.[3] Kavaleff toi Suomeen uusia viljelymenetelmiä, kasvilajeja, maatalouskoneita ja friisiläistä karjaa. Hänellä oli parhaimmillaan 300 lypsylehmää ja hän kasvatti tiloillaan monenlaisia eläimiä. Joukossa oli jopa kaksi sutta, karhu, hirvi ja poroja.[1][4][5][3] Hän tuotatti siemeniä eri maanosista ja perusti oman koepuutarhan viljelyskasvien siemenkauppaa varten sekä vuonna 1905 Helsingin seudun ensimmäisen taimitarhan eksoottisille puu- ja pensaslajeille. Kavaleffilla oli Haltialassa myös oma mylly, saha, sähkölaitos ja kiskoyhteys taimitarhaan.[1][4] Kavaleffin taimitarhasta syntynyt Niskalan arboretum eli puulajipuisto on yhä olemassa, nykyään rauhoitettuna suojelukohteena.[6][7]
Kavaleff myi vuonna 1917 Tuomarinkylän kartanon Helsingin kaupungille ja vuonna 1934 myös Haltialan ja Niskalan tilat, mutta kauppakirjaan sisältyneen ehdon ansiosta hänen jälkeläisensä saivat asua Tuomarinkylän päärakennuksessa 1950-luvun lopulle saakka. Sen jälkeen rakennus restauroitiin ja muutettiin kartanomuseoksi.[1][8] Suurin osa entisistä Kavaleffin maista siirtyi vuoden 1946 alueliitoksessa osaksi Helsinkiä.
Muu toiminta
muokkaaKavaleff osallistui monien suurtilallisten yhteisten yritysten perustamiseen ja istui niiden johtoelimissä. Joukossa olivat Suomen Keskinäinen Eläinvakuutusyhtiö (perustettu 1896), Maanviljelijäin keskusosuuskunta Labor (1897), Maanviljelijäin Maitokeskus (1907), Landtmannabanken (1910)[9], Svenska Finlands Lantmannabank (1923)[10] sekä vakuutusyhtiö Ömsesidiga försäkringsbolaget Svensk-Finland (1925). Kavaleff oli perustamassa myös Ab Transbaltic- ja Ab Frisenborgs Fabriker -nimisiä osakeyhtiöitä. Hän sai vuonna 1930 maanviljelysneuvoksen arvonimen ansioistaan ruotsinkielisten alueiden maatalouden kehittämisessä.[1]
Kavaleff oli vuosina 1920–1922 Suomen konsulina Frankfurt am Mainissa.[1]
Perhe
muokkaaKavaleff oli vuodesta 1912 naimisissa saksalaisen Sophie Dorothé Cramerin kanssa.[1] Kirjailija Carl Kavaleff oli heidän poikansa.[11] C. G. E. Mannerheim asui jonkin aikaa Kavaleffin perheen talossa Wiesbadenissa vieraillessaan Saksassa. Kavaleff on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j Annastiina Henttinen: Maanviljelysneuvos Jacob Kavaleff (1870–1936). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 20.5.2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Domarby Norr om Stan rf.
- ↑ a b Raija Hentman: Uusi pääkaupunkiseudun retkeilyopas, s. 83 ja 86. Minerva Kustannus, 2018.
- ↑ a b Marketta karjalainen: Harvinaiset kasvit juurtuivat Tuomarinkylään ja Haltialaan Kavaleffien aikaan Helsingin Uutiset 31.12.2003. Viitattu 12.10.2013.
- ↑ Katja Kuokkanen: Tuomarinkylän kartanonherran karhu päätyi Korkeasaareen Helsingin Sanomat 13.7.2014.
- ↑ Niskalan arboretum (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin kaupunki. Viitattu 12.10.2013.
- ↑ Niskalan puulajipuisto eli arboretum Vihreätsylit.
- ↑ Tuomarinkylän kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Museovirasto.
- ↑ Landtmannabanken Aktiebolag Pörssitieto.
- ↑ Svenska Finlands Lantmannabank Ab Pörssitieto.
- ↑ Svenskt författarlexikon 2 (1953), s. 317–318 (ruotsiksi) Runeberg.org.