Jean-André Deluc
Jean-André Deluc (8. helmikuuta 1727 Geneve – 7. marraskuuta 1817 Windsor, Berkshire, Englanti) oli sveitsiläinen geologi ja meteorologi. Hän tuli tunnetuksi lämpömittarin parantamisesta käyttämällä siinä elohopeaa ja norsunluusta tehdyn kosteusmittarin keksimisestä. Hän myös rakensi barometrejä ja oli ensimmäinen, joka mittasi korkeuden tarkasti barometrin avulla.[1]
| Jean-André Deluc | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. helmikuuta 1727 Geneve |
| Kuollut | 7. marraskuuta 1817 (90 vuotta) Windsor, Berkshire, Englanti |
| Koulutus ja ura | |
|
|
|
Elämä ja tutkimukset
muokkaaDeluc polveutui suvusta, joka oli muuttanut Luccasta ja asettunut Geneveen 1400-luvulla. Hän oli koulutettu matematiikassa ja luonnontieteissä. Hän harjoitti liiketoimintaa, ja työmatkoillaan ympäri Eurooppaa hän keräsi mineraali- ja kasvinäytteitä. Deluc teki myös tieteellisiä retkiä Alpeilla. Vuonna 1768 hän toimi Geneven tasavallan lähettiläänä Bernissä ja Pariisissa.[1]
Vuonna 1773 Deluc joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja lähti Genevestä Englantiin. Hän omistautui siellä tieteelle ja hänestä tuli Royal Societyn jäsen. Kuningatar Charlotten hänelle myöntämä virka antoi hänelle paljon aikaa ja varoja matkustaa Euroopan mantereella. Elämänsä loppupuolella hän sai luvan tehdä useita matkoja Sveitsiin, Ranskaan, Hollantiin ja Saksaan. Saksassa hän vietti kuusi vuotta vuosina 1798–1804, ja palattuaan hän teki geologisen tutkimusmatkan Englannissa. Deluc nimitettiin filosofian ja geologian professoriksi Göttingeniin vuonna 1798, mutta hän ei jäänyt sinne.[1]
Deluc tutki lämmön ja paineen vaikutusta elohopeabarometriin ja julkaisi ensimmäisenä tieteelliset ohjeet barometrin käyttämisestä vuorten korkeuksien määrittämiseen. Deluc havaitsi, että veden tiheys on suurimmillaan +4 °C:n lämpötilassa, ja hän kehitti teorian, jonka mukaan vesihöyryn määrä tietyssä tilassa on riippumaton sen ilman tiheydestä, jossa se leviää. Harrastelijafyysikkona hän rakensi sinkistä ja hopeoidusta paperista ”sähköpatsaan”, joka muistutti Alessandro Voltan patsasta, joka oli jonkin aikaa käytössä sähkökokeissa. Delucin suurin kiinnostuksen kohde oli hänen pyrkimyksensä sovittaa yhteen ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomus ja geologian todistusaineisto, ja tätä varten hän tulkitsi jokaisen luomiskertomuksen päivän geologiseksi aikakaudeksi.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Jean-André Deluc Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 3.12.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-André Deluc Wikimedia Commonsissa