Jeriko
Jeriko (arab. أريحا, ʾArīḥā, hepr. יְרִיחוֹ, Yeriḥo) on kaupunki Palestiinassa Länsirannalla. Se sijaitsee Jerusalemin itäpuolella lähellä Jordanjokea. Kaupunki on ollut Palestiinalaishallinnon hallussa vuodesta 1994 lähtien[2] ja kuuluu Jerikon kuvernoraattiin. Vuoden 2016 arvion mukaan kaupungin asukasluku oli 23 220.[3]
| Jeriko أريحا (ʾArīḥā) יְרִיחוֹ (Yeriḥo) |
|
|---|---|
 Näkymä Jerikoon |
|
  Jeriko |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Palestiinalaishallinto |
| Kuvernoraatti | Jeriko |
| Perustettu | n. 9000 eaa. |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Hassan Saleh[1] |
| Väkiluku (2016) | 23 220 |
Jeriko lienee yksi maailman vanhimmista yhtäjaksoisesti asutetuista kaupungeista. Raamatussa se tunnetaan paikkana, jonne Israelin heimot ensimmäiseksi hyökkäsivät Joosuan johdolla palattuaan Egyptistä.
Historia
muokkaaJeriko on yksi maailman vanhimmista asutuskeskuksista, josta on löydetty jälkiä mesoliittisen kauden metsästäjien vierailuista jo noin vuodelta 9000 eaa. Vuoteen 8000 eaa. mennessä asutuskeskus oli järjestäytynyt pieneksi kaupungiksi, jonka ympärille rakennettiin massiivinen kivimuuri. Kaupungissa lienee ollut tähän aikaan noin 2 000–3 000 asukasta. Jerikossa vallinnut neoliittinen kulttuuri oli täysin omaperäinen, ja sen syntyminen merkitsi siirtymistä metsästäjä-keräilijäyhteiskunnasta maanviljelyyn ja siten pysyvään asutukseen. Noin vuonna 7000 eaa. ensimmäiset asukkaat korvasi toinen neoliittinen ryhmä, joka saapui mahdollisesti Syyrian pohjoisosista.[4]
Vuosina 6000–5000 eaa. Jerikosta ei ole juuri löydetty jälkiä asutuksesta. Tämän kauden jälkeen paikalle saapuivat ensimmäiset keramiikkaa valmistaneet ihmiset, mutta tämä kulttuuri oli muuten aiempaa primitiivisempi. Jeriko kaupungistui jälleen 3000-luvun lopussa muun Palestiinan tavoin. Noin vuonna 2300 eaa. alueelle saapui kuitenkin nomadisia kansoja, luultavasti amorilaiset, ja neljäsataa vuotta myöhemmin kanaanilaiset eli foinikialaiset, joiden kulttuuri oli urbaani ja levittäytyi koko Välimerelle.[4]
Raamatussa Jeriko mainitaan useita kertoja. Raamatun mukaan Israelin heimot hyökkäsivät kaupunkiin Joosuan johdolla ylitettyään Jordanjoen sen itäpuolelta päin. Ernest Sellin ja Carl Watzinger löysivät arkeologissa kaivauksissa Jerikosta vuosien 1907–1909 välillä tuhoutuneiden muurien jäännöksien verkoston, jota he alun perin pitivät Raamatun kertomina Jerikon muurina, mutta nykyisin arkeologit suhtautuvat siihen skeptisesti ja ajoittavat ne aikaisemmalle kaudelle. Tämän jälkeen kaupunki hylättiin, kunnes Hiel beteliläinen rakensi sen muurit uudelleen 800-luvulla eaa. Vanhan testamentin Jeriko on löydetty Tall Al-Sulṭānin kummulta nykyisen kaupungin ulkopuolelta, ja alueella on tehty useita kaivauksia, joiden eräänä tärkeänä tavoitteena on ollut määritellä, milloin israelilaiset saapuivat Kanaaninmaahan. Tämänaikainen kaupunki saattoi tuhoutua noin 1300-luvulla eaa., eikä Hielin rakentamasta kaupungista ole jäänyt juuri jälkiä, mutta 600-luvulla eaa. paikalla oli merkittävä asutuskeskus. Myöhemmät Jerikot rakennettiin eri paikalle. Roomalaiskaudella Herodes rakensi Jerikoon talvikartanon, jossa hän kuoli vuonna 4 eaa. Tältä alueelta noin 1,6 kilometriä Vanhan testamentin kaupungista etelään on löydetty jälkiä muistakin hienoista roomalaisajan rakennuksista. Ristiretkiajan kaupunki rakennettiin puolestaan Vanhan testamentin kaupungin itäpuolelle paikalle, jossa nykyinenkin Jeriko sijaitsee.[4]
Umaijadien valtakaudelta on jäänyt Jerikon pohjoispuolelle huomattava Khirbat al-Mafjarin 700-luvun rakennuskompleksi, joka vahingoittui maanjäristyksessä eikä koskaan valmistunut. Rakennusryhmään kuului palatsi, moskeija ja kylpylä. Osmanien valtakaudella Jeriko oli vain pieni kylä. Palestiinan brittiläinen mandaatti perustettiin vuonna 1920, minkä jälkeen kaupungista tuli talvilomakohde.[4]
Jeriko alkoi laajeta, kun se liitettiin Jordaniaan vuonna 1949. Kaupunkiin tuli paljon palestiinalaisia pakolaisia sen jälkeen, kun Israelin valtio perustettiin, mutta he lähtivät suurimmaksi osaksi muualle Kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967. Vuoden 1993 Oslon rauhanprosessin myötä kaupunki annettiin Palestiinalaishallinnon haltuun.[4] Nykyisin merkittävä tulonlähde kaupungille ovat kristityt matkailijat ja pyhiinvaeltajat.[2]
Muinaisen Jerikon jäänteistä Tall es Sultanin kukkulalla tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 2023.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ Elected City Council Jericho Municipality. Arkistoitu 5.5.2008. Viitattu 1.1.2013.
- ↑ a b The lost Jewish presence in Jericho The Jerusalem Post. Viitattu 1.1.2013.
- ↑ Localities in Jericho & Al Aghwar Governorate by Type of Locality and Population Estimates, 2007-2016 Palestnian Central Bureau of Statistics. Arkistoitu 13.2.2018. Viitattu 9.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jericho Encyclopædia Britannica. Viitattu 1.1.2013.
- ↑ Ancient Jericho/Tell es-Sultan Unesco World Heritage Centre. Viitattu 20.9.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jeriko Wikimedia Commonsissa
- Jericho Municipality Official Website (Arkistoitu – Internet Archive) (arabiaksi) (englanniksi)
- Jericho Cable Car (englanniksi) (arabiaksi)
- Smart History: Jericho (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)