Kätilöopiston juttu

Kätilöopiston juttu oli 1950- ja 1960-luvun vaihteessa Suomessa tapahtunut poliittinen skandaali.

Kätilöopiston jutun asianosaisia valta­kunnan­oikeuden istunnossa Sääty­talossa 14. joulukuuta 1961. Sisä- ja oikeus­ministeri Vilho Väyrynen toinen vasemmalta.

Helsingissä Ullanlinnan Neitsytpolulla sijainneen Kätilöopiston vanhat tilat olivat käyneet pieniksi, ja uutta Kätilöopistoa alettiin rakentaa Kumpulaan Sofianlehdonkatu 5:een vuonna 1956. Kätilöopiston rakennustoimikunta oli nimetty ja opiston tontin kalliolouhos tehty jo vuonna 1954, mutta varojen puute viivytti rakennustöiden aloittamista. Ongelmat alkoivat, kun opiston rakennustoimikunta johtajanaan valtiovarainministeri Aarre Simonen valitsi talon urakoitsijaksi jo konkurssikypsän Rakennusliike Teoran joulukuussa 1956. Rakennusliikkeen vaikeudet piilotettiin verorästien maksusuunnitelman taakse ja sille maksettiin ennakkoja vielä tekemättömistä töistä lähes 200 miljoonan markan edestä, jotta yritys ei joutuisi protestilistalle.

Samaan aikaan Teora rakensi Munkkivuoressa asuntoja sopuhintaan Kätilöopiston rakennustoimikunnan jäsenille, muun muassa valtiovarainministeri Simoselle. Rakennusliike Teora panttasi myös näiden asuntojen osakekirjoja velkojensa ja Kätilöopiston urakan vakuudeksi. Kun Teora lopulta teki konkurssin, ministeri Simonen oli kuitenkin ehtinyt järjestää oman asuntoyhtiönsä vapaaksi näistä vakuuksista. Kohu Kätilöopiston ympärillä alkoi, kun Helsingin Sanomat julkaisi helmikuussa 1958 pikku-uutisen Simosen ja Teoran toimitusjohtajan Leo Lyytikäisen välisestä, hieman ennen Kätilöopiston urakkakilpailun ratkeamista tehdystä asuntokaupasta. Lehti ihmetteli Teoran heikkoa maksuvalmiutta ja sitä, miksi urakka ylipäätään oli tällaiselle yhtiölle annettu. Fagerholmin ns. yöpakkashallitus asetti syyskuussa 1958 hallitusneuvos Torsten Törnblomin johtaman komitean selvittämään Kätilöopiston rakentamiseen mahdollisesti liittyviä väärinkäytöksiä.

Rakennusliike Teoran konkurssista tuli lopulta veronmaksajille noin 300 miljoonan markan tappiot. Kätilöopiston uuden rakennuksen viimeisteli loppuun Teoran konkurssin jälkeen rakennusyhtiö Puolimatka Oy, ja rakennus otettiin käyttöön 11. huhtikuuta 1960.

Oikeudenkäynti Kätilöopiston jutussa useita virkamiehiä vastaan alkoi maaliskuussa 1960 Helsingin hovioikeudessa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi 2. kesäkuuta 1960 entisten ministerien Aarre Simosen, Vilho Väyrysen ja Urho Kiukkaan toimineen lainvastaisesti opiston rakentamisvaiheessa ja vaati heiltä selvityksen toiminnastaan. Eduskunta ei pitänyt Simosen, Väyrysen ja Kiukkaan selvityksiä tyydyttävinä, vaan päätti 8. marraskuuta 1960 jättää asian heidän osaltaan valtakunnanoikeuden tutkittavaksi. Päätös syytteen nostamisesta syntyi Simosen osalta äänin 163–24, Väyrysen osalta äänin 154–30 ja Kiukkaan osalta äänin 157–31. Asian raukeamisen puolesta äänestivät TPSL:n eduskuntaryhmä ja eräät Maalaisliiton kansanedustajat.

Valtakunnanoikeus aloitti jutun käsittelyn 5. huhtikuuta 1961. Oikeudenkäynti sai lisäväriä, kun valtakunnanoikeuden jäsen, Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Reino Kuuskoski pantiin viralta niin sanotun kansaneläkelaitoksen asuntojutun vuoksi kesken Kätilöopiston jutun käsittelyn kesällä 1961. Valtakunnanoikeus tuomitsi 14. joulukuuta 1961 ministerivastuulain nojalla Aarre Simosen 375 000 ja Vilho Väyrysen 80 000 markan sakkoihin. Urho Kiukas vapautettiin syytteistä. Syytetyt vapautettiin lähes 450 miljoonan markan korvausvaatimuksista, jotka olivat aiheutuneet rakennusurakan antamisesta Teora Oy:lle ja Teoran konkurssista.

Aarre Simosen elämäkerran kirjoittajien Pentti Peltoniemen ja Hannu Rajalan mukaan Kätilöopiston jutun oikeuskäsittely jäi epäselväksi, eikä valtakunnanoikeuden pöytäkirjoista sekä niiden liitteistä saa täysin selville, mitä todella oli tapahtunut. Elämäkertaa varten haastateltu sosiaalineuvos ja entinen SDP:n ja TPSL:n kansanedustaja Martta Salmela-Järvinen sanoi vuonna 1981, ettei juttua ollut koskaan tutkittu juuriaan myöten ja että kyseessä oli ajojahti Simosta kohtaan. Salmela-Järvisen mielestä Simonen toimi Kätilöopiston rakennushankkeessa täysin vilpittömin mielin, ja oikeusjutun taustalla oli tuolloinen SDP:n sisäinen valtataistelu. Salmela-Järvisen mukaan Simosen kivittäjiä ei häirinnyt edes se, että samassa liemessä oli heidän oman linjansa kannattaja Vilho Väyrynen. Vaikka Aarre Simonen näytti ulkoisesti kestävän häneen kohdistuneen ryöpytyksen tyynenä, prosessi oli hänelle hyvin raskas, ja sen seurauksena hänellä todettiin sydämen rytmihäiriöitä ja hän sairastui diabetekseen. Valtakunnanoikeuden antama tuomio vain hieman ennen vuoden 1962 eduskuntavaaleja vaikutti siihen, että Simonen putosi eduskunnasta.

Oikeusministeriön kansliapäällikön Kai Kortteen mukaan Aarre Simonen, jota Korte piti yhtenä parhaista esimiehistään, sai kunnianpalautuksen vuonna 1966 tultuaan nimitetyksi oikeusministeriksi ja hänen kelpoisuudestaan tehdyn välikysymyksen kaatuessa eduskunnassa.