Keraami

Keraamit ovat epäorgaanisia, ei-metallisia aineita, joiden raaka-aineita ovat useimmiten metallioksidit, nitridit tai karbidit. Keraameja valmistetaan korkeissa lämpötiloissa. Keramiikassa tehdään keraamisia esineitä savesta. Keramiikassa käytettävät savilaadut vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan ja ne sisältävät rauta-, alumiini- ja piioksideja sekä kaoliinia. Lasin eniten sisältämä raaka-aine on kvartsi, mutta lasin valmistuksessa käytetään erilaisia aineita, joita ovat sulatteet, stabilointiaineet ja värjäysaineet.

Keraamien tyypillisiä ominaisuuksia ovat muun muassa hyvä lämmönkestävyys, hyvä mekaanisen rasituksen kestävyys, kovuus, alhainen tiheys, hyvä kulutuksen ja korroosion kesto sekä pieni kitka. Keraamit eivät yleensä johda paljon lämpöä tai sähköä.

Tekniset keraamit tai konstruktiokeraamit ovat koneenrakennuksessa viime vuosikymmeninä käyttöön otettuja uusia rakennemateriaaleja, jotka joissakin tapauksissa korvaavat metalleja useimmiten korkeaa käyttölämpötilaa, kovuutta ja kemiallista kestävyyttä vaativissa kohteissa. Keraamisten materiaalien ongelmana on niiden hauraus. Osan mitoitusta ei voida tehdä lujuuden perusteella, vaan joudutaan ottamaan huomioon säröistä aiheutuvat satunnaistekijät. Keraamit kestävät puristusta jopa kymmenkertaisesti enemmän kuin vetoa. Keraamisia esineitä valmistetaan yleensä jauhemetallurgisin menetelmin. Niiden käsittelyyn kuuluvat myös muotoilu, sintraus, jälkityöstö ja mahdolliset liitokset. Keraameista tehdään muun muassa laserlaitteita valmistavien koneiden osia.

Keraameja

• posliini, jota käytetään paitsi keramiikassa, myös pesuhuonekalusteissa, sähköeristeissä ja suodattimissa.
• lasi, josta on olemassa monia muunnoksia
• pii, jota käytetään puhtaana piikiekoissa puolijohdeteollisuuden sovelluksissa, sekä piioksidi
• piikarbidi (SiC)
• piinitridi
• boorinitridi
• titaaninitridi
• alumiinioksidi
• timantti
• keraamiset magneettimateriaalit
• BAM