Kohteliaisuusnimi

Kohteliaisuusnimi (kiin.: 字; pinyin: zì; kirjaimellisesti: '[kirjoitus]merkki') on aikuisuuden saavuttaneelle henkilölle annettava lisänimi. Kiinassa miehet ovat perinteisesti saaneet kohteliaisuusnimen 20-vuotiaana ja naiset 15-vuotiaana. Nimi annettiin esi-isille pyhitetyssä temppelissä, jossa järjestetyssä rituaalissa isä tai muu vanhempi sukulainen antoi nuorukaiselle uuden nimen.

Etunimeen (kiin.: 名; pinyin: míng) verrattuna kohteliaisuusnimi oli usein pitempi, 1–2 tavua siinä missä etunimi oli useimmin yksitavuinen. Toisinaan kohteliaisuusnimi oli pitempi versio etunimestä; esimerkiksi Ming-oppinut Huang Shengistä (黃盛) tuli kohteliaisuusnimen myötä Huang Dasheng (黃大盛). Aikuiseen henkilöön ei yleensä viitattu syntymässä saadulla etunimellä, vaan sitä käyttivät ainoastaan läheiset ystävät sekä henkilö itse. Kohteliaisuusnimeä käytettiin muodollisessa, korostuneen kohteliaassa puheessa. Useimmiten henkilöön viitattiin sukunimellä, erityisesti naisten kohdalla. Heidän etunimeään ei ennen nykyaikaa välttämättä edes merkitty historiankirjoihin, ja jopa keisarinnoihin viitattiin usein pelkällä suku- tai arvonimellä. Toisinaan kohteliaisuusnimestä tuli kuitenkin yleinen kaikenlaisissa asiayhteyksissä. Runoilija Li Bai tunnetaan Euroopassa kohteliaisuusnimellään Taibai, samoin poliitikko Jiang Ruiyuan eli kohteliaisuusnimeltään Jiang Jieshi eli Tšiang Kai-šek. Hautakirjoituksissa kohteliaisuusnimi on yleinen.

Nykyään etu- ja kohteliaisuusnimeä ei enää eroteta toisistaan. Tilalle on tullut niiden yhdistelmä ”etunimi-kohteliaisuusnimi” (kiin.: 名字; pinyin: míngzì; kirjaimellisesti: 'nimimerkki').