Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                

Kolmastoista koputus

vuoden 1945 elokuva

Kolmastoista koputus on vuonna 1945 valmistunut Ilmari Unhon ohjaama jännityselokuva[1]. Käsikirjoitus pohjautuu Simo Penttilän tarinaan, jossa tapahtumat liikkuvat sodan aiheissa.[2]

Kolmastoista koputus
Elokuvan mainosjuliste
Elokuvan mainosjuliste
Ohjaaja Ilmari Unho
Käsikirjoittaja Simo Penttilä
Tuottaja Matti Schreck
Säveltäjä George de Godzinsky
Kuvaaja Kalle Peronkoski
Leikkaaja Elle Hongisto
Lavastaja Roy
Erkki Siitonen
Pääosat Joel Rinne
Tauno Palo
Hilkka Helinä
Eine Laine
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1945
Kesto 80 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvan aiheena on kahden suomalaisen merikapteenin seikkailu Göteborgissa[1], jossa kapteenit (Joel Rinne ja Tauno Palo) kohtaavat kabareelaulajina esiintyvät, torpedoijille tietoja välittävät agentit. Tuotantoresurssien vähäisyyden vuoksi Göteborgia esittää elokuvassa Turku.[2]

Näyttelijät

muokkaa
 Joel Rinne  Pentti Kalho, Maduran kapteeni  
 Tauno Palo  Timo Lehtonen, Maduran 1. perämies  
 Hilkka Helinä  Mirja Somer, tanssijatar  
 Eine Laine  Dora, laulajatar  
 Mailis Vaaja  Bella, tanssijatar  
 Sasu Haapanen  tohtori Velmar, varieteeseurueen tirehtööri, vakoojaliigan johtaja  
 Joel Asikainen  Manuel Braco, ”Don Manuel”, veitsenheittäjä, Velmarin apuri  
 Reino Valkama  Sorri, Maduran puosu  
 Vilho Siivola  Linkku, Manuelin apuri  
 Oke Tuuri  Soho, varieteeseurueen pianisti  
 Wilho Ilmari  konsuli Hallman, laivanvarustusyhtiön omistaja  
 Paavo Jännes  Sjöberg, Maduran entinen kapteeni  
 Kaarlo Halttunen  Lasse Mäkelä, Maduran 2. perämies  
 Ale Porkka  Rikkonen, Maduran miehistön jäsen  
 Viljo Huttunen  Ristola, Maduran miehistön jäsen  
 Aku Peltonen  Albert Mattson, osto- ja myyntiliikkeen omistaja  
 Kaarlo Aavajoki  Grisu, Linkun kumppani  
 Arvi Tuomi  johtaja Moberg, Hallmanin laivanvarustusyhtiön paikallisedustaja  

Arviot

muokkaa

Aikalaiskriitikot ottivat elokuvan myötämielisinä vastaan: ”Älykäs seikkailuelokuva – – laatutyötä, ajanvietefilminä hyvää luokkaa”, arvioi Olavi Vesterdahl Aamulehdessä. Huolellista työtä kiiteltiin yleisesti, myös musiikin ja lavastuksen osalta.[3]

Tv-maailma -lehden arviossa vuodelta 2011 kriitikko pitää tarinaa löyhänä, mutta George de Godzinskyn merimieslaulut tekevät häneenkin vaikutuksen.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Päivän elokuvia. Tv-maailma 39/2011, s. 13.
  2. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 22.12.2011 s. D 7.
  3. Lehdistöarviot, Elonet.fi . Viitattu 30.10.2013.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.