Korallieläimet

Korallieläimet
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka:	Korallieläimet; Anthozoa ; Ehrenberg, 1834
Alaluokat, lahkot
	Ruukkumerivuokot Ceriantharia Penicillaria; Spirularia; ; Kukkakorallit Hexacorallia Merivuokot Actinaria; Mustakorallit Antipatharia; Sienivuokot Corallimorpharia; †Rugosa-korallit Rugosa; Kivikorallit Scleractinia; Zoantharia; ; Sulkakorallit Octacorallia Pehmytkorallit Alcyonacea; Sinikorallit Helioporacea; Merisulat Pennatulacea; ; Incertae sedis †Auloporida; ;
Katso myös
	Korallieläimet Wikispeciesissä; Korallieläimet Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OK

Korallieläimet (Anthozoa) on polttiaiseläinten (Cnidaria) pääjaksoon kuuluva luokka,^[2] johon suurin osa polttiaiseläinlajeista kuuluu. Ne ovat useimmiten hyvin kauniita ja värikkäitä, tähtimäisiä ja kasvin näköisiä riuttaeliöitä.

Korallieläimiä on ollut merissä jo prekambrikaudella 500 miljoonaa vuotta sitten, joten ne ovat pisimpään säilynyt polttiaisluokka. Korallieläimet ovat säteittäissymmetrisiä, ja ne jaetaan symmetriatasojen mukaan kahteen alaluokkaan: sulkakoralleihin (Octacorallia) ja kukkakoralleihin (Hexacorallia). Kukkakoralleissa suuta ympäröi kuusi tai kuudella jaollinen määrä pyyntilonkeroita ja niillä on kuusi täydellistä väliseinää ruoansulatusontelossaan, kun taas sulkakoralleilla on kahdeksan pyyntilonkeroa ja täydellistä väliseinää ontelovatsassa. Kukkakoralleihin kuuluvat myös merivuokot.

Korallit elävät joko kovalla alustalla tai liejussa ja hiekassa meren pohjassa. Korallieläimet viihtyvät parhaiten trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla päiväntasaajan molemmin puolin merialueilla, joissa veden lämpötila pysyy yli +20-asteisena ympäri vuoden. Kylmänveden korallit esiintyvät syvemmässä ja kylmemmässä vedessä^[3].

Kivikorallit (Scleractinia) kuuluvat kukkakoralleihin,^[4] kun taas pehmytkorallit (Alcyonacea) ovat sulkakoralleja.^[5]^[6]

Ravinto

Ravinnokseen korallieläimet käyttävät pääasiassa planktonia. Jotkut korallit kuitenkin saalistavat selkärangattomia eläimiä ja pikkukaloja suulonkeroiden polttiaissoluilla. Suulonkeroiden välissä on putkimainen nielu, joka jakautuu ruoansulatuslokeroihin osittaisilla tai täydellisillä väliseinillä, jolloin ravintoa sulattava pinta on suurempi. Väliseinissä on myös ruoansulatusentsyymejä erittäviä soluja, polttiaissoluja sekä puolustamiseen tarkoitettuja lihaksia ja sukupuolirauhaset.

Lisääntyminen

Lisääntyessään korallieläimet vapauttavat sukusolut ontelovatsan ja nielun kautta. Hedelmöittyneistä munasoluista muodostuu planula-toukkia, jotka kiinnittyvät meren pohjaan ja joista muodostuu uusia polyyppejä. Korallieläinpolyyppi voi lisääntyä myös sekä suvuttomasti jakautumalla kahtia että silmikoimalla uusia yksilöitä, jotka jäävät emonsa luo kasvattamaan runkokuntaa.

Koralliriuttojen laaja kasvu perustuu monilta osin niissä eläviin symbioottisiin zooksantellileviin , jotka saavat koralleilta suojaa ja fotosynteesiin tarvittavia ravinteita, kuten hiilidioksidia. Isäntänä koralli hyötyy levien tuottamasta energiasta ja saa näin paremmat kasvumahdollisuudet. Korallit sijaitsevat suhteellisen matalilla alueilla, joten riutoilla olevat levät saavat hyvin valoa ja näin myös korallieläimet hyötyvät valon määrästä.

Uhat

Ilmaston lämpeneminen uhkaa koralliriuttoja sekä merenpinnan nousun että varsinkin pintaveden lämpötilan nousun kautta. Jos merivesi lämpenee 1–2 astetta, lämmönsietokykynsä äärirajoilla elävät korallit vaalenevat. Jos lämpötila nousee 3–4 astetta, koko riutta voi tuhoutua.^[7]

Yksi koralliriuttoja uhkaavista tekijöistä on rantojen ja rantavesien voimakas muokkaaminen ja sen seurauksesta syntynyt eroosio. Eroosion seurauksena rantavesistöt samentuvat. Korallieläimen kanssa mutualistisessa symbioosissa elävä levä tai bakteeri, tarvitsee yhteyttääkseen kirkasta vettä. Vesistön samentuessa korallieläin ei enää kykene yhteyttämään ja kuolee.

Myös meriveden happamoituminen uhkaa koralliriuttoja. Ilmakehän hiilidioksidi liukenee veteen ja saa aikaa veden happamoitumista. Happamissa olosuhteissa korallieläimen kalkkikuoren muodostuminen estyy.

Lähteet

↑ World Register of Marine Species (WoRMS): Anthozoa (luettu 29.5.2018) (englanniksi)
↑ Tirri, R. ym.: ”Liite 3”, Biologian sanakirja, s. 805. (Uudistetun laitoksen 3. painos) Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8
↑ Syvänmeren korallien elinalue uskottua laajempi Yle Uutiset. 8.6.2004. Viitattu 8.11.2014.
↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Scleractinia (TSN 52839) itis.gov. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Alcyonacea (TSN 52016) itis.gov. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
↑ Jättimäiset runkokunnat luovat väriloiston Tieteen Kuvalehti. 25.8.19. Viitattu 8.5.2020.
↑ Eläimet – Lämpeneminen aiheuttaa tuhoja lajirikkailla koralliriutoilla Ilmasto.org – Kaikki ilmaston mutoksesta. Arkistoitu 19.6.2007. Viitattu 8.5.2020.

Aiheesta muualla

Thim, Peter: Koralli on eläin Merivesiakvaarion perustaminen -blogi. 3.5.2014. Viitattu 8.5.2020.

[WoRMS-1] World Register of Marine Species (WoRMS): Anthozoa (luettu 29.5.2018) (englanniksi)

[2] Tirri, R. ym.: ”Liite 3”, Biologian sanakirja, s. 805. (Uudistetun laitoksen 3. painos) Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8

[3] Syvänmeren korallien elinalue uskottua laajempi Yle Uutiset. 8.6.2004. Viitattu 8.11.2014.

[ITIS.Scleractinia-4] Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Scleractinia (TSN 52839) itis.gov. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)

[ITIS.Alcyonacea-5] Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Alcyonacea (TSN 52016) itis.gov. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)

[6] Jättimäiset runkokunnat luovat väriloiston Tieteen Kuvalehti. 25.8.19. Viitattu 8.5.2020.

[7] Eläimet – Lämpeneminen aiheuttaa tuhoja lajirikkailla koralliriutoilla Ilmasto.org – Kaikki ilmaston mutoksesta. Arkistoitu 19.6.2007. Viitattu 8.5.2020.

[2]

[1]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]