Krakova

Krakova (puol. Kraków, saks. Krakau, jidd. ‏קראָקע‎, Kroke) on Puolan suurimpia ja vanhimpia kaupunkeja. Krakovan asukasluku on noin 800 000 (vuonna 2021) ja esikaupunkeineen noin 1,2 miljoonaa. Se on Puolan toiseksi suurin kaupunki pääkaupunki Varsovan jälkeen ja ennen Łódźia.

Krakova (Kraków)
lippu	vaakuna
Krakova
Koordinaatit: 50°03′53″N, 19°56′42″E
Valtio	Puola
Voivodikunta	Vähä-Puola
Perustettu	5. kesäkuuta 1257
Hallinto
– Kaupunginjohtaja	Jacek Majchrowski
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	327 km²
Korkeus	219 m
Väkiluku (2021)	800 000
– Väestötiheys	2 328 as./km²
Aikavyöhyke	UTC+1
– Kesäaika	UTC+2
Postinumero	30-024–31-962
Suuntanumero(t)	12
www.krakow.pl
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Yksi Puolan merkittävimmistä joista, Veiksel, virtaa kaupungin läpi. Kuvassa taustalla Dębnickin silta.

Maantiede

Krakova sijaitsee Vähän-Puolan voivodikunnassa Etelä-Puolassa. Krakovan läpi virtaa Veikseljoki.

Vuoden kuuminta aikaa on heinä- ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on noin 23,5 astetta. Keskimääräinen alin on pakkasen puolella marraskuusta maaliskuuhun, kylmimmillään tammikuussa −5,5 astetta. Sadepäiviä on 12–16 joka kuukaudessa. Eniten sataa kesäkuussa, keskimäärin 94 mm.

Historia

Synty

Krakova syntyi ikivanhalle kauppareitille, jonka kautta kuljetettiin maataloustuotteita, riistaa ja hunajaa itään Kiovaan ja sieltä jokia pitkin aina Bysanttiin asti. Krakovan seudun varhaisimmat asukkaat olivat kelttejä. Slaavit saapuivat tiettävästi alueelle 500–700-luvuilla. 900-luvulla, jolloin Krakova oli vislaanien slaaviheimon valtakunnan pääkaupunki, kaupungin läpi kulkevan Veikseljoen rannalle Wawelin kukkulalle rakennettiin ensimmäinen linnoitus.

1000-luvulta 1900-luvun alkuun

Kasimir Uudistaja (Kazimierz Odnowiciel) teki Krakovasta pääkaupungin vuonna 1038. Krakova oli Puolan pääkaupunki vuoteen 1596 asti.

Vuonna 1257 Krakova sai Magdeburgin lain mukaiset kaupunkioikeudet, jolloin kaupungin rajat ja kadut määriteltiin. Kaupunki sai oman tuomiolaitoksen, itsehallinnon ja kaupunginmuurit.

Vladislav I Kyynäränmittainen (Władysłav I Łokietek) vahvisti Krakovan aseman pääkaupunkina kruunauttamalla itsensä kuninkaaksi Wawelin katedraalissa vuonna 1320. Tästä alkaen Puolan kuninkaat kruunattiin Krakovassa aina 1700-luvun lopulle asti. Krakovassa asui 1300-luvulla vaikutusvaltainen saksalaissiirtokunta, ja hansaliittoon kuulunut kaupunki kilpaili kauppakaupunkina Lembergin kanssa.

Krakovan, Kazimierzin ja Kleparz asukkaiden kansallisuusjakauma 1300-luvulla

kansallisuus	kantakaupunki	Kazimierzin esikaupunki	Kleparzin esikaupunki	koko (henkeä)
puolalaiset	~5000	~1500	~1000	~7500
saksalaiset	~3500	–	–	~3500
juutalaiset	~800	–	–	~800
unkarilaiset ja/tai italialaiset	~200	–	–	~200
muut	~500	–	–	~500
rahvas	10 000	1500	1000	12 500
hovi, sotaväki ja papisto	~2500
Kaupungin asukasluku	~15 000
Lähde: T. Ladenberger, Zaludnienie Polski na początku panowania Kazimierza Wielkiego, Lwów, 1930, s. 63

Vuonna 1364 kuningas Kasimir Suuri perusti Krakovaan yliopiston, joka on Euroopan kolmanneksi vanhin yliopisto. 1400-luvun lopulla yliopistossa opiskeli muun muassa Nikolaus Kopernikus. Yliopiston piirissä alkoi 1700-luvun lopulla toimia myös ensimmäinen säännöllinen puolalainen sanomalehti Gazeta Krakowska.

Kasimir Suuri myös laajensi kaupungin kauppaoikeuksia ja perusti kaupungin muurien kylkeen Kazimierzin ja Kleparzin erilliset kaupungit. Hän myös avasi Puolan kaupungit juutalaisille, jotka oli karkotettu monista Keski-Euroopan maista.

Renessanssin aikakaudella 1500-luvun alkupuolella Sigismund I Vanhan ja hänen italialaisen vaimonsa, kuningatar Bona Sforzan, tytär Katariina Jagellonica päätyi avioliiton kautta Turkuun ja lopulta Ruotsin kuningattareksi kuningas Juhana III:n vaimona. Krakovassa ja sen esikaupungeissa asui 1500-luvulla noin 20 000 asukasta, joten se oli silloin keskikokoinen eurooppalainen kaupunki ja hovin, kaupan ja kulttuurin vuoksi yksi merkittävimmistä keskieurooppalaisista keskuksista.

Barokin aikana Krakovaan rakennettiin runsaasti kirkkoja, ja jo 1600-luvun puolivälissä kaupungissa oli yli 50 kirkkoa. Katariina Jagellonican ja Juhana III:n poika, kuningas Sigismund III Vaasa, asettui Varsovaan, ja hovi siirtyi sinne. Krakova jäi symboliseksi pääkaupungiksi. Viimeiset kruunajaiset pidettiin Wawelissa vuonna 1737, kun kuninkaaksi kruunattiin August III. Krakova jäi 1600-luvun loppupuolella ja 1700-luvulla sotien jalkoihin, kun kaupungin läpi kulkivat niin ruotsalaiset, venäläiset kuin itävaltalaisetkin joukot.

Puola jaettiin ensimmäisen kerran Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken vuonna 1772. Toinen Puolan jako Venäjän ja Preussin kesken vuonna 1793 aiheutti Krakovassa kapinan, joka päättyi Puolan kolmanteen jakoon vuonna 1795 Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken. Tässä viimeisessä jaossa itsenäinen Puola katosi kartalta ja Krakova jäi Itävallan haltuun aina vuoteen 1918 asti.

Itävalta-Unkarin osana Krakovasta tuli provinssikaupunki, joskin vuonna 1815 Krakovasta muodostettiin vapaakaupunki, nk. Krakovan tasavalta. Tämä kaupungin itsenäisyys päättyi vuonna 1846, ja kaupunkia kohtasi saksalaistaminen, nälänhätä ja taloudellinen taantuminen. Tilanne helpottui hiljalleen, ja vuonna 1867 maakunta sai laajan autonomian osana Itävallan Galitsiaa ja puola korvasi saksan paikallishallinnon kielenä. Krakova olikin ainoa kaupunki, jossa puolalainen kulttuuri sai varsin vapaasti kehittyä, ja yliopistossa nuorisoa koulutettiin kansallismielisessä valistushengessä. Samalla Wienin läheisyys tarkoitti sitä, että pääkaupungin uusimmat uutuudet, kuten kahvilat sanomalehtineen ja biljardisalit, kotiutuivat myös Krakovaan.

1900-luvun alku ja toinen maailmansota

Kun Puola itsenäistyi vuonna 1918, Varsovasta tuli sen pääkaupunki, mutta Krakova sai pitää vanhan nimensä ”Kuninkaallinen pääkaupunki Krakova”, ja sillä nimellä sitä kutsutaan edelleen.

Toisen maailmansodan alkaessa Krakovassa oli 251 000 asukasta. Saksalaiset miehittivät Krakovan sodan ensimmäisinä päivinä vuonna 1939 ja tekivät siitä Puolan kenraalikuvernementin pääkaupungin. Koko kaupunki kärsi miehityksestä, mutta terrori kohdistui erityisesti juutalaiseen väestöön, jolta vietiin kansalaisoikeudet. Vuoteen 1945 mennessä Krakovan juutalainen yhteisö eli noin neljännes koko kaupungin väestöstä oli tuhottu. Oskar Schindler tuli kuuluisaksi pelastaessaan natsien kynsistä toista tuhatta Krakovan juutalaista, mistä Steven Spielberg teki vuonna 1993 elokuvan Schindlerin lista. Kaupunki kuitenkin säästyi totaaliselta tuholta, toisin kuin esimerkiksi Varsova tai Gdańsk. Sodan jälkeen hengissä säilynyt eliitti muuttikin Varsovasta Krakovaan, ja näin saivat alkunsa uudet kirjalliset ja taiteelliset instituutiot.

Toisen maailmansodan jälkeen

Sodanjälkeisen kommunistisen hallinnon aikana Krakovan aluetta teollistettiin voimakkaasti, ja Krakovasta tuli yksi Euroopan saastuneimmista alueista. Sen seuraukset näkyivät myös väestön terveydentilassa. Puolan ympäristöliike on saanut alkunsa Krakovassa.

1960-luvulla Krakova säilytti asemansa Puolan oppineisuuden ja tieteen keskuksena, joskin porvarillinen kaupunki jäi syrjään maan kehityksestä kommunistisen johdon suosiessa muita alueita. Vuonna 1978 Unesco otti Krakovan vanhankaupungin maailmanperintöluetteloonsa.

Krakova oli vuosina 1975–1998 Krakovan voivodikunnan hallinnollinen keskus. Vuonna 1978 Krakovan arkkipiispa Karol Wojtyła valittiin paaviksi, ja hän otti nimekseen Johannes Paavali II.

Kommunistisen hallinnon kaatumisen jälkeen 1990-luvulta lähtien Krakova on pyrkinyt eroon saasteista ja kaupunkia on restauroitu. Vuonna 2000 Krakova jakoi usean muun kaupungin (mm. Helsingin) kanssa Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelin. Kaupunki onkin tunnettu museoistaan, festivaaleistaan ja jazzklubeistaan.

Koulutus

Kaupungissa toimii vuonna 1364 perustettu Jagellon yliopisto.

Nähtävyydet

Krakova on Puolan suurista kaupungeista ainoa, joka selvisi toisesta maailmansodasta lähes vahingoittumattomana. Krakovan keskiaikainen keskusta onkin Unescon maailmanperintöluettelossa. Krakovan lähiseuduilla sijaitsevat Auschwitzin keskitysleirimuseo sekä Wieliczkan suolakaivokset ovat myös maailmanperintöluettelon suojelukohteita.

Vanhankaupungintori (puol. Rynek Główny) on Krakovan keskiaikaisen keskustan ydin. Torilla sijaitsevat Mariankirkko sekä Verkahalli (Sukiennice), jotka kuuluvat Krakovan tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Krakovan yliopisto on Euroopan vanhimpia, ja yliopiston vanha päärakennus Collegium Maius toimii nykyään museona. Krakovassa sijaitsevassa Czartoryskin taidemuseossa on tunnettuja maalauksia, kuten Leonardo da Vincin Nainen ja kärppä. Puolalla ja Ruotsilla on yhteistä historiaa. Sitä on nähtävissä Wawelin linnavuorella, jossa on muun muassa Vaasa-sukuisten hallitsijoiden muistomerkki ja hautakappeli.

Keskiaikaisen keskustan lisäksi Krakovaan kuuluvat muun muassa entinen juutalaiskortteli Kazimierz, Kleparz sekä sosialistisen rakennuskauden metalliteollisuuskeskittymä ja suurlähiö Nowa Huta. Elokuvassa Schindlerin lista esiintynyt Płaszówin keskitysleiri sijaitsi Krakovan eteläosassa. Toisen maailmansodan aikana saksalaismiehittäjät sulkivat kaupungin suuren juutalaisvähemmistön ghettoon, jonka asukkaista valtaosa vietiin edelleen surmattaviksi keskitys- ja tuhoamisleireille, kuten Auschwitz-Birkenauhun ja Płaszówiin.

Liikenne

Krakovan päärautatieasema (Kraków Główny) lukeutuu Puolan vilkkaipien matkustajaliikenteen asemien joukkoon. Kaupungista johtaa junayhteys useimpiin Puolan kaupunkeihin sekä ulkomaille, kuten Berliiniin, Budapestiin, Prahaan, Hampuriin, Lviviin ja Wieniin.

Kaupunkia palvelee kansainvälinen lentoasema, joka on nimetty paavi Johannes Paavali II:n mukaan. Se sijaitsee 11 kilometriä kaupungista länteen.

Sisäistä liikennettä hoitavat bussit ja raitiovaunut, jotka kulkevat aamuviidestä iltayhteentoista, jotkut yöbussit pidempäänkin. Liput ostetaan kioskista ja leimataan heti kyytiin noustessa. Vanha kaupunki on autoilta suljettua kävelyaluetta, ja tyypilliset nähtävyydet ovatkin kävelymatkan päässä toisistaan.

Urheilu

Puolan vanhin urheiluseura on Polska Hokej Ligassa pelaava jääkiekkojoukkue Comarch Cracovia. Se on perustettu vuonna 1906. Ensimmäinen jääkiekon tapaisen ottelunsa seura pelasi vuonna 1909, ja ensimmäisen pohjoisamerikkalaisen tyylin jääkiekko-ottelun seura pelasi vuonna 1912. Seuran erillinen jääkiekkojaos perustettiin vuonna 1923.

Jalkapalloseura Wisła Krakovan kotipaikka on Krakovan kaupunki, ja sen kotikenttä on Stadion Miejski Henryka Reymana.

Kuvia Krakovasta

• 
  Vanhankaupungintori
• 
  Verkahalli
• 
  Mariankirkko
• 
  Mariankirkon alttari
• 
  Wawelin linna
• 
  Wawelin katedraali

Lähteet

• Tapani Kärkkäinen: Sankarimatkailijan Krakova. Helsinki: Like, 2011. ISBN 978-952-01-0697-3

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Krakova Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Kraków Wikivoyagessa (englanniksi)

Euroopan kulttuuripääkaupunki