Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                

Kuha

ahvenkalojen lahkoon kuuluva euraasialainen petokala
Tämä artikkeli kertoo kalalajista. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Kuha (Sander lucioperca, syn. Stizostedion lucioperca) on ahventen heimoon kuuluva euraasialainen makeiden ja murtovesien petokala. Se on heimonsa kookkain laji.

Kuha
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Ahvenet Percidae
Suku: Kuhat Sander
Laji: lucioperca
Kaksiosainen nimi

Sander lucioperca
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Kuha Wikispeciesissä
  Kuha Commonsissa

Tuntomerkit

muokkaa

Kuha muistuttaa pitkänomaista ahventa (lajinimi lucioperca tarkoittaa kirjaimellisesti ”haukiahventa”). Kuhalla on suuri terävähampainen suu ja kaksi selkäevää, joista etummainen on täynnä teräviä piikkejä samaan tapaan kuin ahvenella. Kuhan selkä on harmaanvihertävä. Sinertäviä, hopeanharmahtavia tai kullahtavia kylkiä koristaa kymmenkunta poikkijuovaa. Kuhan pituus on yleensä 30–60 cm ja paino 0,4–2,5 kg. Suotuisissa olosuhteissa kuha saattaa kasvaa yli viisikiloiseksi, ja yli kymmenkiloisiakin kuhia saadaan joka vuosi. Suomen kaikkien aikojen suurin kuha on saatu 1967 Piikkiössä, ja se painoi 16,7 kg. 2000-luvun Suomen ennätyskuha taas on 14,7 kilon painoinen kala vuodelta 2023.[3]

Euroopan alueelta suurin saatu kuha painoi 18,8 kiloa.

Levinneisyys

muokkaa

Kuhaa esiintyy luontaisesti Itä-, Keski- ja Pohjois-Euroopassa lukuisissa Itämereen, Mustaanmereen, Kaspianmereen ja Araljärveen laskevissa vesistöissä ja Pohjanmereen laskevan Elben vesistöalueella.[4][5][6] Lajia on myös 1800-luvulta lähtien istutettu laajalti luontaisen alueensa länsi-, etelä- ja pohjoispuolelle.[7][4]

Suomessa kuha esiintyy maan etelä- ja keskiosissa. Se on suhteellisen lämpimien vesien kala, joka elää paitsi sisävesissä myös vähäsuolaisessa murtovedessä. Suomen ja samalla maapallon pohjoisimmat kuhakannat elävät Kemijärvessä ja Tengeliön järvissä. Itämeressä kuha esiintyy Suomenlahdella ja Saaristomerellä ja myös Ahvenanmaalla, Pohjanlahdessa sitä tavataan lähinnä suurempien jokien suualueilta. Hyvinä kuhavesinä pidetään suuria, sameavetisiä, usein hieman rehevöityneitäkin järviä, joissa on alkukesästä nopeasti lämpiäviä lisääntymisalueita.[4]

Kuha oli vielä 1900-luvun alkupuolella varsin yleinen kala Suomen sisävesissä. Sittemmin kanta taantui huomattavasti metsäojituksista seuranneen vesistön happamoitumisen seurauksena ja kala kävi sisävesissä varsin harvinaiseksi. Viimeisten vuosikymmenten aikana tilanne on kuitenkin parantunut onnistuneiden istutusten ansiosta, ja kuha on taas varsin yleinen ja arvostettu saaliskala.[4]

Ravinto ja elintavat

muokkaa

Poikasten ravinto koostuu aluksi eläinplanktonista. Sen jälkeen ruokalistalle ilmestyvät erilaiset äyriäiset ja vapaanveden selkärangattomat. Jopa 2–2,5 cm pitkien poikasten mahoista on löydetty kalanpoikasia. Pääasiallisena ravintona kalat ovat vasta noin 10-senttisille kuhille. Kuha saalistaa ajamalla saaliskalaa takaa ja iskemällä hampaat pakoon pyrkivän kalan peräosaan. Isompien kuhien ravinto koostuu pelkästään kalasta. Kuha on lämpimien vesien asukki ja parvikala, joskin isommat yksilöt saattavat liikkua yksin. Kuha viihtyy myös paremmin rehevämmissä ja tummavetisemmissä järvissä. Kudun jälkeen kesällä kuhat oleilevat siellä missä on parhaiten ravintoa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi lahtivedet, sisäsaaristo ja selkävesien pinnanläheiset osat. Vesien kylmentyessä kuhat lähtevät hakeutumaan kohti talvehtimissyvänteitään. Kuha saattaa muodostaa varsinkin ahvenen kanssa sekaparvia. Kuhan mielisaalista ovat pienemmät parvikalat, kuten silakka. Kuhan saalistustapoja on verrattu susiin; kuha on huono syöksymään saaliin kimppuun, mutta se saattaa ajaa saalista takaa kilometritolkulla. Usein pyydyksistä löytyy samanaikaisesti kuhaa, ahventa ja niiden saaliskaloja.

Lisääntyminen

muokkaa

Koiras saapuu ennen naarasta kutupaikalle reviiriä valtaamaan. Sitä se puolustaa voimakkaasti kudun ja poikasten kehittymisajan kuoriutumiseen saakka. Koiras kaivaa kutukuopan 1–3 metrin syvyyteen, jonne kalat laskevat sukutuotteensa. Tämän aikana koiras leyhyttelee evillään munia, että ne saavat puhdasta ja happipitoista vettä. Kuha luokitellaan kevätkutuiseksi, vaikka kutuaika onkin lähempänä kesää. Vesien lämmettyä 12–14-asteiseksi kuhat alkavat kiihkeästi etsiä lisääntymiskumppania.

Kalastus ja käyttö

muokkaa

Kalastus ja saaliit

muokkaa

Kuha on arvostetuimpia ja arvokkaimpia Suomessa esiintyvistä kaloista. Sen kilohinta on viime vuosinamilloin? ollut korkein ankeriasta lukuun ottamatta. Kalastustilaston mukaan kuhan kokonaissaalis Suomessa vuonna 2009 oli noin 2,8 miljoonaa kiloa, josta suurin osa vapaa-ajankalastajien pyytämää. Ammattikalastuksen osuus oli vain 15 % (420 000 kiloa), ja tästä kolme neljännestä pyydettiin Itämerestä. Vapaa-ajankalastus taas tapahtui pääosin sisävesillä (77 % saaliista, 1,9 miljoonaa kiloa).[8] Kuha on vetouistelijan lempisaalista. Kalastusasetuksen määräämä pyyntimitta, arkikielessä alamitta, kuhalle on Suomessa 42 cm vuoden 2016 alusta alkaen. Eräille ammattikalastajaryhmille on kuitenkin säädetty hieman alempia pyyntimittoja.[9][10] Yksittäiset kalastusalueet voivat nostaa alamittaa korkeammaksi kuin asetus määrää.[11] Toisaalta taas esimerkiksi Ruotsin suurissa järvissä alin pyyntimitta on 45 cm, ja voimassa on muusta maasta poikkeava silmäkokorajoitus sekä kutuajan pyyntikielto[12].

Maailmanlaajuisesti kuhan tilastoitu saalis on viime vuosikymmenellä ollut vajaat 20 miljoonaa kiloa, kun saalismäärät aiemmin, ennen 1980-lukua, olivat 30 ja 50 miljoonan kilon välillä.[7]

Ruokakäyttö

muokkaa
 
Kuhafile

Kuhassa on ahvenen tavoin erittäin maukas, vaalea liha. Kuhan liha ei ole yhtä voimakkaan makuista kuin ahvenen, mutta sitä saatetaan arvostaa jopa lohtakin enemmän. Kuhan ruodot ovat suuria ja helppoja poistaa. Kuhan liha sopii erityisesti fileiden sekä sushin valmistamiseen, ja kuhan perkeistä saa maukkaan consommé-liemen. Vanha ja hienostunut ruokalaji on Kuhaa Walewska[13].

Tunnuseläin

muokkaa

Kuha on Uudenmaan maakuntakala. Kuha esiintyy Kuortaneen vaakunassa ja se on esiintynyt myös kuntaliitoksen myötä epäviralliseen käyttöön jääneessä Artjärven vaakunassa.

Lähteet

muokkaa
  • Hannu Lehtonen: Iso kalakirja - Ahvenesta vimpaan, s. 228–232. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28134-4
  • Ulla Kokko: Kiva kalastaa! : kalastuksen ja kalalajien opas, s. 192–193. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27406-2

Viitteet

muokkaa
  1. Freyhof, J. & Kottelat, M.: Sander lucioperca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 05.08.2013. (englanniksi)
  2. Risto Väinölä: Kuha – Sander lucioperca Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Suomen ennätyskalat - Kalatalouden Keskusliitto Ahven.net. Viitattu 25.6.2024.
  4. a b c d Kuha (Arkistoitu – Internet Archive) Tietoa kalalajeista. www.rktl.fi
  5. Sander lucioperca (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
  6. S. lucioperca (Linnaeus, 1758) - обыкновенный судак (Arkistoitu – Internet Archive) sevin.ru (venäjäksi)
  7. a b Stizostedion lucioperca (Linnaeus, 1758) FAO Fisheries and Aquaculture, Species Fact Sheets.
  8. Kokonaiskalansaalis Suomessa vuonna 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) www.rktl.fi/tilastot
  9. Valtioneuvoston asetus kalastuksesta 1360/2015 finlex.fi. Viitattu 27.2.2016.
  10. Pyyntimitat ja rauhoitusajat Metsähallitus: eräluvat.fi. Viitattu 2.6.2018.
  11. Valtioneuvoston asetus kalastuksesta 1360/2015 finlex.fi. Viitattu 27.2.2016.
  12. Minimimått, fredningsområden och redskapsbegränsningar för fiske efter gös Havs och VattenMyndigheten. 24.7.2017. Viitattu 2.6.2018 (ruotsiksi).
  13. Heli Aalto, ("Rouva Raadelma"): Kuhan on kuhaa Turun Sanomat. 8.11.2012. Arkistoitu 3.12.2017. Viitattu 2.12.2017.

Aiheesta muualla

muokkaa