Lyijydioksidi
Lyijydioksidi eli lyijy(IV)oksidi (PbO2) on lyijyn ja hapen muodostama epäorgaaninen yhdiste. Luonnossa sitä esiintyy plattneriittimineraalissa.[2]
| Lyijydioksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | PbO2 |
| Moolimassa | 239,2 g/mol |
| Ulkomuoto | Ruskeita, suomumaisia kiteitä[1] |
| Sulamispiste | 290 °C (hajoaa) [2] |
| Tiheys | 9,38 g/cm3 [3] |
| Liukoisuus veteen | Käytännössä liukenematon.[2][1] |
Ominaisuudet
muokkaaLyijydioksidi on huoneenlämpötilassa kiinteää, ruskeaa ainetta. Se ei liukene veteen, mutta happoliuoksiin se liukenee suhteellisen helposti. Aine on amfolyytti ja muodostaa emästen kanssa plumbaatteja.[1][4]
Lyijydioksidi hajoaa lyijyoksidiksi ja hapeksi, kun sitä kuumennetaan yli 290 °C lämpötilaan.[2]
- 2 PbO2 → 2PbO + O2
Aine on erittäin vahva hapetin. Se voi jopa sytyttää palon tai aiheuttaa räjähdyksen joutuessaan kosketuksiin orgaanisten yhdisteiden kanssa.[1]
Valmistus
muokkaaLyijydioksidia voidaan valmistaa monella eri tavalla. Sitä muodostuu, kun lyijymönjä reagoi typpihappoliuoksen kanssa. Sivutuotteena syntyy myös lyijyatsidia ja vettä.[2]
- Pb3O4 + 4 HNO3 → PbO2 + 2 Pb(N3)2 + H2O
Ainetta muodostuu myös, kun lyijynitraattia elektrolysoidaan, jolloin lyijydioksidi saostuu anodille. Lyijydioksidia voidaan valmistaa myös hapettamalla jotain lyijy(II)suolaa esimerkiksi hypokloriitti-ionien avulla.[1][2]
Käyttö
muokkaaLyijydioksidia käytetään lyijyakuissa elektrodina. Vahvan hapetuskykynsä ansiosta sitä käytetään väriteollisuudessa, ilotulitteissa, räjähdysaineissa ja tulitikuissa.[1] Sitä voidaan käyttää myös kovetettaessa sulfidipohjaisia polymeereja ja valmistettaessa kumia korvaavia aineita.[4][2]
Myrkyllisyys
muokkaaKuten monet muut lyijy-yhdisteet, myös lyijydioksidi on myrkyllistä. Aineen nielemisestä aiheutuvan lyijymyrkytyksen oireita ovat huonovointisuus ja kivut vatsassa sekä oksentaminen. Pitkäaikainen altistuminen aineella voi aiheuttaa vaurioita luuytimessä ja hermostossa. Lyijydioksidi voi olla karsinogeeninen ja aiheuttaa perimävaurioita. Luonnossa yhdiste kertyy ravintoketjussa erityisesti nisäkkäisiin.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 196. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c d e f g Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 469. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.10.2009). (englanniksi)
- ↑ a b Lyijydioksidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 17.10.2009
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 920. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.10.2009). (englanniksi)