Maailmankartta
Maailmankartta on Maapallon pintaa esittävä kartta. Se voi olla kolmiulotteinen karttapallo tai jonkin karttaprojektion avulla kaksiulotteiselle pinnalle projisoitu kartta. Koska kolmiulotteista pintaa ei voi kuvata tarkasti kaksiulotteisella pinnalla, karttaprojektiot ovat aina tavalla tai toisella epätarkkoja.
Maailmankarttoja on poliittisia, joissa näkyvät valtioiden rajat, ja temaattisia, joissa voidaan esittää esimerkiksi kasvillisuusvyöhykkeitä, asukastiheyksiä tai muuta tilastollista tietoa. Maailmankarttoja on laadittu jo tuhansien vuosien ajan. Ensimmäinen kartta, jossa näkyivät myös Amerikka ja Australia, laadittiin vuonna 1633.
Asettelu
muokkaaMaailmankartassa pohjoinen on yleensä ylhäällä ja etelä alhaalla. Eteläisellä pallonpuoliskolla käytetään joskus karttoja, joissa etelä on ylhäällä. Euroopassa ja Afrikassa suositaan karttoja, joissa Eurooppa on leveyssuunnassa kartan keskellä, mutta Amerikassa ja Itä-Aasiassa oma maanosa sijoitetaan usein kartan keskelle.[1]
Esimerkkejä
muokkaa-
Eurooppakeskeinen maailmankartta (Robinsonin projektio) -
Aasiakeskeinen maailmankartta (Robinsonin projektio) -
Amerikkakeskeinen maailmankartta (Robinsonin projektio) -
Yhdistyneiden kansakuntien tunnus, jossa on pohjoisnapakeskeinen maailmankartta -
Maailmankartta, jossa etelä on ylhäällä
_(10E).svg)
_(162E).svg)
_(90W).svg)
Projektiot
muokkaa- Pääartikkeli: Karttaprojektio
Maapallo on kolmiulotteinen pallo, joten sen pinnan voi esittää aidosti vain kolmiulotteisessa kartassa, kuten fyysisessä tai virtuaalisessa karttapallossa. Ongelmaa on verrattu appelsiinin kuoren litistämisen vaikeuteen. Maailmankartan piirtäminen kaksiulotteiselle pinnalle vaatii siksi jonkin karttaprojektion käyttöä. Siihen liittyy aina kompromissi, jossa joko alueiden muodot tai pinta-alat, tai suuntien väliset kulmat vääristyvät.[2] Kaksiulotteisissa karttaprojektioissa Maapallon pinta on esitetty monenlaisessa muodossa, kuten suorakulmiona, ympyränä, puoliympyränä, soikiona tai sydämenä.[1]
Maailmankartan projektiot pyrkivät kuvaamaan mahdollisimman totuudenmukaisesti mutta ne painottavat seuraavia piirteitä:[2]
- alueiden muodot
- alueiden väliset etäisyydet
- alueiden suhteelliset kokoerot
- suunnat
Joitain tunnetuimpia karttaprojektioita ovat:
- Mercatorin projektio (1569), jossa pituus- ja leveyspiirit leikkaavat suorassa kulmassa, oli alun perin tarkoitettu vain merinavigointiin. Toisaalta maanosien pinta-alat ovat epäsuhtaisia.[1][3]
- Petersin projektiossa (1855/1973) maanosat ovat luonnollisessa kokosuhteessa, mutta niiden muodot ovat vääristyneet[3]
- Robinsonin projektiossa (1963) maanosien koot ovat luonnollisessa suhteessa toisiinsa.[2][3] Projektiosta tuli tunnettu vuonna 1988, kun Yhdysvaltain National Geographic Society otti sen käyttöön.[3]
- Winkel tripel -projektiota National Geographic Society on käyttänyt vuodesta 1998 lähtien.[4]
Esimerkkejä
muokkaa-
Mercatorin projektio -
Petersin projektio -
Robinsonin projektio -
Winkel-Tripel-projektio
Tyypit
muokkaaPoliittisessa kartassa näkyvät valtioiden rajat ja valtioiden alueet on usein eroteltu eri värein. Kartassa ovat yleensä myös pääkaupungit ja suurimmat kaupungit. Teemakartassa voidaan esittää symbolisesti monenlaista laadullista tietoa ja määrällistä tilastotietoa.[5]
Esimerkkejä
muokkaa-
Poliittinen kartta, jossa näkyvät valtiot -
Ilmastovyöhykekartta -
Elinikäodotetta kuvaava teemakartta
.png)
Historia
muokkaaAntiikin aika
muokkaaAntiikin maailmassa, eli muinaisessa Babyloniassa, Persiassa, Kreikassa ja Roomassa karttojen tärkein tehtävä ei vielä ollut matkojen ja matkareittien suunnittelussa. Koska maailmasta tiedettiin vain vähän, karttojen mittakaava ja yksityiskohdat olivat vielä puutteellisia. Kartoilla sen sijaan yleisemmin ilmennettiin keisarillista maailmankatsomusta, selitettiin maailman syntyä, kuvailtiin taivasta tai havainnollistettiin uskonnollisia uskomuksia. Kuitenkin jo Platonin aikana tiedettiin, että maapallo oli pyöreä, ja Eratosthenes määritti maapallon ympärysmitan lähes oikein jo toisen vuosisadan eaa. alussa. Vain harvoja antiikinaikaisia karttoja on säilynyt.[6]
Babylonialainen maailmankartta (600-luku eaa.) on vanhin tunnettu maailmankartta. Sen uskotaan pohjautuvan vielä kaksi tuhatta vuotta vanhempaan karttaan.[7] Hektaioksen kreikkalainen maailmankartta (500-luku eaa.) käsitti antiikin kreikkalaisten tunteman maailman Gibraltarista Kaspianmerelle.[8] Roomalainen maailmankartta (12 eaa.) sisälsi Välimeren alueen lisäksi Britannian ja Germanian, idässä Intian, Sri Lankan ja Kiinan sekä etelässä Saharan autiomaan ja Etiopian.[9]
Klaudios Ptolemaioksen maailmankartta vuodelta 150 jaa. oli ensimmäinen maailmankartta, jossa käytettiin suorakulmaisia pituus- ja leveyspiirejä. Kartta oli pohjois- ja Välimeri-keskeinen, ja siinä näkyivät Eurooppa, Pohjois-Afrikka sekä Länsi- ja Keski-Aasia. Ptolemaioksen karttaa käytettiin 1600-luvulle asti.[10]
Keskiaika
muokkaaAl-Idrisin maailmankartastossa Tabula Rogerianassa (1154) etelä oli ylhäällä ja Afrikka kuvattiin kokonaan meren ympäröimänä.[10] Pohjolaa kuvasi pieni saaristo.[11]
Herefordin Mappa Mundi (1300) kuvasi Maapalloa keskiajan kristittyjen näkökulmasta, ja siinä maailman keskus oli Jerusalem. Tuntemattomille alueille, kuten Afrikkaan, piirrettiin pelottavia hirviöitä.[10] Monet muutkin varhaiset kartantekijät täyttivät tuntemattomat alueet usein kuvilla erikoisista eläimistä ja kannibaaleista.[1] Keskiajan kartoissa itä (’orientti’) oli yleensä ylhäällä, mistä tulee termi karttaorientaatio.[12]
Keskiaikaisissa kartoissa Välimeri sekä suuret joet Niili ja Don, joita pidettiin maanosien rajoina, oli usein kuvattu liioitellun leveiksi. Ne yhdessä muodostivat kartalle ison T:n muotoisen kuvion, kun taas karttaa reunustava valtameri kuvattiin ympyränä, O:n muotoisena. Tällaisista kartoista käytetään nimitystä T-O-kartta.[13]
Uusi aika
muokkaaLöytöretkien aikana maailmankarttojen tekijät alkoivat hyödyntää uusia tieteellisiä menetelmiä alueiden mittaamiseen, ja kartantekotaito kehittyi suurin harppauksin. Teologisesta katsantokannosta luovuttiin ja alettiin käyttää geometrisiä karttaprojektioita ja alueellisia mittausmenetelmiä. Karttojen tarkoitukseksi tuli omistajiensa auttaminen valloittamaan, hallitsemaan tai puolustamaan niiden kuvaamia alueita.[14]
Katalaani-Atlas (1375) oli katalonialainen kokoelma maailmankarttoja ja navigointiohjeita. Karttojen kuvaukset Kiinasta perustuvat Marco Polon kertomuksiin, mutta Intia puuttuu kokonaan. Paratiisi on siirretty Aasiasta Etiopiaan.[15]
Martin Waldseemüllerin Universalis Cosmographia (1507) oli ensimmäinen kartta, jossa Amerikat olivat mukana ja jossa maailma kattaa 360 astetta pituuspiirejä. Waldseemüller nimesi uuden maanosan itse ”Amerikaksi”, vaikka yrittikin itse myöhemmin turhaan vaihtaa nimen Atlantikseksi tai Columbianaksi. Etelä-Amerikkaan Waldseemüller piirsi kannibaaleja ja jättiläisiä. Kartassa näkyy Japani, ja myös Tyynimeri esiintyy siinä ensimmäistä kertaa eurooppalaisessa kartassa. Afrikan rannikko on ensimmäistä kertaa kuvattu kokonaisuudessaan.[10][16]
Kiinalaisissa maailmankartoissa 1500- ja 1600-luvuilla maailma oli neliömäinen ja Kiinaa ympäröi neljä barbaarista kansaa eri ilmansuunnissa.[17] Japanilaisessa maailmankartassa 1645 Japani on keskellä ja itä ylhäällä.[18]
Diego Ribeiron maailmankartta (1529) otti kantaa Portugalin ja Espanjan kiistaan siirtomaista.[10] Ribeiro pyrki edistämään Espanjan oikeuksia Molukkien Maustesaarien hallintaan sijoittamalla ne tarkoituksella väärään paikkaan.[19]
Alankomaalainen kartografi Gerhardus Mercator laati Mercatorin maailmankartan vuonna 1569. Hänen keksintönsä oli projektio, jossa pituus- ja leveyspiirit kuvataan matemaattisen tarkasti suorina.[10] Mercatorin projektiosta tuli 1800-luvulla maailmankartoissa yleisimmin käytetty karttaprojektio. Etelämanner jätettiin kartasta kuitenkin pois, mikä korosti Euroopan asemaa.[20] Yhdysvalloissa otettiin käyttöön amerikkakeskeinen versio kartasta ja 1900-luvulla Neuvostoliitossa neuvostoliittokeskeinen, jossa Pohjois-Amerikka jouduttiin piirtämään kartan kumpaankin reunaan.[21]
Abraham Orteliuksen Theatrum Orbis Terrarum -karttakokoelma ilmestyi 1570.[22] Henricus Hondiuksen maailmankartta (1633) oli ensimmäinen, jossa näkyy Australian manner. Kartassa myös maanosat on selkeästi eroteltu toisistaan, ja Euroopan ja Aasian rajana on Ob-joki.[23] Muutoin tuon ajan kartoissa Euroopan ja Aasian rajalinja vaihteli usein.[24] Joan Blaeun Atlas maior (1662) jakoi Maapallon kahteen pallonpuoliskoon, itäiseen ja läntiseen.[10]
Nykyaika
muokkaaSaksalainen Arno Peters laati vuonna 1973 James Gallin vuonna 1855 suunnittelemaan projektioon perustuvan projektion, jossa maanosien pinta-alat olivat totuudenmukaisia toisiinsa nähden. Projektion varjopuolena oli maanosien muotojen vääristyminen.[10][25] Gall–Petersin projektiosta tuli tasapuolisuutensa vuoksi suosittu etenkin Yhdistyneissä kansakunnissa.[26]
Nykyisin käytetyin maailmankartta on sähköinen ja ilmainen karttapalvelu Google Maps.[1] Google Earth (2005–) on virtuaalinen karttapallo.[10]
Esimerkkejä
muokkaa-
Babylonialainen maailmankartta, vanhin tunnettu maailmankartta -
Hektaioksen maailmankartan rekonstruktio -
Ptolemaioksen maailmankartta (1400-luvun rekonstruktio) -
Al-Idrisin maailmankartta (käännetty) -
Herefordin Mappa Mundi -
Waldseemüllerin Universalis Cosmographia -
Ribeiron maailmankartta -
Mercatorin maailmankartta -
Orteliuksen maailmankartta
Lähteet
muokkaa- Brotton, Jerry: Ainutlaatuiset kartat: maailma kartantekijöiden silmin. Helsinki: Readme.fi, 2015. ISBN 978-952-220-968-9
- Turunen, Ari: Maailman kuvat: Mitä kartat kertovat meistä ja muista? Into, 2013. ISBN 978-952-264-247-9
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e James Wan: Why Google Maps gets Africa wrong 2.4.2014. The Guardian. Viitattu 19.4.2014.
- ↑ a b c Matt Rosenberg: Map Projections About.com. Arkistoitu 12.4.2014. Viitattu 19.4.2014.
- ↑ a b c d Map Projections The Future Mapping Company. Arkistoitu 19.4.2014. Viitattu 19.4.2014.
- ↑ Winkel Tripel Projections Winkel.org. Viitattu 19.4.2014.
- ↑ Kuusela, Vesa: Tilastografiikan perusteet, s. 155–156. Edita, 2000. ISBN 951-37-3116-2
- ↑ Brotton 2015, s. 10–11.
- ↑ Turunen, s. 19.
- ↑ Turunen, s. 23.
- ↑ Turunen, s. 27.
- ↑ a b c d e f g h i Uri Friedman: 12 Maps That Changed the World 30.12.2013. The Atlantic. Viitattu 19.4.2014.
- ↑ Turunen, s. 31.
- ↑ Turunen, s. 37.
- ↑ Marjo J. Nurminen: ”Pyhän maantieteen kartat varhaisten kristillisten kirjojen liitteinä”, Maailma piirtyy kartalle – Tuhat vuotta maailmankartan kulttuurihistoriaa, s. 32. John Nurmisen säätiö, 2015. ISBN 978-952-9745-46-3
- ↑ Brotton 2015, s. 12–13.
- ↑ Turunen, s. 43–46.
- ↑ Turunen, s. 55–56.
- ↑ Turunen, s. 61.
- ↑ Turunen, s. 79–81.
- ↑ Brotton 2015, s. 12.
- ↑ Turunen, s. 85.
- ↑ Turunen, s. 89, 93.
- ↑ Turunen, s. 75.
- ↑ Turunen, s. 69.
- ↑ Turunen, s. 71.
- ↑ Turunen, s. 97.
- ↑ Turunen, s. 99.
Aiheesta muualla
muokkaa