Maria I (Portugali)
Maria I (17. joulukuuta 1734 Lissabon – 20. maaliskuuta 1816 Rio de Janeiro, Brasilia) oli Portugalin hallitseva kuningatar vuosina 1777–1816. Hän oli ensimmäinen Portugalia hallinnut nainen. Marian kanssahallitsijana oli hänen puolisonsa ja setänsä Pietari III. Maria I vajosi lopulta mielisairauteen, ja vuodesta 1792 alkaen Portugalin sijaishallitsijana toimi hänen poikansa, myöhempi kuningas Juhana VI.[1][2]
| Maria I | |
|---|---|
_-_Google_Cultural_Institute.jpg) Maria I, Giuseppe Tronin maalaama muotokuva vuodelta 1783. | |
| Portugalin kuningatar | |
| Valtakausi | 24. helmikuuta 1777 – 20. maaliskuuta 1816 |
| Edeltäjä | Joosef I |
| Seuraaja | Juhana VI |
| Syntynyt |
17. joulukuuta 1734 Lissabon, Portugali |
| Kuollut |
20. maaliskuuta 1816 Rio de Janeiro, Brasilia |
| Puoliso | Pietari III |
| Lapset |
Joosef Juhana VI Mariana Viktoria |
| Suku | Bragança |
| Isä | Joosef I |
| Äiti | Mariana Victoria |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku
muokkaaMaria I:n koko nimi oli María Francisca Isabel Josefa Antonia Gertrudes Rita Joana. Hänen vanhempansa olivat kuningas Joosef I ja kuningatar Mariana Viktoria, jonka isä oli Espanjan kuningas Filip V.[2] Maria sai syntyessään Beiran prinsessan arvon. Hänestä tuli Portugalin kruununperijä isänsä Joosefin noustua vuonna 1750 valtaistuimelle, sillä Joosefilla ei ollut poikia ja Maria oli vanhin tämän neljästä tyttärestä.[2][3] Maria sai tässä yhteydessä myös kruununperijälle kuuluneen Brasilian prinsessan arvon.[3]
Avioliitto ja lapset
muokkaaMaria nai vuonna 1760 isänsä nuoremman veljen Pietarin (Pedro), joka oli häntä 17 vuotta vanhempi. Avioliitto oli ollut alkujaan Marian isoisän, kuningas Juhana V:n ajatus, ja tämä oli hankkinut siihen paavin erikoisluvan ennen vuonna 1750 tapahtunutta kuolemaansa. Joosef I ja hänen vahva pääministerinsä markiisi de Pombal eivät alkuaan kannattaneet avioliittoa, koska he pelkäsivät, että Pietarista tulisi de Pombalin vastustajien johtaja, mutta lopulta he antoivat sille hyväksyntänsä. Marian ja Pietarin avioliitosta tuli onnellinen.[2]
Maria I:llä ja Pietari III:lla oli kuusi lasta, joista kolme eli aikuisiksi:[2]
- Joosef (José, 1761–1788), kruununperijä, kuoli ennen äitiään
- João de Paula (k. 1763), kuoli alle kuukauden ikäisenä
- Juhana VI (João, 1767–1826), Portugalin kuningas ja Brasilian keisari
- Mariana Viktoria (Maria Ana Vitória, 1768–1788), Espanjan prinssin Gabrielin puoliso
- Maria Clementina (1774–1776), kuoli kaksivuotiaana
- Maria Isabel (1776–1777), kuoli alle vuoden ikäisenä
Joosef I:n terveyden heikennyttyä pääministeri de Pombal yritti vuonna 1776 omaa asemaansa suojellakseen saada kuninkaan julistamaan voimaan saalilaisen lain mukaisen perimysjärjestyksen, jossa nainen ei voisi periä lainkaan kruunua. Maria olisi tällöin ohitettu perimysjärjestyksessä ja seuraavaksi hallitsijaksi olisi tullut hänen vanhin poikansa Joosef (José). Maria ja hänen äitinsä taivuttelivat kuitenkin Joosef I:n luopumaan ajatuksesta.[2]
Toiminta hallitsijana
muokkaa.png)
Joosef I:n kuoltua helmikuussa 1777 Mariasta tuli hallitsija ja hänen aviomiehestään kuningaspuoliso ja kanssahallitsija. Maria I erotti pian valtaan tultuaan pääministeri de Pombalin, määräsi tämän sisäiseen karkotukseen Pombaliin ja vapautti tämän pääministerikaudella tuomitut poliittiset vangit. Myöhemmin hän kuitenkin armahti de Pombalin karkotuksesta. Maria lakkautti joitain de Pombalin aikana perustettuja kauppayhtymiä ja peruutti tämän käynnistämiä kalliita julkisia hankkeita, sillä valtion tulot ja menot olivat de Pombalin jäljiltä epätasapainossa, mutta kaikkia taloudellisia reformeja ei pysäytetty.[1][2] Maria ei palauttanut aateliston valtaa kokonaan entiselleen.[2]
Marian valtakaudella Portugali pyrki lisäämään ulkopoliittista itsenäisyyttä suhteessa liittolaiseensa Englantiin ja parantamaan suhteitaan Espanjaan. Portugali pysyi puolueettomana Yhdysvaltain vapaussodassa, jossa Espanja ja Englanti olivat vastakkaisilla puolilla. Myös suhteita paaviin parannettiin, mutta Maria piti voimassa de Pombalin määräyksen kieltää jesuiittojen toiminta Portugalissa. Koulutusta uudistettiin ja Lissabonin tiedeakatemia perustettiin vuonna 1779.[2]
Pietari III:n kuoltua vuonna 1786 Maria toimi hallitsijana yksin.[1] Heidän vanhin poikansa Joosef sekä tyttärensä Mariana Viktoria ja tämän aviomies ja vastasyntynyt lapsi kuolivat kaikki vuonna 1788 muutaman kuukauden aikana isorokkoon.[2] Joosef oli ollut vuodesta 1777 naimisissa oman tätinsä, Maria I:n nuoremman siskon Maria Francisca Beneditan kanssa, mutta heille ei ollut syntynyt perillistä. Uudeksi kruununprinssiksi tuli Maria I:n toiseksi vanhin poika Juhana (João).[3]
Mielenterveysongelmat ja myöhemmät vuodet
muokkaaMaria I:n mielenterveys alkoi vähitellen järkkyä. Hänellä oli yksittäinen deliriumkohtaus jo vuonna 1781, mutta varsinaisesti oireet alkoivat Joosefin ja Mariana Viktorian kuoltua vuonna 1788.[4] Aviomiehen ja lasten kuolemien on arveltu ajaneen Marian masennukseen,[1][2] ja hän poti myös syyllisyyttä vastustettuaan lastensa isorokkorokotuksia uskonnollisista syistä.[4] Tiedot Ranskan vallankumouksesta sekä siitä seuranneet ulkopoliittiset paineet ilmeisesti pahensivat Marian henkistä tilaa.[1][2][3][5] Taustalla saattoi olla myös perinnöllisiä syitä, sillä kaksi Marian kolmesta sisaresta kärsi masennushäiriöstä ja hänen suvussaan oli ollut paljon lähisukulaisten välisiä avioliittoja.[4] Maria kärsi lokakuun 1791 lopulta alkaen akuutista masennuksesta ja painajaisista. Hän pelkäsi olevansa tuomittu ikuiseen kadotukseen, ja hänen uusi rippi-isänsä José Maria de Melo lietsoi tätä pelkoa.[2][5] Marian koettua tammikuussa 1792 henkisen romahduksen kruununprinssi Juhana alkoi hallita äitinsä nimissä 10. helmikuuta annetulla määräyksellä.[3][1][5]
Portugalin hallitus kutsui Englannista Mariaa hoitamaan lääkäri Francis Willisin, joka oli aiemmin hoitanut menestyksellä kuningas Yrjö III:n mielisairautta.[2][5] Maaliskuussa 1792 saapunut Willis suositteli ”moraalista hoitoa” ja terveellistä ruokavaliota. Tulokset vaikuttivat aluksi lupaavilta, mutta Willis ei saanut määrätä kuningattaren hoidosta niin kuin oli saanut Yrjö III:n kohdalla.[4] Portugalin ministerit ja papisto vastustivat hänen yrityksiään rauhoittaa potilas lääkkeillä, eikä hänen sallittu viedä tätä tervehdyttävälle merimatkalle ilman hoviväen läsnäoloa. Turhautunut Willis julisti Marian parantumattomaksi ja palasi elokuussa 1792 Englantiin.[2][4] Juhana alkoi virallisesti hallita prinssihallitsijan nimikkeellä vuonna 1799, kun Maria katsottiin pysyvästi parantumattomaksi.[1][2][5][3]
Napoleonin armeijoiden vallattua Portugalin koko kuningasperhe pakeni marraskuussa 1807 Portugalin siirtomaahan Brasiliaan.[1][2][3] Merimatkan aikana Marian mielenterveyden on sanottu kohentuneen tilapäisesti hieman.[2] Hän kuoli Rio de Janeirossa 81-vuotiaana vuonna 1816, jolloin hänen pojastaan Juhanasta tuli virallisesti kuningas maanpaossa nimellä Juhana VI.[2][1] Vuonna 1821 Maria haudattiin uudelleen Lissaboniin Estrelan basilikaan.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Maria I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.10.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Maria I Of Braganza (1734–1816) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 20.7.2024.
- ↑ a b c d e f g Mariai (1734–1816) (englanniksi) Encyclopedia of Latin American History and Culture. Encyclopedia.com. Viitattu 20.7.2024.
- ↑ a b c d e Peters, Timothy & Willis, Clive: ”Maria I of Portugal: Another royal psychiatric patient of Francis Willis”. The British Journal of Psychiatry, 3/2013. tiivistelmä (englanniksi)
- ↑ a b c d e H. V. Livermore: A history of Portugal, s. 386. Cambridge University Press, 1947 (CUP Archive). (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maria I (Portugali) Wikimedia Commonsissa