Maria Jotuni
Maria Gustava Jotuni (vuoteen 1906 Haggrén, vuodesta 1911 Tarkiainen, 9. huhtikuuta 1880 Kuopio – 30. syyskuuta 1943 Helsinki)[1] oli suomalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija.
Maria Jotuni | |
---|---|
Maria Jotuni |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Maria Gustava Jotuni, Maria Haggrén, Maria Tarkiainen |
Syntynyt | 9. huhtikuuta 1880 Kuopio |
Kuollut | 30. syyskuuta 1943 (63 vuotta) Helsinki |
Ammatti | prosaisti, näytelmäkirjailija |
Puoliso | Viljo Tarkiainen |
Kirjailija | |
Äidinkieli | suomi |
Tuotannon kieli | suomi |
Esikoisteos | Suhteita (1905) |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämänvaiheet
muokkaaMaria ("Maikki", "Maiju") Haggrén (vuodesta 1906 alkaen Maria Jotuni) kävi Kuopion suomalaista yhteiskoulua seitsemännelle luokalle asti ja lukion loppuun Kuopion suomalaisen tyttökoulun jatkoluokilla. Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1900 Jotuni suunnitteli ryhtyvänsä opettajaksi. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa vuosina 1900–1904 historiaa, kirjallisuutta ja taidehistoriaa.lähde?
Jotuni oli todennäköisesti yliopiston ensimmäinen naisstipendiaatti, joka keräsi kansanperinnettä ja levitti valistuksen aatetta. Jotuni toimitti myös yliopiston Savo-Karjalaisen osakunnan lehteä. Muita harrastuksia kirjoittamisen ohella olivat kuorolaulu, teatterissa ja tansseissa käyminen sekä Ylioppilaiden kaunotieteellisen yhdistyksen toimintaan osallistuminen. Jotunin ystäväpiiriin kuuluivat muun muassa Laura Silenius (myöh. Sorma), Joel Lehtonen, Heikki Ojansuu ja Viljo Tarkiainen. Jotuni vaihtoi yliopisto-opinnot kirjailijan ammatin harjoittamiseen julkaistuaan esikoisteoksensa Suhteita vuonna 1905.[2]
Jotuni vaihtoi sukunimensä Haggrénista Jotuniksi yhdessä veljiensä kanssa suurena nimenmuuttovuonna 1906. Jotuni merkitsee jättiläistä, joita oli skandinaavisessa mytologiassa. Jotuni on myös harvinaisempi nimitys suomalaisen kansanperinteen jättiläisille jatuleille, ja saamelaiset ovat kutsuneet jättiläisiä nimityksellä Jotuli.[3][4][2]
Jotuni avioitui alun perin Savo-Karjalaisessa osakunnassa tapaamansa Viljo Tarkiaisen kanssa vuonna 1911, ja heille syntyi kaksi poikaa, Jukka Tarkiainen ja Tuttu Tarkiainen. Jukka Tarkiaisen poika on historioitsija Kari Tarkiainen, joka on kirjoittanut elämäkerran sekä Maria Jotunista että Viljo Tarkiaisesta. Jotuni on haudattu Helsingin Hietaniemeen.[5]
Ura
muokkaaMaria Jotunin kertomuksia ja kirja-arvostelujaan ilmestyi sanomalehdissä jo opiskeluaikana[2]. Jotunilta ilmestyi pari romaania ja kolme mietelmäkirjaa, mutta hänet tunnetaan parhaiten näytelmistään ja novelleistaan sekä 20 vuotta kuolemansa jälkeen julkaistusta romaanista Huojuva talo.lähde?
Jotunin ensimmäinen novellikokoelma Suhteita ilmestyi 1905, mutta suurempaa huomiota ja kritiikkiä herätti vasta toinen kokoelma Rakkautta (1907), jonka ensimmäinen painos myytiin pian loppuun.lähde?
Jotunin varhaiskauden tuotannon äärimmäinen pelkistyneisyys vaikutti suomalaisen modernin proosailmaisun kehitykseen. Merkittävä osa Jotunin tuotannosta julkaistiin kuitenkin vasta hänen kuolemansa jälkeen, mikä saattoi liittyä siihen, että hänen teostensa tiivis ja katkelmallinen rakenne koettiin hyvin moderniksi.[6]
Jotuni oli etenkin ihmisen sisäisen maailman kuvaaja, joka pohti tuotannossaan rakkautta ja vapautta, oikeaa ja väärää tuoden yhteiskunnalliset epäkohdat esille yksilön moraalisten ongelmien ja naisen elämään liittyvien sovittamattomien ristiriitojen kautta. Jotuni edusti tyylillisesti sekä realismia, impressionismiä että ekspressionismiä. Jotuni sai virikkeitä myös suomentamansa tanskalaisen Karin Michaëlisin päiväkirja- ja kirjemuotoisista avioliittokuvauksista.[6]
Jotuni sai Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1938 ja lisäksi useita kertoja Valtion kirjallisuuspalkinnon[2]. Kuopion kaupunginteatterin edustalla on Maria Jotunin muistomerkki, ja hänen kunniakseen on nimetty myös Helsingin Pohjois-Haagassa ja Porvoossa sijaitsevat tiet. Jotuni sai taiteilija Eeva Oivon suunnitteleman postimerkin vuonna 1980[7].
Vuonna 2009 perustettu Maria Jotuni -seura ylläpitää Maria Jotunin kirjallista perinnettä. Seuran perustajat ovat tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä ja ohjaajia[8].
Teokset (valikoima)
muokkaaNäytelmät
muokkaa- Vanha koti (Agricola, 1910)
- Miehen kylkiluu (Kirja, 1914)
- Savu-uhri (WSOY, 1915)
- Kultainen vasikka (WSOY, 1918)
- Tohvelisankarin rouva (Otava, 1924)
- Olen syyllinen (Otava, 1929)
- Kurdin prinssi (Otava, 1932)
- Klaus, Louhikon herra (Otava, 1946)
Romaanit
muokkaa- Arkielämää (Agricola, 1909)
- Huojuva talo (1936, julk. Otava 1963 postuumina)
- Jäähyväiset (Otava, 1949, postuumi)
- Äiti ja poika. Elämän hiljaisina hetkinä (Otava, 1965)
Novellit
muokkaa- Suhteita (1905)
- Rakkautta (Yrjö Weilin, 1907)
- Kun on tunteet (Kirja, 1913)
- Martinin rikos (Otava, 1914)
- Jussi ja Lassi (WSOY, 1921)
- Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja (Otava, 1927)
- Norsunluinen laulu: novelleja ja katkelmia (Otava, 1947, postuumi)
- Maria Jotunin ihmisiä (novellivalikoima, Otava, 1959)
Kokoelmateokset
muokkaa- Kootut teokset 1. Suhteita. Rakkautta. Arkielämää. (Otava, 1930)
- Kootut teokset 2. Vanha koti. Kun on tunteet... Miehen kylkiluu. Martinin rikos. (Otava, 1930)
- Kootut teokset 3. Savu-uhri. Musta härkä. Kultainen vasikka. Jussi ja Lassi. (Otava, 1930)
- Kootut teokset. 4, Tohvelisankarin rouva. Tyttö ruusutarhassa. Avonainen lipas. (Otava, 1930)
- Valitut teokset (Otava, 1954)
- Maria Jotunin aforismit: Avonainen lipas, Vaeltaja, Jäähyväiset. (Otava, 1959)
- Maria Jotunin novelleja, lukijana Ritva Ahonen (Otavan kirjallinen äänilevy 13, 1961)
- Novellit ja muuta proosaa I–II, toim. Irmeli Niemi. Otava 1980.
- Näytelmät, toim. Irmeli Niemi. Otava 1981.
- Kun on tunteet, Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja toim. Irmeli Niemi. SKS 1999. ISBN 951-746-125-9
- Valitut teokset. (Suhteita, Rakkautta, Arkielämää, Kun on tunteet, Martinin rikos, Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja, Jouluyö korvessa) Helsingissä: Otava, 2001. ISBN 951-1-16872-X
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Maria Jotuni SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki) (Arkisto)
- ↑ a b c d Innostus. Sydän kompassina – Maria Jotuni tuhannettunteet.kuopio.fi. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 5.9.2021.
- ↑ Maria Jotuni Kuopion koululaitos 125 vuotta. Kuopion koulutuspalvelukeskus. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 11.1.2009.
- ↑ Lehtosen ystäviä Savonlinna.fi. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 15.9.2009.
- ↑ HIETANIEMEN HAUTAUSMAA – MERKITTÄVIÄ VAINAJIA (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 9.4.2023.
- ↑ a b Näytelmät. Sydän kompassina - Maria Jotuni tuhannettunteet.kuopio.fi. Arkistoitu 4.8.2021. Viitattu 5.9.2021.
- ↑ Posti- ja lennätinhallituksen kiertokirje 18/1980 1980. Postimuseo. Arkistoitu 31.12.2019.
- ↑ Maria Jotuni -seura Suomen kirjailijanimikkoseurat ry. Viitattu 31.12.2014.
Kirjallisuutta
muokkaa- Irmeli Niemi: Maria Jotunin näytelmät. Tutkimus niiden aiheista, rakenteista ja tyylistä, Helsinki: Otava 1964 (väitöskirja)
- Irmeli Niemi, Arki ja tunteet. Maria Jotunin elämä ja kirjailijantyö. Helsinki: Otava, 2001. 332 s., ISBN 951-1-16347-7
- Kari Tarkiainen: Maria Jotuni – vain ymmärrys ja hymy, Helsinki: Musarum minister 2013 ISBN 978-952-93-2780-5
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maria Jotuni Wikimedia Commonsissa
- Sitaatteja aiheesta Maria Jotuni Wikisitaateissa
- Vapaasti ladattavia Maria Jotunin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
- Historiallisia humanisteja
- Maria Jotuni Kristiina-instituutin klassikkogalleriassa
- Irmeli Niemi: Jotuni, Maria (1880–1943) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.2.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Maria Jotuni 375 humanistia -sivustolla 21.1.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta