Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                
Wikipedia

Markkina-anarkismi

 Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Käyttää markkina-anarkismia lähestulkoon anarkokapitalismin synonyyminä. Vasemmalle kallistuvat, ei-kapitalistista markkinataloutta ajavat liikkeet puuttuvat tyystin. Esimerkiksi aatehistoriallisesti tärkeä mutualismi mainitaan vain ohimennen.

Markkina-anarkismi ("free-market anarchism", "market anarchism")[1] eli libertaristinen anarkismi[2] eli yksityisomaisuusanarkismi ("private property anarchism")[3]) viittaa individualistisen anarkistiseen filosofiaan, jonka mukaan valtion väkivaltamonopoli korvataan kilpailevilla yksityisillä instituutioilla, jotka tarjoavat turvallisuutta, oikeutta ja muita puolustuspalveluita[4], ilman keskusjohtoisuutta[5]. Markkinoilla turvallisuuden ja lain tarjoajat kilpailisivat vapaaehtoisesti maksavista asiakkaista, jotka haluaisivat vastaanottaa näiden palveluita, kun taas nykytilassa väkivaltamonopoli on valtiolla, joka verottaa yksilöitä ilman heidän suostumustaan[6].

Markkina-anarkistien mukaan tämä kilpailu johtaa halvempiin ja laadukkaampiin laki- ja poliisipalveluihin mukaan lukien "ristiriitaisten oikeusvaatimusten puoleettoman ja tehokkaan tuomaroinnin korkealaatuinen hyödyke"[7].

Markkina-anarkismi viittaa anarkokapitalistien ja heitä edeltävien filosofioiden tavoittelemaan anarkian muotoon[3]. Tässä mielessä markkina-anarkismin kuuluisia puolestapuhujia ovat olleet (varhainen) Benjamin Tucker[8] Lysander Spooner,[9] Murray Rothbard[10] ja David D. Friedman[1].

Markkina-anarkismin juuret ovat 1840-luvulla, jossa sen ajatuksia esittivät toisilla nimillä mm. Julius Faucher ja Gustave de Molinari[11][12].

Alkuperä

muokkaa

Ensimmäisiä vapauden ja omaisuuden suojelun yksityistämistä eli markkina-anarkismia kannattaneista oli Jakob Mauvillon 1700-luvulla. Julius Faucher ja Gustave de Molinari puolsivat samaa 1840-luvulla. Esseessään The Production of Security (1849) de Molinari kirjoitti: "Millään hallituksella ei tule olla oikeutta estää toista hallintoa ryhtymästä kilpailemaan sen kanssa eikä vaatia turvallisuuden kuluttajia käyttämään vain sen tarjoamia turvallisuushyödykkeitä."[11].

Molinarin mukaan turvallisuustuotannon monopoli johtaa korkeisiin hintoihin ja alhaiseen laatuun kuten muutkin monopolit. Teoksessaan Les Soirées hän kirjoitti: "Hallintomonopoli ei ole parempi kuin muutkaan monopolit. Se ei hallitse hyvin eikä etenkän halvalla, kun sen ei tarvitse pelätä kilpailua, kun hallituilta riistetään oikeus valita johtajansa vapaasti... Turvallisuuden tuottaminen tulee väistämättä kalliiksi ja huonoksi, kun sen järjestää monopoli."[13] De Molinarin argumentti markkina-anarkismin puolesta perustuu pikemminkin taloustieteeseen kuin valtion väkivaltamonopolin pitämiseen moraalittomana sortona[12].

Kehitys

muokkaa

1800-luvulla Benjamin Tucker teoretisoi markkina-anarkismia USA:ssa: "Puolustus on palvelu siinä missä muutkin; se on hyödyllistä ja haluttua työtä ja siksi taloudellinen hyödyke, jota kysynnän ja tarjonnan laki kuvaa. Vapailla markkinoilla tämä hyödyke myydään tuotantokustannuksin. Kilpailussa asiakkaat valitsisivat sen tarjoajan, jolla on paras hyödyke alimpaan hintaan, mutta nyt valtio on monopolisoinut tämän hyödykkeen tuottamisen ja myynnin, ja valtio, kuten lähes kaikki monopolistit, velottaa kohtuuttomia hintoja [verot ym.]."[14] Hän huomautti, että anarkismissakin olisi vankiloita ja sotaväkeä[15]. 1900-luvulla markkina-anarkismin uuden nousun 1950-luvulla aloitti muun muassa Murray Rothbard. David D. Friedman esittää markkina-anarkismin muotoa, jossa markkinat tuottavat paitsi kilpailevia turvallisuuspalveluita, myös kilpailevia lakeja[16].

Ideologiset erot

muokkaa

Suurimmat erot eri markkina-anarkistien välillä ovat siinä, mikä oikeuttaa anarkismin (erityisesti mikä osoittaa pakottavan valtion ei-oikeutetuksi), miten suhtautua omistusoikeuksiin ja millä taktiikalla edetä.

Agoristit, Rothbardin perinteen anarkokapitalistit ja voluntaristit ovat propertaristisia markkina-anarkisteja: he katsovat omistusoikeuden olevan luonnonoikeus, joka seuraa itseomistuksesta: kun ihminen kerran omistaa itsensä, hän omistaa myös työnsä tulokset (mukaan lukien palvelusta/työpanoksesta saatu maksu tai omistajattomasta suosta raivattu pelto).

Valtion eliminoimistaktiikastakin on eri näkemyksiä:

Näkemyksiä omaisuudesta

muokkaa

Benjamin Tucker

muokkaa
 
Benjamin Tucker, hylkäsi markkina-anarkismin luonnonoikeuden ja kääntyi Max Stirnerin egoistisen anarkismin kannattajaksi.

Benjamin Tucker oli alun perin mutualisti, jonka mukaan sekoittamalla työtään maahan sai siihen hallussapito-oikeuden mutta vain kunnes lakkasi hyödyntämästä tätä maata. Myöhemmin hän kääntyi stirneriläiseksi egoistiseksi anarkistiksi eikä tunnustanut muuta maanomistusoikeutta kuin kyvyn puolustaa maata voimalla.[20][21][22][23]

Rothbardilaiset

muokkaa
 
Murray Rothbard (1926–95) sanoi: "Kapitalismi on anarkismin täysin ilmentymä, ja anarkismi on kapitalismin täysin ilmentymä."[24]

Ensimmäinen klassinen liberaali John Locke sanoi, että kun ihminen sekoittaa työtään omistajattomaan maahan (esim. pellonraivaus tai ennen löytämättömän luonnon marjaikon hoitaminen), tämä maa muuttuu hänen omaisuudekseen. Lisäksi toisilta voi saada näiden omaisuutta lahjaksi tai vaihdossa (kaupalla). Rothbardilaiset noudattavat tätä Locken liberaalia "valtausperiaatetta". He katsovat, ettei keltään voi koskaan ottaa pois omaisuutta vastoin tämän tahtoa.[25][26][26][27] Anarkokapitalistit luonnollisesti hyväksyvät kaikki vapaaehtoisesti muodostuneet omistusmuodot yhteisomistaminen mukaan lukien.[28] Myös agorismin perustaja Samuel Edward Konkin III on rothbardilainen[29].

Arvostelua

muokkaa

Tunnettu markkina-anarkismin kriitikko, filosofi Robert Nozick on esittänyt, että kilpailevista lakijärjestelmistä syntyisi kuitenkin vähitellen hallintomonopoli – jopa ilman yksilönvapauden rajoittamista, vapaaehtoisten yritysfuusioiden kautta, mm. synergioiden vuoksi[30]. Monet markkina-anarkistit kuten varhainen Roy A. Childs ja Murray N. Rothbard ovat torjuneet tämän johtopäätöksen (joskin Childs myöhemmin hylkäsi anarkismin)[31].

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Gerald F. Gaus, Chandran Kukathas. 2004. Handbook of Political Theory. Sage Publications. s. 118–119. Source refers to David D. Friedman's philosophy as "market anarchism."
  2. ↑ Morris, Christopher. 1992. An Essay on the Modern State. Cambridge University Press. s. 61.
  3. ↑ a b Anarchy and the Law: The Political Economy of Choice, by Edward Stringham. Transaction Publishers, 2007
  4. ↑ Lavoie, Don. Democracy, Markets, and the Legal Order: Notes on the Nature of Politics in a Radically Liberal Society. Published in Liberalism and the Economic Order, by G. Tyler Miller. Cambridge University Press, 1993. s. 115
  5. ↑ Sanders, John T. & Narveson, January 1996. For and Against the State: New Philosophical Readings. Towman & Littlefield. s. 197
  6. ↑ Objectivism and the State: An Open Letter to Ayn Rand Roy Childs attempts to convert Ayn Rand to "free-market anarchism." Published in The Rational Individualist, October 1969
  7. ↑ Gaus, Gerald F. & Kukathas, Chandran (eds.). Handbook of Political Theory. 2004. Sage Publications. s. 119
  8. ↑ "This volume honors the foremost contemporary exponent of free-market anarchism. One contributor aptly describes Murray Rothbard as 'the most ideologically committed zero-State academic economists on earth'." Review by Lawrence H. White of Man, Economy, and liberty: Essays in honor of Murray N. Rothbard, published in Journal of Economic Literature, Vol XXVIII, June 1990, page 664; "[Rothbard's book, For a New Liberty,] synthesizes an advocacy of Lockean rights to life, liberty, property, and defense, an appeal to the free market as the most efficient and decentralized "social" device for the allocation of resources, and a sociological and historical analysis of the State as being inherently aggressive and exploitive. The product of this synthesis is Rothbard's free-market anarchism." Review by Eric Mack of For a New Liberty by Murray Rothbard, American Political Science Review, Vol 71, s. 332
  9. ↑ Paul, Ellen Frankel et al. 1993. Liberalism and the Economic Order. Cambridge University Press. s. 115
  10. ↑ Editor's note in "Taxation: Voluntary or Compulsory". Formulations. Free Nation Foundation. Summer 1995 [1]
  11. ↑ a b Raico, Ralph (2004) Authentic German Liberalism of the 19th Century Ecole Polytechnique, Centre de Recherce en Epistemologie Appliquee (Arkistoitu – Internet Archive), Unité associée au CNRS
  12. ↑ a b Rothbard, Murray. Preface. Gustave Molinari, The Production of Security. 1849, 1977.
  13. ↑ Molinari, Gustave de. 1849. Les Soirées de la Rue Saint-Lazare
  14. ↑ Tucker, Benjamin. "Instead of a Book" (1893)
  15. ↑ Tucker, Benjamin. Liberty October 19, 1891
  16. ↑ Friedman, David. The Machinery of Freedom . Second edition. La Salle, Ill, Open Court, pp. 116–117.
  17. ↑ John R. Danley: Polestar refined: Business ethics and political economy. Journal of Business Ethics, 1991, 10. vsk, nro November/12, s. 915–933. Springer Netherlands. doi:10.1007/BF00383797 (englanniksi)
  18. ↑ Lora, Ronald & Longton, Henry. 1999. The Conservative Press in Twentieth-Century America. Greenwood Press. s. 369
  19. ↑ Black, Bob. Beneath the Underground. Feral House, 1994. s. 4
  20. ↑ Swartz, Clarence Lee. What is Mutualism? VI. Land and Rent
  21. ↑ Kevin A. Carson|Carson, Kevin , Studies in Mutualist Political Economy, chapter 5.
    Roderick T. Long|Long, Roderick , "Land-Locked: A Critique of Carson on Property Rights," in the Journal of Libertarian Studies , vol. 20, no. 1.
  22. ↑ Benjamin R. Tucker, "Response to 'Rights,' by William Hansen," Liberty, December 31, 1892; 9, 18; pg. 1
  23. ↑ Benjamin R. Tucker, "The Two Conceptions of Equal Freedom," Liberty, April 6, 1895; 10, 24; pg. 4
  24. ↑ "Exclusive Interview With Murray Rothbard" The New Banner: A Fortnightly Libertarian Journal. 25 February 1972.
  25. ↑ Long, Roderick T.: Land-locked: A Critique of Carson on Property Rights. Journal of Libertarian Studies, 2006, 20. vsk, nro 1, s. 87–95. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  26. ↑ a b Per Bylund: Man and Matter: A Philosophical Inquiry into the Justification of Ownership in Land from the Basis of Self-Ownership. Per Bylundin sivusto, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  27. ↑ Verhaegh, Marcus: Rothbard as a Political Philosopher. Journal of Libertarian Studies, 2006, 20. vsk, nro 4. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  28. ↑ Randall G. Holcombe: Common Property in Anarcho-Capitalism. Journal of Libertarian Studies, 2005, 19. vsk, nro 2, s. 3–29. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  29. ↑ Smashing the State for Fun and Profit Since 1969: An Interview With the Libertarian Icon Samuel Edward Konkin III (a.k.a. SEK3)
  30. ↑ Jeffrey Paul, Fred Dycus Miller. Liberalism and the economic order. Cambridge University Press, 1993, s. 115
  31. ↑ See Childs’s incomplete essay, “Anarchist Illusions,” Liberty against Power: Essays by Roy A. Childs, Jr., ed. Joan Kennedy Taylor (San Francisco: Fox 1994) 179–83.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä artikkeli tai sen osa on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja käännös on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa tekemällä käännöksen loppuun.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Markkina-anarkismi&oldid=22601665”