Mielikuvitus

Mielikuvitus on aistihavaintojen pohjalta järjestetyn tiedon uudelleen muokkaamista. Mielikuvitus johtuu aivoalueiden eri osissa sijaitsevien aistitoimintojen vuorovaikutuksesta.

Mielikuvitusta pidetään lähinnä ihmisen ominaisuutena, joka auttaa sitä selviytymään ympäristössään aiemmin oppimansa perusteella. Mielikuvitus auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja elämän eri osa-alueita. Tieto, jota mielikuvituksen avulla jäsennetään voi itsessään olla osittain kuvitteellista eli muun mielikuvituksen tuotetta.

Hyödyllisyys

Mielikuvitus voidaan nähdä kykynä simuloida todellisuutta, ja löytää siitä uusia piirteitä tai ilmiöitä, joita ei sisälly henkilön ja yksilön aiempaan henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan. Toisaalta mielikuvitus eroaa todellisuudesta eikä vastaa näin simulaation määritelmää. Mielikuvitukseen liittyy olennaisena osana muistaminen. Mielikuvituksessa kyky käsitellä havaittua aisti-informaatiota olemassa oleva aistitieto muokataan haluttuun ja itseään miellyttävään muotoon. Mielikuvitus on uuden löytämistä yksilön omien aivoalueiden käsittelemän aisti-informaation seurauksena. Mielikuvitus on keskeinen luovuuden lähde, osa innovatiivista ja jo olemassa olevaa sekä opittua tietoa uudelleen jäsentävää ja muokkaavaa yksilöä.

Muun muassa leikki, keksiminen, luovuus ja luova ongelmanratkaisu vaativat mielikuvitusta. Mielikuvitusta tarvitaan useimmiten luovaa mieltä vaativissa työtehtävissä, mutta myös koko ihmislajin sisäisessä kehityksessä.

Selviytymiskeinona

Mielikuvitus on osa ihmisen biologiaan liittyvää sosiaalista selviytymistä, jolloin yksilö pyrkii luomaan jotain uutta. Ihmiskunta ja yksilöt kehittyvät sosiologisesti ja yhteiskunnallisesti vain mielikuvituksen eli uudelleen käsitellyn ja jäsennetyn tiedon vaikutusten myötä. Mielikuvitusta eli siis aivoalueiden toimintaa tutkivat tieteenalat ovat biologia, lääketiede, psykologia ja sosiologia. Mielikuvitus eli aistitietoa uudelleen muokkaava selviytymismekanistinen ilmiö on osa informaatioyhteiskuntaa ylläpitävää, ihmisyksilöitä verkostoivaa, ja tiedollisesti uutta luovaa tutkimustoimintaa, jolloin ihmisyksilö aiemmin havaitsemansa ja oppimansa perusteella luo uutta tietoa, joka on mielikuvituksen eli aivotoimintojen ja aistihavaintojen käsittelemän ja uudelleen jäsentämän aivotoimintaprosessin tulosta. Mielikuvitus on aivojen toimintaa eri aivoalueiden keskinäisessä vuorovaikutteisessa suhteessa ilmenevänä biologisena prosessina ja mekanismina.

Lapsuudessa

Varhaiskasvatuksessa korostetaan lapsen mielikuvitusmaailman kehittämistä. Ihmisestä tulisi kasvaa luova ja kekseliäs. Vaikka tämä vaatii kuvittelemisen, keksimisen, uusien ajatusten ja ratkaisujen tuottamisen taitoa, tietäminen ja tunnistaminen korostuvat kuitenkin opetuksessa. Joskus pidetään haitallisena sitä, että lapsen kuvittelukykyä harjoitetaan. Uskotaan, että lapsi sekoittaa mielikuvitusmaailman ja todellisuuden keskenään. Näin ei yleensä ole. Leikin tutkimuksesta käy ilmi, että ne säilyvät erillisinä lapsen mielessä, vaikka ne leikeissä solmiutuvatkin toisiinsa.^[1] Tyrkyttämistä on kuitenkin vältettävä samoin kun fiktiivisten turhaa pelkoa aiheuttavien tarinoiden tai toimintamallien luontia. Usein lapsen pimeän pelko juontaa juurensa muun muassa vääränlaisen todellisuudenkuvan antamisesta.^lähde?

Mielikuvitus saattaa lapsuudessa sekoittaa todellisuudentajua, jolloin lapsi pakenee mielikuvitusmaailmaansa kohdattuaan itselleen vastenmielisiä asioita. Mielikuvituksen vääristämät aistihavainnot muistinvaraisina saattavat aiheuttaa herkille yksilöille jopa pelkotiloja milloin mitäkin sosiaalista ilmentymää tai havaittua kohtaan.^lähde?

Muiston vääristyminen

Mielikuvitus, eli aivoalueiden vuorovaikutteinen toiminta voi aiheuttaa myös harhamuistikuvia, jolloin aivoalueiden synaptiset yhteydet hermoverkossa, ja välittäjäaineiden välittämät kemialliset viestit eivät ole antaneet havaituista aistihavainnoista uudelleen mieleenpalauttamisen yhteydessä oikeaa muistinvaraista tietoa. Tällöin muistinvarainen tieto saattaa olla osittain vääristynyttä, jolloin sosiologisessa ja psykologisessa yhteydessä puhutaan mielikuvituksesta.^lähde?

Uskonto mielikuvituksena

Antropologi Maurice Blochin mukaan uskonnot ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta, ja osa yksilöiden ja sosiaalisten ryhmien selviytymismekanismia (mm. perheet, heimot, kansat evoluutiososiologisesti). Ihminen on ainut uskontoa harjoittava eläin, koska eläimistä ainoana ihmisellä on riittävästi mielikuvitusta. Mielikuvitus on aistitoiminnallisena aivoalueiden vuorovaikutteisena prosessina todennäköisesti kehittynyt ennen ihmislajin ja ihmisyksilöiden sekä sosiaalisten ryhmien sosiologista uskonnollista ajattelua, koska uskonto vaatii kyvyn kuvitella jotain, mikä ei ole läsnä hetkessä.^[2]